Tietoa syntyy ja leviää nopeammin kuin käsitämme. Meistä jokaisesta on tullut pieni julkaisija tai pieni mediakanava informaation levittämiseen. Tieto on irti ja leviää kulovalkean tavoin.

Kulttuurit ja prosessit laahaavat perässä. Istumme työmatkan toimivassa digitaalisessa mediaympäristössä ilman rajoja, mutta siirrämme itsemme 80-luvulle siiloihin, analogisiin prosesseihin fakseineen työpisteelle päästessämme. Työntekijät ovat paljon valmiimpia muuttamaan työkulttuuria ja toimintamalleja kuin omistajat ja johtajat edes kuvittelevat. Jokainen ymmärtää ettei nykyinen ole tulevaisuuden tapa tehdä työtä. Siirrymme työn tekemisestä arvon tuottamiseen.

Miten reagoimme avoimeen ja yksilöä voimaannuttavaan mediaympäristöön?

Johtajat vetoavat työrauhaan saadakseen olla kommunikoimatta ihmisilleen. Viimeiset tuotantojohtajat pyytävät katsomaan tuloksia eikä tekoja tai ihmisten osuutta työn tekemiseen. Johtajuuden määritelmien muuttuessa lennossa todetaan ettei minun johtajana tarvitse somessa viestiä vaikka Paavi, Obama ja Gates siellä ovatkin. Minähän olen johtaja.

Konsernit ja osa medioista kuvittelee vielä kontrolloivansa viestintää. Päättävänsä totuuden itsestään ja hallitsevansa viestintäkanavia. Digiajassa jokainen viestii ja päättää totuutensa itse. Fiksuimmat valjastavat asiakkaansa ja omat työntekijänsä sanansaattajiksi. Jos jokainen Elisan työntekijä myisi yhden liittymän naapurilleen, mikä olisi vaikutus yrityksen tulokseen?

Digiaika vaatii uusia eväitä viestintäosastoille, jotka perustuvat kieltoihin, hallintaan ja tiedon osittaiseen panttaamiseen. Vanhassa ajassa museoissa tai konserteissa ei saanut kuvata tai levittää tietoa, jo nyt näemme euroopassa ”Please tweet” tai Please Ingstagram” kylttejä. Taistelemme näkyvyydestä emmekä näkymättömyydestä. Poissaolollaan loistava yritys tai sen johtaja ei voi olla porukkansa vetäjä.

Meillä on avoimesti ja suoraan kommunikoiva Pääministeri ja Puolustusvoimien komentaja. Totuus vallanpitäjien viestinnästä on se että, parempi että kertovat kuin että piilottelevat. Millä pörssiyrityksen johtaja perustelee vaikenemisensa? Onko yrityksen osaaminen todella salaisuus näinä talouden murroksen aikoina? Mitä on johtajuus ilman kasvoja ja ääntä? Edellisen vuosituhannen orjuttamista.

Elämme kiinnostavaa aikaa mediassa ja viestinissä jossa vastaanottajien ajatukset muuttuvat lähettäjien ideoita nopeammin. Tämä näkyy myös markkinoinnissa. Kuluttajat kaipaavat myyntiä, kasvollisia myyjiä ja asiakaspalvelua niin myymälässä, somessa kuin kotisivuillakin. Aika moni vielä häiritsee viestivirtoja palvelemisen sijaan häiritsemisellä.

Aika kohtuutonta toteaisi moni kuluttajina.

Valtaa mediassa ja markkinoinnissa pitävät vihdoinkin asiakkaat. He päättävät mikä leviää, mitä levitetään, mika on peukun arvoista ja mikä kannattaa jättää jakamatta. On itsekästä ja epäreilua olla jakamatta hyvää tietoa. Kukaan ei voi arvata mikä toiselle on arvokasta. Siksi kaikki kiinnostava on syytä jakaa eteenpäin – Se saattaa vielä olla toiselle ihmiselle arvaamatonta arvoa. Digiaika on ihmisten verkoston aikaa.

Viesti siis kuten toivoisit itsellesi viestittävän.