Maailma runtelee Suomea ennennäkemättömällä tavalla. Olemme Stubbin mukaan 20% alempana bruttokansantuotteessa kuin vuonna 2008 ennustimme. Siinä on iso heitto. Sata miljardia velkaa pienelle kansalle puhuttaa ainakin allekirjoittanutta.
Valtaapitävät juntturajohtajat pyytävät ymmärrystä muutosten vaikeudelle ja halulle kannibalisoida vanhan maailman toimintakulttuureja, johtamista ja liiketoimintaa.
Haluavat meidän tajuavan ja toivovan vielä muutaman vuoden tehtävän rahaa vanhan maailman ajatuksilla.
Laskua, jonka tarvittavat muutokset jättämättä tekevät johtajat aiheuttavat, he eivät tunnu ajattelevan ollenkaan. Suomalaisen hyvinvoinnin trauma ovat suuret ikäluokat, jotka jättävät vähemmän taakseen kuin itse saivat aikaan.
He siis tienasivat, kuluttivat yli varojen ja kieltäytyvät näkemästä uuden maailman toimintamalleja.
Kun yritykset kertovat tulevista strategioista, olisi helppo tehdä varjostrategia mahdollisuuksista, jotka on jätetty käyttämättä tai tekemättä vanhaa maailmaa palvoessa. Markkinointiviestinnästä katosi miljardi, suuri osa mediarahasta muutti Amerikkaan ja mediat toivovat veronmaksajien tukevan toimialaansa kohdistuvaa murrosta. Silti vaikka rahaakin on tarjolla, ei innovaatioita ja niiden rakentajia tahdo löytyä. Kyky luoda uutta ja uudistua on hukattu.
Kuinka monta suomalaista kauppaketjua palvelee Helsingin Aleksanterinkadulla? Mikä oli tilanne 20 vuotta sitten? Kuinka monta verkkokaupan aluetta on annettu ilmaiseksi ulkomaisille toimijoille? Ainakin vaatteet, kengät, urheilu ja kosmetiikka. Listaa voisi varmasti jatkaa sitä halutessa. Kuinka monta kaupan muutosta on missattu kiviseiniä ja aluepolitiikkaa puolustettaessa?
Ongelma on asenteissa eikä osaamisessa. Kaikki tietävät mitä pitäisi olla tekemässä, mutta vaikea ja haastava työ ei tunnu kiinnostavan jos vanhallakin saa pitää paikkansa vielä vuoden tai kaksi. Tosin aika moni hesarista, stockan kautta S-ryhmään on saanut lähteä ennen yhdessä sovittua määräaikaa. Mielenkiintoista nähdä kuinka monelta johtajalta lähtee lattia alta tulevan kevään aikana.
Asenneongelma näkyy siinä, ettei nahkakalenteri kerro maailman muutoksista vaan tulevista merkkipäivistä, eikä hirviporukka syty somettamaan kun koko ikä on toivottu paikkaa herraseurojen kabineteissa. Käädyt kaulassa ei tule mieleen ettei edellisen sukupolven palkinnot tuokaan leipää lastenlapsien pöytään. Pyytävät siis ymmärrystä itselleen eivätkä arrogantilla asenteella aiheutetulle tuholle.
Mitä sanovat paikkansa menettäneet johtajat?
Liian vähän muutosta aivan liian myöhään.
Merkit eivät näkyneet mittareissa, jotka tuijottivat edellisten vuosien saavutuksia. Sanottiin mutta ei tajuttu ajoissa. Osansa saavat mielistelevät konsultit, jotka kilvan kehuvat Stockmannin strategiaa vaikka tosiasiassa mustapekka on juuri omistajan käsissä.
Kaikki arvokas myydään pilkkahinnoin ja jäljelle jätetään vähän vanhaa ja huonommalla tavalla. Juuri kaimani Expertiltä todensi Digitalistin tapahtumassa kuinka intohimolla, osaamisella ja asenteella tehdään onnistuneita asioita. Expert räjäytti Stockmannin elektroniikkaosaston valikoiman, palvelukokemuksen ja palautti siis hyvän palvelun kuuluisaan kiinteistöön. Kaiman mukaan onnistunut liikku ja hyvältä näyttää edessäkin.
Puhumme yhä liian vähän tulevaisuudesta. Olemme yhä lottovoiton arvoinen kansa. Suomi on yhä kilpailukykyinen ja osaava maa. Tarvitsemme aivan toisen luokan investointeja niiltä joilla rahaa on ja muutosotteita, jotka eivät viilaa pintaa vaan mullistavat toimintamalleja. Itse ajattelen kilpailukyvyn löytyvän parhaiten puhtaalta pöydältä. Kannattaa pitää nollapalaveri ja pohtia miten asiat tehtäisiin, jos ne aloitettaisiin tänään. Siitä saa hyvä keskustelun aikaiseksi kuinka hyvää toiminta todellisuudessa onkaan.
