Pohdin yritysten ja yhteisöjen vallankäyttöä. Osallistuin tänä vuonna poikkeuksellisen monen yhteisön kehittämiseen.
Poikkeuksetta yritysten toivelistalla on herättely, innostaminen, uusien ajatusten synnyttäminen ja uudistuminen. Vikalistalla vilkkuvat siiloutuminen, vision puute, yhteisen tekemisen ongelmat ja hidas kehitystyö. Suurten toimijoiden dieselit kääntyvät aivan turhan hitaasti uudistuvan maailman tarpeisiin vastatakseen.
Monet ihailevat suurten yksiköiden mahtavuutta. Ajattelevat niiden osaavan, koska ovat joskus markkinaosuutensa saavuttaneet. Itse ajattelen jokaisen suuren avaavan tilaa pienemmille ja joustavimmille toimijoille. Jokainen iso ketjuhotelli murtaa markkinaa pienelle boutique –toimijalle. On vain erotuttava, oltava erilainen, löydettävä oma pelinsä ja osattava johtaa oikeita asioita. Huipulla on aina eniten tilaa markkinoiden parhaimmille.
Miksi vallankäyttö ulkopuolisen silmiin näyttää usein sokealta? Yksi ajatus voisi olla vallankäyttäjien sokeutuminen arjessa. Ylimmän johdon ympärillä on aivan liikaa asioita aidosti rohkeiden ja asiakaslähtöisten valintojen tekemiseen. Johtajan ympärillä pyörii hovi, jota johtoryhmäksikin kutsutaan.
Alati pienenevät johtoryhmät tuntuvat rakentuvan konsensusajattelun ympärille. Kerätään samanhenkinen porukka johtamaan yksimielisesti yhteisöä kohti omistajan ja johtajan määrittelemää polkua. Vetäydytään ehkä liiankin usein maailman ulkopuolelle sisäpiiriksi asioita osamaan ja tietämään. Harvoin kohtaan radikaalisti uudistushenkisiä johtoryhmiä. Johtoryhmät näyttäytyvät enemmänkin vallan säilyttämisen kuin uudistamisen puolustajina.
Arjessa johtamisen kartalla näkyvät asiakkaiden, henkilöstön, hallituksen ja omistajien risteävät vaatimukset asioiden kehittämisestä. Turhan monen johtajan arki kuluu tulipalojen sytyttämisessä ja sammuttamisessa. Aika valuu asioiden hoitamiseen tulosten johtamisen sijaan. Ristiriidan läsnäolon havaitsee jokainen ulkopuolisena ryhmien kanssa aikaa viettävä. Tekeminen tukkeutuu arjessa ja vallasta tulee voimatonta. Asiat syövät tekijöistä terät.
Muutamia ajatuksia vallan sokeutumisesta ilman sarvia ja hampaita. Pohdin Elisan viimeaikaista uudistumista. Ihmettelen uutta ilmettä ja sen tarvetta. Huonolukuinen logo havittelee kai nuorekkuutta ja halua olla mukana ajassa. En näe sen relevanttiutta digiajassa. Yritys näyttää verranneen itseään pelkästään kilpailijoihin eikä kiinnostavaan visioon toimijana digiajassa. Eroa on ehkä haettu korporatiiviseen Teliasoneraan ja perinteisesti viihdyttävästi lähestyttävään DNA:han. Ehkäpä yritys ajaa toimillaan alas nuorekasta Saunalahtea yrittämällä nuorentaa Elisaa.
Yritys lanseerasi itsensä puhumalla itselleen isosta investoinnista 4G-verkosta. Varmaan kaistankin laadun merkitys näkyy kuluttajatutkimuksissa, mutta kuvittelisin yrityksen tarttuvan jossain vaiheessa käsittämättömän vaikeaan tilanteeseensa asiakaspalvelussa. Tuntuu että kauhutarinoita yrityksen asiakkaiden kohtaloista kuulee joka puolella.
Toinen esimerkki on tulevat eduskuntavaalit. Suomi tarvitsee lääkitystä, jolla ei kansanvaaleja voiteta. Miten yksikään puolue voisi olla kansalle rehellinen, kun minä minä maan henki on säästetään vaan, mutta ei ainakaan meidän eduistamme. Miten vaalivoittajaksi voisi kouliintua uudistavin vaihtoehto kun ääniä kalastellaan katteettomilla lupauksilla uusista työpaikoista ilman rakenteellisia muutoksia niiden synnyttämiseksi? Valta luottaa tässä tapauksessa kansan sokeuteen. Voihan vallankäyttäjän sokeuttaa viemällä keskustelun asiasta kukkaruukkuihin.
Asiakaskokemuksen nostaminen yrityksen johtamisen keskiöön on rohkea teko. Minulle se tarkoittaa läpinäkyvyyttä yrityksen kaikessa toiminnassa. Onnistumista mitataan asiakkuuksien synnyttämisessä, kehittämisessä ja arjessa saatavan palautteen avulla. Suurin osa suomalaisista brändiyrityksistäkin on myyntiyrityksiä. Myydään sitä mitä saadaan kaupaksi markkinoille, eikä sitä mitä oma ideologia, brändiosaaminen, tuotekehitys ja osaaminen saavat aikaiseksi.
Aitoja originaaleja synnyttävä ja kaupallistava yritys on aina pelkkää markkinaverkostoa arvokkaampi yritys. Siksi varsinkin kasvollisen omistajan kannattaa oman osaamisen päälle syntyvän arvonluontiin keskittyä. Kaikkea ei tarvitse itse tehdä, osata eikä valmistaa, mutta asiakkaat, markkinat ja toimintamallit on tunnettava. Osaamistakin voi ostaa ulkopuolelta kun tietää mitä halutaan saada aikaiseksi. Vain sokea valta tekee päätöksiä ja tulevaa eiliseen perustaen. Vahva valta näkee vain umpihangen loputtomat mahdollisuudet. Tulokset syntyvät jatkuvasti uudistumalla ja varovasti arjessa uudistaen.
KIRJOITA KOMMENTTI
Lisää kommentti