Tavaratalon tulevaisuus

Pitää varmasti paikkansa, että kivijalassa voi hypistellä ja sovittaa, mutta johtaako tämä aina tuotteen ostamiseen? Itse olen hankkinut parit merkkiaurinkolasit kokeilemalla niitä ensin paikallisella optikolla, laittamalla mallinumeron mieleen ja tilaamalla ne siitä ulkomaalaisesta verkkokaupasta, joka ne myy halvimmalla.

Kivijalkatavaratalon otollisinta asiakaskuntaa ovat varmasti heräteshoppaajat ja ne, jotka haluavat ostoksensa mukaan heti. Jos tiedät tasan tarkkaan mitä etsit ja haluat vertailla hintaa, onnistuu se parhaiten verkossa.

Otan toisen näkökannan asiaan. Mitä kivijalan pitää tehdä selvitäkseen kivijalassa? Kun on takapuolensa hinannut kaupan ovesta sisään, olisi kuluttajalle syytä tulla wow-factor. Siis kaupan sisustus pitää olla miellyttävä, henkilökunnan pitää hymyillä ja tervehtiä välittömästi. Kaupan on oltava sinusta kiinnostunut. Valikoiman on oltava hyvä, tai ainakin saatavissa pian. Tästä päästään siihen, että mitä jos kivijalka on sellainen verkkokaupan jatke joka palvelee paikan päällä ja tavara tulee postissa, jottei siellä vain testata tuotteita ja osteta muualta, vaan myös myydään joko heti tai postiin. Hinnoittelu voisi olla kevyesti erilainen. Jokatapauksessa kivijalan olisi tuotettava henkilökohtaisia elämyksiä, hajuja, makuja ja visuaalisia ja konkreettisia kokemusia joita ei verkosta saa.

Taisin nyyssösen blogiin kirjoittaa esimerkin moottorisahan ketjun ostajasta joka tuli kauppaan ja kysyi ketjua ja hintaa. Kauppias sanoi, että löytyy hyllystä ja maksaa 99 euroa. Asiakas sanoi että saa sen netistä 70 eurolla. Myyjjä sanoi että me varastoimme ja meiltä sen saa heti ja hinta on 99. Pitkällisen tinkimisen jälkeen myyjä lupasi myydä ketjun nettihintaan. Asiakas maksoi ja myyjä kiitti, muttei antanut ketjua. Asiakas ihmetteli ja myyjä sanoi, että se on nettihinta, tule hakemaan viikon päästä. Asiakas sanoi tarvitsevansa ketjun heti, mutta myyjä sanoi, että hetihinta on 99 ja nettihinnalla sen voi hakea viikon päästä.(ja voi saada väärän ketju) tämän pitäisi olla tosi tarina.

Toinen käytännön näkökulma, joka komppaa edellistä kommenttia. Juoksukengät olen aina ostanut paikallisesta Sportiasta. Vaikka tiedän tarkkaan mitkä kengät haluan, asiantunteva ja iloinen PALVELU saa taipumaan puolelleen.

Toinen näkökulma tavaratalojen kehitystrendistä voisi olla tapa tarjota tunnesidonnaisia kokemuksia.
Kirjakauppa, jossa on kahvila. Tai kahvila, jossa on kirjoja. Ruokakauppa, jossa on ravintola. Ei mitään uutta enää. Myymälät muuttuu elämysteattereiksi. Kirjassa Mr ja Mrs Future maalaillaan tulevaisuuden myymälää seuraavasti.

Jos kysyt, mitä tarjoamme myymälässämme, yksi vastaus voisi olla "kosmetiikkaa", kun taas toinen voisi tulevaisuudessa olla "rakkautta ja romantiikkaa". Oletuksena on, että asiakas tarvitsee emotionaalisia eikä vain käytännöllisiä asioita. Tavaratalo voi siis kokea toisen tulemisensa vaikkapa ensin mainitut tarpeet huomioimalla. Ensimmäinen kerros olisi varattu Vapaudelle (olutta, viiniä, viihdettä, hauskanpitoa), toinen Hallinnalle (kuntolaitteita, terveysruokaa, dieettineuvontaa). Kolmannessa kerroksessa tarjottaisiin Vastauksia (kirjoja, uskontoon ja henkisyyteen liittyviä asioita eli tuotteita jotka tarjoavat vastauksia elämän suuriin kysymyksiin). Pohjakerroksesta löytyisi tuotteita metsästäjä-keräilijälle, joka saalistaa tarjouksia ja viimeisiä kappaleita.
(mukaillen Aaltonen & Jensen 2012.)

Visioon kun liitetään verkkokauppa- ja digitaaliset mahdollisuudet, niin markkinajohtajuus tulevaisuudesta on vahvasti näpeissä.

Olen aktiivinen ostaja sekä verkossa että jonkin verran kivijaloissa. Kivijalassa asiointiin on liittynyt kaksi vahvaa seikkaa; äärimmäisen hyvä palvelu sekä kotimaisen työn tukeminen. Olen valmis maksamaan hyvästä ja iloisesta sekä asiantuntevasta palvelusta kivijalan ja verkon välisen hintaeron, koska tiedän samalla pyörittäväni omalta osaltani yhteiskuntamme rattaita. Olen piirimyyjän kanssa samalla kannalla, kivijalkamyymälät erottautuvat jatkossa mm. palvelulla. Verkko on tulevaisuuden ja nykypäivän ostospaikka, muistetaan kuitenkin että paikalliset pienet ja isot toimijat (ja yhteiskuntamme) tarvitsevat kassavirtaamme. Huonosta palvelusta ei kuitenkaan kannata maksaa.

Hyvä teksti Villeltä! Tosielämän esimerkki Prismasta: Heinäkuussa kysyin erään kameran saatavuutta eri Prismoista. Asiakaspalvelun kanssa yritimme arvata viime inventaarisaldojen (inventaari tehty 4kk aiemmin) perusteella sopivaa kauppapaikkaa - aika kaukana verkkokauppa.comista..

Yritin ostaa kesällä sandaaleita, sellaisia urheilusandaaleja... ihan mistä vain kunhan saisin. Olen keskustassa töissä niin kävin mm. Stockmannilla. Siellä oli urheiluosasto lähes tyhjänä tuotteista, sandaaleista ei tietoakaan. Laitoin googleen hakusanan sandaalit ja sain haulla zalandon, sportamoren, yms. muut ruotsalaiset kaupat. Positiivista oli scandinavian outdoor storen läsnäolo orgaanisessa haussa. Ruotsalaiset kaupat olivat pullollaan sandaaleja, kenkäkoissa oli kyllä haasteita, Stockmann tai muut perinteiset isot kaupat loistivat poissaolollaan. Ilmeisesti he eivät halua myydä sandaaleja. Sama tilanne toistui muissakin urheilutuotteissa. Ilmeisesti urheilutuotteet eivät ole tärkeitä suomalaisille kaupoille tai meidän pitäisi käyttää niitä Prisman kolmea vaihtoehtoverkkaria. En vain käy Prismassa kun en tykkää sekatavararuokakaupoista