Kriisin kohtaaminen

Suomessa finanssikriisi materialisoitui syyskuussa 2008 Lehman Brothersin konkurssiin. Toki USA:sta oli pidempään kaikunut varoituksia ja signaaleja, mutta niiden haiku oli vähäinen saarivaltio Suomessa.

Itselläni oli silloin 700k asuntolaina ja noin 50 hengen asiantuntijapalveluyritys. Ensimmäinen reaktio oli tietysti shokki, mutta koska tapahtumat eivät koskeneet suoraan Suomea, emme osanneet arvata niiden vaikutuksia markkinaamme. 

Lähtökohtaisesti haasteita vähäteltiin ja kriisin levitessä Europpaan puhuttiin ”Eurooppalaisten pankkien ongelmista.” Valtion budjetti oli optimistinen, eikä ongelmien syvyyttä ja pituutta osattu arvata. Piskuinen saarivaltio ei osannut hahmottaa olevansa kiinni maailman taloudessa.

Suomen suhtautuminen ongelmiin oli ylimielinen. Vaadimme surkealta Kreikalta takuita ja ajattelimme, etteivät ongelmat koske meitä. Nousukausi oli huipussaan ja Helsinki rakentamisen työmaita täynnä. Aika korkealta tultiin alas vuonna 2009.

Kun ymmärrys kriisin osumisesta realisoitui, suomalaiset yritykset lopettivat ensin matkustamisen, sitten palkkaamisen ja heti perään uudet hankkeet ja kehittämisen. Näin käynee tälläkin kertaa.

Olimme ”jäässä” vuodet 2009-2010, jolloin moni mainostoimisto, konsulttiyritys ja asiantuntija jäi toimettomaksi. Nokian ja Venäjän kriisien yhdistyminen samaan aikaan vei meidät kitumaan vuosikausiksi. Aloittaessani Digitalistia 2012 tunnelma uuden, innovatiivisen ja kokeilevan tekemisen tukemiseen oli hankala.

Meillä on tapana odotella ja katsoa sattuuko, kuinka paljon ja mihin. Paljon parempi idea olisi pitää toimintakykyä yllä ja aloittaa selvitymistaistelu heti jäädyttämällä kuluja, varmistamalla hankkeita ja etsimällä uusia tai erilaisia tulovirtoja. Bileiden jälkeen on elettävä säästöliekillä ja tehtävä nopeasti vaikeita ja sattuvia päätöksiä myös kustannusten ja rakenteiden osalta.

Näemme pian, mitä olemme oppineet edellisistä kriiseistä ja miten ajamme tulevaa tilannetta. Kaikki tiedot tällä hetkellä viittaavat L-muotoiseen romahdukseen. Aina voi toivoa V – mallia, mutta ainakaan tänään siihen ei näyttäisi olevan valmiuksia.

Lähdemme kriisiin turpeana, pitkään yli varojemme juhlineena ja korkeilta kustannustasoilta. Mitä nopeammin ja selkeämmin osaamme reagoida, sitä vähemmän tulevat iskut meitä koettelevat.

#V 

Ps.

Kriisiin valmistautuminen ja reagointi alkoi oman lähipiirini yhtiöissä viimeisen kahden viikon aikana. Aika hyvin minusta on suoriuduttu
1) henkilöstön toimintakyvyn ”turvaamisessa”
2) toiminnallisten skenaarioiden ja niihin varautumisen luomisessa
3) taloudellisten skenaarioiden luomisessa.

Nyt ajetaan ”manuaalilla” ja yritetään pysyä 1) proaktiivisena 2) joustavana ja 3) muutoskykyisinä.

Lue myös: