Maailman kasvot

Maailmassa on yhtä monta erilaista kasvoa kuin katsojaakin. Eri sukupolvien maailmaa pohtiessa ymmärtää maailman monimuotoisuuden. Sitä on siedettävä ja sitä on syytä tutkiakin. Vasta useita eri versioita maailman kasvoista tutkimalla löytää oman totuutensa vallitsevasta todellisuudesta.

Pohdin itsekseni, onko Optio-gaala oikeasti Kauppalehden väen näkemys ”vuoden parhaista bileistä” kuten joku oli tilaisuutta luonehtinut. Mietin oikeasti missä vielä on työelämää, jossa pönötetään puvut päällä, syödään cocktail-ruokaa ja tutustutaan Peugeotin esitteisiin? En tunnista itseäni millään tuosta ajasta enkä kulttuurista. Toivon silti osallistujille ja järjestäjille ainoastaan ja pelkästään hyvää.

Kuulin Nalle Wahlroosin vertaavan Nordeata Appleen. Jouduin ensimmäisen kerran pohtimaan tosissani, onko aika ja Nalle aidosti lähteneet eri suuntiin? Nalle ei tunnetusti ATK-käytä eikä ryvettynyt Nordea ainakaan minulle millään tavalla visualisoidu maailmaa aikaa sitten muuttaneena tähtikulttina. Pohdin tarkoittiko Nalle puheessaan hedelmää vai yritystä? Hauskinta Nordeassa on Casper Von Koskullin tyylillinen yhdennäköisyys legendaarisen Gordon Gekkon kanssa henkseleitä ja takatukkaa myöten. Greed is good….

Entäs sitten maailman muutosta julistavat start-upit? Koko homma tuntuu pyörivän rahoituksen ja sen pitchauksen ympärillä tutuilla värssyillä. Ihmettelen miksi esimerkiksi minulle ei markkinoida yritysten palveluita yhtään missään. Harva kasvuyrittäjä on ehdottanut itseään ja yritystään puhumaan Digitalistiin vaikka näkyvyyttä ja oikeaa kohderyhmää voisi olla tarjollakin. Taitaa olla niin kiire maailmalle, että jää kotimarkkinat valloittamatta, vaikka siinähän minäkin olisin, yhden napin takana naamakirjassa.

Oma sukupolveni harmaantuu huomaamattani. Huomasin juuri pitkän linjan yritysammattilaisen saaneen huippupaikan teleoperaattorin teknologiajohtajana. Ihailin miehen uraa ja ajattelin, että siinäpä sopiva henkilö ja tausta tehtävään. Sitten huomasin miehen olevan saman ikäinen kanssani. Milloin meistä aikuisia tuli? No hitto, kolmekymppisten mielestä olemme olleet ohi jo ikuisuuksia.

Muistan hyvin nuorempana, kuinka vuosi oli äärettömän pitkä aika. Vielä kymmenen vuotta sitten pohdin mitä tänä vuonna saan tehtyä ja aikaiseksi. Ajattelin maailman muuttuvan jatkuvasti ja vuosittain. Nyt pohdin vaikkapa osana digitalisaatiota, mikä kestää vuoden, kaksi, viisi tai viisitoista. Oikean ajan ja ympäristön tunnistaminen on kasvanut entistäkin tärkeämmäksi.

Kyllä muiden maailmojen kasvoille saa hymyilläkin. Se on osa evoluutiota. Jokainen taitaa rakastua palavasti omaansa. Niin minäkin. Pääsin vasta katsomaan yhtä idoliani U2:ta aivan läheltä. Niin vain oli Bonokin matkalla kähiseväksi pihatontuksi. Aika kohtelee rock-tähtiä aika kovalla kädellä. Silti muistot ja yhteinen matka kultaavat muistomme. Ja hyvä niin.

Muisti, mielen avoimuus ja uteliaisuus antavat meille rikkaan mahdollisuuden matkailla eri maailmoissa ja niiden kasvoissa.