Tämä on toistaiseksi viimeinen päivitykseni päivän Tolvasessa. Järjestykseltään se on numero 757. Hetki sitten lukijoissani meni miljoonan sivulatauksen raja rikki. Haluan uusiutua ja etsiä uusia tapoja kommunikoida.
Tänä vuonna tulee täyteen 20 vuotta työelämässä. Olen käyttänyt niistä lähes 15 konsulttina, yrittäjänä, osakkaana, toimitusjohtajana ja kehittäjänä. Olen tehnyt töitä kuin hullu. Asiasta tuleekin mieleeni, että pitäisi viimein lukea se kuuluisa ”hullu töitä tekee.” Saattaisi tehdä vaikutuksen. Arvostan jos vinkkaat sen minulle kirjahyllystäsi.
Olen puhunut, puhunut, viestinyt, väittänyt, kirjoittanut ja kehittänyt itseäni taukoamatta. En edes tiedä mihin raivoisa halu luoda jotakin on perustunut. Olen aina tuntenut olevani alussa. Nauttinut aina uuden aloittamisesta ja asioiden saavuttamisesta. Olen saanut paljon enemmän kuin olen koskaan uskaltanut odottaa.
Silti pohdin keski-iän kynnyksellä olenko sittenkään saanut mitään aikaiseksi. Onko käytetty aika mennyt oikeisiin asioihin ja ovatko päätökseni olleet oikeita. Itsensä pohtiminenhan on hieno osa elämää. Olen tehnyt asiaa jakamalla tuntojani muillekin. Olen ajatellut ehkä jollekin niistäkin olevan apua.
Uralleni mahtuu myös kipupisteitä, joita tulkitsen julkisesti jossakin muualla. Iskuitta en ole selvinnyt minäkään enkä ole kohteluani aina pitänyt kohtuullisena. Uskon oikeuden lopulta voittavan ja taistelen kyynisyyttä vastaan. Haluan uskoa parempaan vaikkei olosuhteet siihen aina aihetta annakaan.
Olen valmis ja halukas luomaan uutta rakentamallani kokemuksella ja taidoilla. Työtä riittää digitalistissa, hallituksissa ja toivottavasti yhteisöllisten brändien kehittäjänäkin. Evankelioiminen ei ole koskaan ollut tavoite vaan ennemminkin välivaihe, askel seuraavalle tasolle. Olen siihen nyt valmis. Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan.
Et arvaa kuinka olen arvostanut matkaa kanssasi.
Jokaista jakoa, kommenttia ja kohtaamista. Et tiedä kuinka terapeuttista kirjoittaminen on ollut vaikeina aikoina ja väsymyksen keskellä. Tietäisitpä riemun, jonka ajatusten jakaminen on tuonut valona aamuihin. Verkossa emme koskaan ole yksin, olemme yhtä ajatustemme ja ajattelijoiden kanssa. On aika laskea verhot Tolvasen tarinaan.
Kirjoita kommentti