Olen viime aikoina törmännyt omistajiin, jotka omistautuvat useammalle alakonsernille tai merkittävälle määrällä eri yrityksiä. Tälläiset rakenteet ovat mielenkiintoisia omistajuuden kehittämisen näkökulmasta.
Avainkysymykseksi nousee, miten varmistetaan riittävä hallitusten ja omistajien tuki toimivien yritysten johdolle. Vaihtoehtona on yhteisen kulttuurin luominen, omistajien edustus hallituksissa tai projektikohtaiset hankkeet alayhtiöissä.
Mielenkiintoinen kysymys on, mikä on emokonsernin hallituksen rooli ja tehtävä. Omistautuuko se pääosin omistajastrategian jalkauttamiselle vai tyytyykö ohjailemaan alayhtiöitä syntyvien tulosten kautta. Kiinnostavaa on myös tälläisen yritysryhmittymän omistajastrategian laatiminen. Miten luodaan synergiaa, säästöjä yhteistyöllä ja osaamisen leviämistä. Helpommin sanottu kuin tehty.
Itse en tyytyisi raportoimaan emoyhtiössä pelkkiä syntyviä tuloksia. Rakentaisin vision kautta kaikille yhtiöille omistajaohjausta, tukea ja yhteistä kulttuuria. Pyrkisin myös antamaan toimivalle johdolle tukea yhdessä määriteltävän tarpeen mukaan. Hallituksille antaisin selkeän tehtävän omistajan muodossa.
Voiko hyvä omistaja onnistua isossa määrässä yhtiöitä? Varmasti, mutta se vaatii omistajuuden johtamiselta, kulttuurin rakentamiselta, hallitustyötä ja johtamiselta poikkeuksellisen paljon. Silti enemmän kuin yrittämisen arvoista omaisuusluokista ja liiketoiminnoista riippumatta.
V
KIRJOITA KOMMENTTI
Lisää kommentti