KIRJOITA KOMMENTTI
Timo Ruohomäki
2015-11-28 13:40:06
Ennen muutos oli kallista, hidasta ja riskialtista. Muutos oli sitä, että käytettiin satoja miestyövuosia tuotekehitykseen tai rakennettiin pankin kanssa uusi tehdas. Kun uraa kertyi, kertyi myös kokemusta pieleen lasketuista muutoksista joiden takia ura saattoi katketa ja jatkua toisessa firmassa, jos metsästysporukasta löytyi apua.
Onneksi muutoskin on muuttunut. Uusia tuulia on tullut savupiipputeollisuuteenkin eikä tämä ole sukupolvikysymys: erinomaisia visionäärejä on eläkeiässä ja taantuneita jarrumiehiä löytyy myös nelikymppisistä. Aina ei edes tarvita investointeja. Jos maan hallitus yrittää ohjata lainsäädäntöä sillä, että jokaista uutta pykälää kohtaan pitää poistaa x vanhaa, samaa periaatetta voi soveltaa muuhunkin tekemiseen. Jos organisaation laatikkoleikeille on tarvetta, tavoitteeksi vähemmän laatikoita, pienemmät matriisit ja vähemmän siiloja. Konkreettisia tavoitteita ja mittareita, jotka luovat pohjaa tulevalle. Viime vuoden tuloslaskelmasta tuskin käyttökelpoisia mittareita löytyy.
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2015-11-28 17:49:36
Juuri näin Timo. Olen kanssasi samaa mieltä. Muutos on arkista, jokapäivästä, helppoa ja kokeilevaa. Kaikki lähtee avoimuudesta, läpinäkyvyydestä, asiakkaiden kanssa yhdessä tekemisestä ja jatkuvasta oppimisesta. Eteenpäin! V
Lisää kommentti
Marjukka Rantala
2015-11-28 19:15:06
Kiitos kirjoituksesta!
“Kyky luoda uutta ja uudistua on hukattu.” Miksi?
Usein törmää muutosvastarintaan nimenomaan ylemmässä tai heti väliportaassa. Mistä syystä? En tiedä. Halutaanko pitää kiinni olemassa olevasta, vaikka puhutaan muutoksesta kuitenkaan usein mikään ei muutu, pelätäänkö miten oman aseman käy tai oman statuksen vuoksi ei voida myöntää, että on keinoja tehdä asiat paremmin kuin mitä olemassa oleva käytäntö on.
“Ongelma on asenteissa eikä osaamisessa.”
Asenne ratkaisee ja se on mielestäni totta, mutta minkälainen asenne? Sellainenko, että hyssytellään joo-joo ja jee-jee asenteella eli ollaan ns. perinteisesti firman miehiä/naisia, toimitaan niin kuin ennenkin vaikka nähtäisiin esim. asiakasrajapinnassa että meidän tulisi toimia toisin – saisimme tyytyväisempiä asiakkaita ja parempaa tulosta aikaisemmaksi, kun muuttaisimme vanhoja käytäntöjä. Tätä ei uskalleta sanoa, vaan pelätään oman nahan puolesta. Tällaiset ehdotukset, kun nähdään uhkana ja niskurointina. Ehdottajat merkitään hankaliksi työntekijöiksi. Kuitenkin usein juuri he aidosti ajattelevat asiakkaiden parasta ja tätä kautta firman parasta. Kun asiakkaat ovat tyytyväisiä ja yrityksen liiketoimintamalli kunnossa, asiakkaiden menestys valuu myös yritykseen.
Oikeaa asenne on omasta mielestäni se, että ollaan intohimoisia siinä mitä tehdään. Uskalletaan olla innovatiivisia ja täten välillä eri mieltä ja perustellaan mielipiteemme uudella ratkaisulla. Vain näin voi syntyä uutta ja vain uusi voi synnyttää kasvua ja kestävää kehitystä.
Tällaisen käyttäytymisen mahdollistaa mielestäni jatkuvalle muutokselle avoin organisaatiokulttuuri, joka kannustaa työntekijöitään innovaatioihin ja osallistaa siihen kaikki työntekijät tasavertaisina. Tällainen organisaatiokulttuuri ei katso mielestäni johtajan ikää, vaan nimenomaan asennetta. Suomen kilpailukyky on mielestäni mm. kiinni siitä onko meillä aitoja kunnianhimoisia johtajia, jotka itse haluavat muutosta ja toimivat sen eteen pelkäämättä oman paikkansa puolesta. He eivät kaipaa mielistelijöitä rinnalleen, sillä heillä on vahva itsetunto. He palkkaavat tekijöitä, joilla on sisäistä intohimoa ja näkemystä, jotka haluavat aidosti asiakkaiden ja firman parasta. He ovat mielissään siitä, että työntekijöillä on erilaisia mielipiteitä, sillä niiden rikkaudesta syntyy jotakin uutta ja merkityksellistä.
Lisää kommentti
Lisää kommentti