Mika Ihamuotila

Vorssasaki miätitään, että minkä takia kukkaa ei tee mittää Marimekosa tän asian korjaamiseks. Nää Jobsit ja konkarit olis tehny juur tuallai, ku sää kirjotit. Mikä siinä si o nii vaikeeta meitille suamalaisille? Tulla vaa essii, paljastaa emävirheet ja luarata katse etteenpäi? Kyä suasittele tälle Mikalle tutustummaa vorssalaisee riisiviästintää täälä iha livenä.

Eka mei mentäis ottaa löysät poies Vorssan saunasa (sitä ei si moni tiäräkkä misä se o), jonka jälkee mää veisi su laulaa karaokkee Jannun kautta Jyvvää. Piisiks mää valkkaisi Irwini vainaan Häirikö, josta otettas kimmokkeella suunta Viksperi krouvii. Vähä painittaski. Siä si häärättäs aamu neljää, tai pitempäänki.

Seuraavana aamuna, ku sää herräisit Viksperisä, jo osaks vorssalaiseks muuttuneena, josaki viaraasa kortteerisa, ni si alkais se meirän opetukselline ossuus. Sää ja mää mentäis yhresä piru vihase muijas lua ja si selitettäs yhresä mitä tul tehtyä. Tiäräksää, että ei olis se jälkee mittää epäilystäkää, että selvisiksää muistaki merioista suasiolla. Terveissii vaan!

PS. Ville nämä ovat juuri niitä open mind - out of the box - tyyppisiä artikkeleita, joita on ilo lukea! Kiitos taas.

Kriisiviestinnän oppikirjaratkaisut tuntuvat pyörivän pelkän damage controlin ympärillä, tärkeintä on ettei vaan tehdä lisää virheitä. Ajatus siitä että kriisiviestinnän tavoitteena olisi saavuttaa jotain enemmän haavan tilkitsemisen sijaan on vieras. Tämä on jännää. Ehkä syynä on se, että kriisiviestintä nojaa valmiiksi kirjoitettuun yleispätevään käsikirjoitukseen jota noudatetaan täsmällisesti ettei vaan tehdä lisää virheitä.

Toinen vaihtoehto olisi heittää käsikirjoitukset roskakoriin ja ottaa käyttöön terve järki. Tehdään ajatusleikki jossa yritys muutetaan henkilöksi. Meillä on tilanne, jossa henkilö on kohdellut toista epäreilusti ja nyt kaveripiirikin on huomannut, että tyyppihän on idiootti kun tuolla tavalla toista kohtelee. Vaarana on joutua oman kaveripiirinsä hylkäämäksi. Mitä tuolloin tehdään? Etsitäänkö kolmas puhemies, joka pyytää anteeksi henkilön puolesta? Mennäänkö komeroon viikoksi piiloon jos vaikka asia unohtuisi? Jos kriisiviestinnän oppikirjoissa on jotain hyödyllistä niin ainakin se, ettei voi reagoida liian nopeasti. Marimekon tapauksessa helppoa oli se, että on vain yksi loukattu osapuoli. Ihan ajatusleikkinä miten olisi semmoinen, että pyydettäisiin heti anteeksi siltä ketä on loukattu eikä omalta kaveripiiriltä (=Suomen kansa)? Jos yritetään sovittaa vääryys vain oman kaveripiirin sisällä, luodaan tilannetta jossa me nyt ollaan yhdessä tuota pahaa maailmaa vastaan vaikka tulikin vähän hölmöiltyä, sorisori. Miten tällainen taktiikka edes teoriassa voisi toimia?

