Leppoistaminen

Suomessa on käynnissä jonkinlainen hallitustyön buumi. Toivottavasti myös hyvässä. Maassamme on valtava halu osallistua yritysten hallitustyöskentelyyn. HHJ -Kurssin on käynyt jo kai yli 10000 henkilöä ja johtavien järjestöjen jäsenmäärät lähestyvät tuhansia. Samaan aikaan yrityksiä, jotka hyödyntävät hallituksia ammattimaisesti lienee noin muutama tuhat. Kysyntä ylittää tarjonnan.

Olen yrittänyt miettiä, mistä syntyy tämä valtava halu tehdä juuri työtä hallituksissa. Oma näkemykseni on ehkä hieman kyyninen. Ajattelen, että syy villitykseen on se, että hallitustyö edustaa parhaiten leppoistamista työurien loppupuolella. Vuosikymmenten pakertamisen jälkeen on haluttavaa tulla valituksi yrityksen hallitukseen ”neuvomaan” ja valvomaan yritysten toimintaa.

Onko leppoistajien valinta oikea yritysten tulevaisuudelle, työpaikoille ja henkilöstölle? Jos osaaja on omalla urallaan leppoistamisen vaiheessa, kuinka hanakasti osaaja osaa vaatia, ajaa, johtaa ja seurata aikaa ja tarvittavia muutoksia? Kuinka moni mukavaa elämää viettävä haluaa sotkea kätensä vaativiin muutoksiin, yrityskauppoihin ja kansainvälistymisprojekteihin? Ajattelee, että riittää kun hallituksesta tulee sopivasti neuvontaa. Voin vakuuttaa että viisastelu ja katsomovalmennus ei taatusti ole paras tapa edistää yrityksen asiaa ja arvoa.

Kysyin taannoin Omistajat – ryhmässä miksi korporaatiot stailaavat ja meikkaavat avainhenkilöiden kuvat tunnistamattomiksi ja persoonattomiksi? Onko se tapa häivyttää ihmisen rooli ja persoona liiketoiminnassa.  Ajatellaanko johtoryhmä ja hallitus yhä edelleen hallintokoneiston lihallisina suorittajina, joiden mieltymykset, tunteet, persoona ja tekeminen on toissijaista. Pentin sijaan puhutaan Hoooärrästä, Pirjon tilalla innovaatiosta jne. Pidetään todellisuus mahdollisimman kaukana arjesta.

Yrityksissä esitetään teatteria, jossa hallitus on hieno, osaava ja jäsenten naamakuvat aurinkomyrskyn valaisemia. Samalla luodaan kuva keinotekoisesta todellisuudesta, jota voi käydä Optio-gaalassa kokemassa kerran vuodessa Automerkin maksamissa keinovaloissa. Näin myydään myös väärää kuvaa hallitustyöstä, vastuusta ja työstä hallituksissa.

Korporaatioteatterin edustajat myös kritisoivat poikkeuksetta sosiaalista mediaa. Tälläinen ympäristöhän on tasavertainen, avoin ja aika alaston. Keskusteluissa voi paljastua todellinen tietotaito, asenteet ja ajattelun vanhanaikaisuus. Parempi esittää neukkareissa, suljetuissa ympyröissä ja studiokuvissa.

Leppoistaminen, valheellinen yrityskulttuuri ja keinotekoiset kuvat hallitustyöstä eivät aja omistajien, yritysten tai Suomen asiaa eteenpäin. Päinvastoin sillä synnytetään vääriä kuvia, odotusarvoja ja toiveita yritystoiminnan kehittämistä kohtaan.

Hallitustyön suosio jatkunee suurena ja siitä on tietysti hyötyäkin. Mitä enemmän omistajia ja yrityksiä saadaan pohtia omaa tarvetta ja kykyä hyödyntää ulkopuolista osaamista, sitä enemmän kai saadaan laatua myös hallitusten rakenteisiin ja tekemiseen. Epäkohtien valaiseminen auttaa tunnistakaan toiminnan heikkouksia ja rakentamaan niihin vastauksia.

Kohti parempia aikoja ja vuotta 2021. Tulee taatusti kiinnostava vuosi. Kasvupyrähdyksen ja talousromahduksen todennäköisyydet lienee yhtä suuret. Toivon yritysten ja niiden hallitusten varautuneen molempiin vaihtoehtoihin.

V