Maailma runtelee Suomea ennennäkemättömällä tavalla. Olemme Stubbin mukaan 20% alempana bruttokansantuotteessa kuin vuonna 2008 ennustimme. Siinä on iso heitto. Sata miljardia velkaa pienelle kansalle puhuttaa ainakin allekirjoittanutta.

Valtaapitävät juntturajohtajat pyytävät ymmärrystä muutosten vaikeudelle ja halulle kannibalisoida vanhan maailman toimintakulttuureja, johtamista ja liiketoimintaa.

Haluavat meidän tajuavan ja toivovan vielä muutaman vuoden tehtävän rahaa vanhan maailman ajatuksilla.

Laskua, jonka tarvittavat muutokset jättämättä tekevät johtajat aiheuttavat, he eivät tunnu ajattelevan ollenkaan. Suomalaisen hyvinvoinnin trauma ovat suuret ikäluokat, jotka jättävät vähemmän taakseen kuin itse saivat aikaan.

He siis tienasivat, kuluttivat yli varojen ja kieltäytyvät näkemästä uuden maailman toimintamalleja.

Kun yritykset kertovat tulevista strategioista, olisi helppo tehdä varjostrategia mahdollisuuksista, jotka on jätetty käyttämättä tai tekemättä vanhaa maailmaa palvoessa. Markkinointiviestinnästä katosi miljardi, suuri osa mediarahasta muutti Amerikkaan ja mediat toivovat veronmaksajien tukevan toimialaansa kohdistuvaa murrosta. Silti vaikka rahaakin on tarjolla, ei innovaatioita ja niiden rakentajia tahdo löytyä. Kyky luoda uutta ja uudistua on hukattu.

Kuinka monta suomalaista kauppaketjua palvelee Helsingin Aleksanterinkadulla? Mikä oli tilanne 20 vuotta sitten? Kuinka monta verkkokaupan aluetta on annettu ilmaiseksi ulkomaisille toimijoille? Ainakin vaatteet, kengät, urheilu ja kosmetiikka. Listaa voisi varmasti jatkaa sitä halutessa. Kuinka monta kaupan muutosta on missattu kiviseiniä ja aluepolitiikkaa puolustettaessa?

Ongelma on asenteissa eikä osaamisessa. Kaikki tietävät mitä pitäisi olla tekemässä, mutta vaikea ja haastava työ ei tunnu kiinnostavan jos vanhallakin saa pitää paikkansa vielä vuoden tai kaksi. Tosin aika moni hesarista, stockan kautta S-ryhmään on saanut lähteä ennen yhdessä sovittua määräaikaa. Mielenkiintoista nähdä kuinka monelta johtajalta lähtee lattia alta tulevan kevään aikana.

Asenneongelma näkyy siinä, ettei nahkakalenteri kerro maailman muutoksista vaan tulevista merkkipäivistä, eikä hirviporukka syty somettamaan kun koko ikä on toivottu paikkaa herraseurojen kabineteissa. Käädyt kaulassa ei tule mieleen ettei edellisen sukupolven palkinnot tuokaan leipää lastenlapsien pöytään. Pyytävät siis ymmärrystä itselleen eivätkä arrogantilla asenteella aiheutetulle tuholle.

Mitä sanovat paikkansa menettäneet johtajat?

Liian vähän muutosta aivan liian myöhään.

Merkit eivät näkyneet mittareissa, jotka tuijottivat edellisten vuosien saavutuksia. Sanottiin mutta ei tajuttu ajoissa. Osansa saavat mielistelevät konsultit, jotka kilvan kehuvat Stockmannin strategiaa vaikka tosiasiassa mustapekka on juuri omistajan käsissä.

Kaikki arvokas myydään pilkkahinnoin ja jäljelle jätetään vähän vanhaa ja huonommalla tavalla. Juuri kaimani Expertiltä todensi Digitalistin tapahtumassa kuinka intohimolla, osaamisella ja asenteella tehdään onnistuneita asioita. Expert räjäytti Stockmannin elektroniikkaosaston valikoiman, palvelukokemuksen ja palautti siis hyvän palvelun kuuluisaan kiinteistöön. Kaiman mukaan onnistunut liikku ja hyvältä näyttää edessäkin.

Puhumme yhä liian vähän tulevaisuudesta. Olemme yhä lottovoiton arvoinen kansa. Suomi on yhä kilpailukykyinen ja osaava maa. Tarvitsemme aivan toisen luokan investointeja niiltä joilla rahaa on ja muutosotteita, jotka eivät viilaa pintaa vaan mullistavat toimintamalleja. Itse ajattelen kilpailukyvyn löytyvän parhaiten puhtaalta pöydältä. Kannattaa pitää nollapalaveri ja pohtia miten asiat tehtäisiin, jos ne aloitettaisiin tänään. Siitä saa hyvä keskustelun aikaiseksi kuinka hyvää toiminta todellisuudessa onkaan.