Aika moni suomalainen yritys tekee ja toivoo muutosta. Tavoitteena on kasvaa, kansainvälistyä tai palauttaa yrityksen toimintakyky parantamalla yrityksen kannattavuutta. Rahan tekeminen on yritystoiminnan jatkuvuuden ehdoton edellytys. Säästämällä ei ole koskaan synnytetty yhtään mitään. Mikä on riittävä määrä toimenpiteitä muutoksen toteuttamiseksi?

Maikkari puhuu näyttävästi kulttuurimuutoksesta. Suomalaisen median suunnannäyttäjä joutuu ehkä ensimmäisen kerran historiassaan puolustamaan paikkaansa suomalaisessa mediakentässä. Muuttuuko media, yritys, kulttuuri vai pelkkä viestintä? Tarpeeseen tulee aito muutos yrityksen fundamenteissa, tuotteistuksessa, tuotteissa ja myyntimalleissa. Yhteisenä huolena on #uusimtv – ajattelun kuihtuminen pelkäksi pinnan viilaamiseksi. Annetaan yritykselle aikaa näyttää meille ja ennenkaikkea itselleen. Maikkari on näyttänyt kyntensä ennenkin.

Sanoma luo uutta kulttuuria muutosviestinnällään. Sanoma redesign luotaa yritykselle poikkeuksellisen syvällisesti muutoshaasteita, toimintaympäristön muutosta ja valmistaa meitä ennennäkemättömiin muutoksiin niin yrityksen toiminnassa, tuotteissa kuin asiakaskokemuksessakin. Valitettavasti yritys muuttaa itseään vasta pakon edessä, ensimmäistä kertaa yhtiön lähihistoriassa sitä johdetaan selkeästi liiketoimintana eikä mediayrityksenä. Paljon näemme ja kuulemme muutoksen tuskaa ennenkuin yritys on luonut itsensä digiaikaan sopivaksi, kannattavaa liiketoimintaa ja kasvua unohtamatta.  Kiinnostavaa nähdä kääntyykö iso laiva, kuinka nopeasti, vahvasti ja kuinka paljon on tapahduttava ennenkuin uusi Sanoma jälleen kantaa.

Stockmann toivoo kylmempiä ilmoja ja parempia aikoja. Yrityksen haasteet tuntuvat olevan sen sijoittajaviestinnän mukaan toimintaympäristössä eikä yrityksen toiminnassa itsessään. Yritys ei tunnu vieläkään tunnistavan digitalisoitumisen merkitystä vaikka kilpailevat Kesko ja S-ryhmä asiasta avoimesti viestivät. Ei koske meitä asenne on haudannut ison osan suomalaisesta huonekaluteollisuudesta kun IKEA:n rantautumisen vaikutuksia ei osattu ennakoida.

Olen saanut olla mukana todistamassa suomalaisten haluja muuttua lukuisia kertoja. Tein vuosia töitä Nokian entisten alihankkijoiden kanssa, olen piirtänyt useita konsernistrategioita ja laatinut muutosohjelmia. Yksi asia yhdistää suomalaista muutosjohtajuutta. Johtajien tuntuu olevan vaikea uskoa kuinka paljon yrityksen muutosta on viestittävä, tuettava, rakennettava ja johdettava todellisen muutoksen synnyttämiseksi. Yksi puhuu Applesta synnyttämättä aitoa kilpailuetua, toinen haaskaa vuosia muutoksen todelliseen käynnistämiseen ja kolmas puhkuu muutoksen käynnistyneen heti kun siitä on kerran yhteisesti keskusteltu.

Kerta toisensa jälkeen käyn yritysjohdon kanssa keskusteluja aiemmista onnistumisista ja yrityksistä. Oppi muutoksesta tahtoo olla lähes aina samankaltainen. Olisi pitänyt viestiä asiasta huomattavasti aktiivisesti ja enemmän, ryhtyä heti aluksi merkittävimpiin toimenpiteisiin ja sitoutua asiaan pitkäjänteisesti muutosväsymyksestä huolimatta.

Elämme jatkuvan murroksen aikaa. Se pukee meitä suomalaisia äärettömän huonosti. Saimme elää kaksi vuosikymmentä satumaisen kasvun ja kehityksen aikaa. Nyt tarjolla vaihtoehdot eivät ole lainkaan houkuttelevia. On toimitettava, kehitettävä ja parannettava samanaikaisesti. Tulokset ovat yrityksissä tiukemmassa kuin koskaan ennen. Varmaa on ettei voittoja synny pelkästään parempia aikoja toivomalla. Tämäkään taantuma ei ole ikuinen. Siksi olisikin parasta tehdä suurimmat muutokset juuri nyt kun työntekijätkin niitä selkeästi ymmärtävät.