Sain osuvan muistutuksen kuluneella viikolla muutosjohtamisen ytimestä. Tarvitaan uusi tarina. Nyt Suomi tarvitsee uuden tarinan. Kirjoitin siitä oman versioni.

Suomen valtio on valtava menestystarina. Tarina kansasta, joka nousi Venäjän varjosta itsenäiseksi, vauraaksi ja kukoistavaksi kansakunnaksi. Hyvinvointi kasvoi lopulta niin suureksi, että kansa, ajatukset ja todellisuus lähtivät eri suuntiin. Hyvinvointi tuli liian kalliiksi. Kulut karkasivat käsistä eikä uutta syntynytkään tarvittavaan tahtiin.

Suomalaiset huomasivat pian olevansa yhdistyneen Euroopan taloudessa pohjasakkaa. Tarvittiin uusi talvisodan henki ja tarina, joka yhdistäisi suomalaisia uudestaan yrittämään ja nostamaan yhteisö takaisin maailman mallimaaksi.

Putkinäköinen insinöörikansa teki maan pelastamisesta insinöörimäisen yksinkertaisen projektin: Jokaisen tulisi aloittaa uusi asia.

Yksi uusi asia

Kansakunta päätti haastaa jokaisen suomalaisen passinhaltijan aloittamaan yhden uuden asian. Sijoittamaan remonttiin, aloittamaan harrastuksen, perustamaan yrityksen tai lahjoittamaan omastaan apua tarvitseville.

Yksi uusi asia oli rakastettava salajuoni pysähtyneen talouden käynnistämiselle. Lama ja apatia päättyisivät heti, kun enemmistö kansasta ryhtyisi pyörittämään talouden pyöriä. Palkkaamana remonttimiehiä, ostamaan kotimaisia tavaroita, vaihtamaan autoja, asuntoja ja arvopapereita. Suomalainen tarvitsi toisen suomalaisen apua.

Hallitus, oppositio ja ammattijärjestöt näyttivät kolmikannan todellisen voiman ja ryhtyivät yksimielisesti tukemaan yhden uuden asian ideaa. Pekkaspäivät uuden tekemiseen, pikkusen lisää kulutusta lomallakin ja ennen kaikkea omat työpaikat ja niiden tulevaisuus yhden pykälän eteenpäin.

Kansallinen Yle tarttui  yhden uuden asian ideaan. Se järjesti ison konserttitapahtuman uusille kappaleille ja artisteille, keräsi rahaa uusien suomalaisten tukemiselle ja esitteli eri kanavilla yksittäisten ihmisten ja yhteisöjen uusia asioita ympäri maan. Yhden uuden asian puolesta kamppailtiin kaikilla ylen kanavilla ympäri vuoden. Pienetkin ihmiset ja siivoojan palkanneet pääsivät kertomaan osallistumisesta Suomen uudistamiseen.

Paljon parjattu julkinen sektorikin terästäytyi uuden luomiseen. Isot kaupungit yksityistivät lisää palveluitaan, luopuivat turhasta ja ELY –keskukset viestivät ja kurssittivat uuden tekemisen ryhtyvien puolesta paikallisesti. Vuoden aikana Suomeen saatiin yli 100 000 uuden asian yrittäjää. Suomen tarina oli yhteisen jakamisen ja yrittäjyyden tarina.

Uuden asian yrittämisestä tuli valtava kansalaiskeskustelu. Oli muodikasta kysyä kaverilta mitä uutta sinä olet aloittanut ja rehennellä omilla aloituksillaan. Tärkeintä ei enää ollutkaan omat saavutetut edut vaan jokaisen ryhtyminen huomisen rakentamiseen.

Tasavertaista ei ollutkaan se mitä annettiin, vaan se mitä jokainen sai antaa toisilleen.

Amerikkalaiset lehdet olivat vuosikymmeniä kirjoittaneet suomalaisesta ihmeestä, joka torjui naapurinsa aggression, maksoi sotakorvaukset ja rakensi Nokian. ”Only in Finland ”-hokema sai globaalit siivet maailman ihmetellessä suomalaisten sisua ja halua palauttaa kansakunnan menetetty maine.

Suomalaisten suurin opetus maailmalle ja toisilleen oli jokaisin halu antaa ja auttaa toista suomalaista yhteisen tulevaisuuden rakentamisessa.