Kuka meistä on normaali?

Kuuntelin Henkka Hyppösen kirjan Kuka meistä on normaali lähes kerralla. Kirja on erittäin suositeltava käytännössä kaikille. Joko sinulla tai läheisellä ympärilläsi on todennäköisesti erityispiirteitä.

Kirja on raivokas matkakertomus kohti ADHD-diagnoosia ja parempaa elämää. Siinä käsitellään hengästyttävästi omia kokemuksia, haasteita, ongelmia, vahvuuksia, tuloksia ja analysoidaan tarkasti ajattelun kehittymistä poikkeavuuksista elinaikanamme. 

Itselleni kuuntelukokemus oli hämmästyttävä matka itseeni, oman elämäni hallintaan ja väkevä kokemus aikalaisen kokemusmaailmasta. Itse olen todennäköisesti ADHD-tyyppi ilman diagnoosia ja lääkitystä. 

Minulla ja Henkalla on paljon yhteistä. Olemme molemmat perustaneet yrityksiä, luovia, nopeita, julkaisseet omia aivoituksiamme, puhuneet lähes ammattimaisesti ja puhuneet uusista asioista hyperaktiivisesti. Myös minulle erityisopettaja-äitini on kertonut lapsuuteni ongelmista, jotka viittaavat vahvasti diagnoosiin. Melkein kyynel kävi silmässä kun kuuntelin tarinaa loputtomista pienistä haavereista, ala-asteen koulumaailmasta ja pärjäämisestä liike-elämässä ja arjessa. 

Opin kirjasta myös täysin uuden asian. Siinä kerrottiin Henkan olevan ”vaativa ihminen.” Siis vaativa itselleen ja ympäristölleen eri asioista. Henkka on tinkimätön kaikessa mitä hän itse tekee. Hän haluaa olla menestyvä ajattelija ja kirjailija, kansainvälinen luova johtaja, kansainväinen Keynote Speaker, AI-edelläkävijä, Menestyvä yrittäjä, Rikas,  jne jne. … saatte kuvan kyllä kun luette tai kuuntelette kirjaa. Myös kirjojen tutkimuksessa ja taustoituksessa ei päästetä lukijaa vähällä.

Ajattelin ensin, että minä en kyllä ole tuollainen. Sitten mietin asiaa muutaman päivän. Olen aina ollut merkkitietoinen, mielummin perustanut yhteisöjä kuin kuulunut muiden, inhonnut kaikkea tavallista jne jne. … eli kyllä minäkin olen todella vaativa omiin asioihini ja ympäristööni jopa huvittavalla tavalla.

Vaikka olemme Henkan kanssa samanikäisiä, eläneet samat aikakaudet jne jne ja jakaneet paljon yhteisiä kokemuksia. Olemme päätyneet ratkomaan ongelmimme eri tavoilla. Minä olen yrittänyt vähentää juoksua ja suorittamisen määrää (ehkä vähän huonoilla tuloksilla) ja Henkka taas tuntuu vain lisäävän kierroksia. Suorittaminen on hengästyttävää jo pelkästään suhaamisessa Suomen ympäri viikottain.

On hieno ja pysäyttävä kokemus lukea aikalaisen raportti aivokemian maailmasta, joka osittain voisi olla kuin omasta kynästä kirjoitettua. Kirjan matkalla muistelin omaa koulu-uraani, lapsuuttani ja ajatuksiani eri vaiheissa. Olisi voinut käydä paljon paljon huonommin, mutta onneksi lopulta kävi hyvin.

Kiitos Henri upeasta duunista, urasta ja edellisten väkevästä taltioinnista. Mainitsit X-sukupolven kapean edustuksen ajattelun kehittämisessä. Ehkäpä juuri sinä olet niitä harvoja, joita meidän joukoista tullaan muistamaan.

V

ps. lue myös:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00407