Ville, et sitten malttanut... Hyvä niin. Odotan innolla, kuka lausuu ensimmäiseksi sanan diletantti. Meitä sivullisia, Marimekon faneja tai muuten vaan neuvonantajia, on paljon. Olen aivan samaa mieltä siitä, että tämä kohu olisi voitu helposti kääntää lisämyynniksi. Itse käytin kunnon fanina tukirahoja eilen Jumbon mekkokaupassa ja Stokkalla Mariin yhteensä - niin, en taida edes kehdata sanoa kuinka paljon. Kotiin tuli pari uutta vaatetta, kolme vuotta ostoslistalla ollut termari, vanhat, kuluneet Marimekot korvaavat patalaput ja muutamia pyyhkeitä.
Vanhan totuuden mukaan hyvin hoidettu reklamaatio on parasta markkinointia. Sana kiirii eteenpäin. Tätä olisi voitu hyvin soveltaa nytkin: Mika esiin aidosti pahoittelemaan, näyttämään tunteensa ja olemaan rohkea, yrityksensä lipunkantaja. Hänen omaan brändiinsä kuuluu sellainen tunnelataus, ettei kovin usein ole suomalaisessa dirikagenressä moista nähty. Mihin se on nyt kadonnut?
Olemme saaneet eilen lukea ohjeita, joiden mukaan kriisitilanteessa pörssiyhtiön ylin on sivussa ja muut asiantuntijat hoitavat tilanneta. What? Joo, kyllä varmaan, jos ne muut asiantuntijat on ajoissa valmennettu, heillä on riittävästi valtaa ja kyky viestiä sujuvasti ilman pönötystä. Ja jos heille on ajoissa rakennettu riittävän suuri puhemiesasema, jotta he kiinnostavat mediaa ja muita sidosryhmiä. Mekon tapauksessa niin ei ole. Taiteellisen johtajan heittäminen haikaloille Febuun keskustelemaan oli julma teko häntä kohtaan. Brändistä puhumattakaan. Minua harmitti syvästi niin hänen kuin brändinkin puolesta lukiessani perjantai-iltapäivän jäykkää keskustelua.
IR-viestinnän ammattilainen en väitä olevani. Olen kuitenkin piensijoittaja, joka on valinnut sijoituskohteeksi sellaisia yrityksiä, joita fanitan. Jostain syystä Marimekko ei ole vielä päässyt kohteeksi. Nyt on varmaan viimeistään aika. Palkitsen sijoituskohteeni luottamalla heihin sen mukaan, miten kauppa käy ja millaiset tulevaisuudennäkymät alalla ja ko. yrityksellä on. Näin me piensijoittajat toimimmme: seuraamme asiakkaiden yritykseen kantamaa rahaa. Institutionaaliset sijoittajat saattavat ajatella toisin? En tiedä, mutta olisi mahtavaa kuulla jonkun analyytikon näkemys tähän asiaan. Minä nimittäin (ehkä?) naiivisti uskon, että suurikin sijoitusraha seuraa asiakkaiden rahaa. Miksi pörssiyhtiön tj sitten palvelee ensisijaisesti kasvottomia markkinoita omalla viestinnällään? Eikö hänen kannattaisi jutustella asiakkaiden kanssa?
Marimekko on tunteisiin vetoava ja rohkea. Tai on ainakin ennen ollut. Jollei se sitä enää ole, se muuttuu vain yhdeksi ihankiva-muotibrändiksi. Sekö sitten kelpaa markkinoille?

Sinulla oli todella hyviä kommentteja eilen Marimekon FB-keskustelussa. Ja olet täysin oikeassa, tämän virheen tosiaan voi kääntää imagovoitoksi (vaikka olen edelleen sitä mieltä että todella nolo tilanne). Nyt kuitenkin näyttää että mahdollisuus menee hukkaan ;). Ja se FB Q&A-sessio oli muuten todella huonosti hoidettu - vastasivat vain sellaisiin kysymyksiin joista tykkäsivät. Luulen kuitenkin että session tarkoitus oli tarkistaa yleinen "kansan mielipide" ja tunnelma - onko juttu jo unohdettu vai ei...

Suomen Dolce&Gabbana? Voi tätä ironian määrää :D

Johtajan tehtävä on johtaa yritystä ja henkilökuntaa aina edestä. Johtaja on esitaistelija, esikuva, esimies, esimerkki, yrityksen henkinen kompassi. Olisiko Ihamuotila tuonut jotain uutta tietoa tapaukseen? Ehkä, ehkä ei. Ihamuotila olisi tuonut tilanteelle kasvot ja omalla auktoriteetillä olisi voinut luoda tilanteelle uuden momentin muuttua brändin kannalta paremmaksi. Kriisin hetkellä johtajuudella on suurin tarve. Silloin ei voi voi laittaa päätä puskaan viikoksi ja toivoa, että seuraavan kerran ilmestyy esiin on koko tapaus unohdettu.

En ole kriittinen siksi, että haluaisin lyödä lyötyä. En todellakaan. Olen kriittinen, koska tiedän Ihamuotilan pystyvän tuomaan tilanteeseen johtajuutta, jota niin kovasti kaivataan.

Tämä kuoliaaksi vaikeneminen tässä ihmetyttääkin. Jos nyt tuli badwilliä niin sen voi myös kääntää goodwilliksi. Ei tämä ole maailmanloppu.

Marimekkoa kohtaan on hyvää tahtoa ja suurin osa meistä todennäköisesti haluaisi heidän hoitavan tämän kunniallisesti ja onnistuneesti. Jos oikeuteen mennään niin tästä tulee rumaa ja pitkittynyttä jälkeä, puhumattakaan siitä, että se sotii ostavan yleisön oikeustajua vastaan, jos näin ilmiselvästä asiasta lähdetään vääntämään. Ukrainalaistaitelijattarella on useita Marimekon kangaskuosiksi sopivia teoksia - mikseivät rehellisesti osta perikunnalta toista, tunnusta hänen originaliteettiään ja julkaise kuosia hänen nimellään? Metsänväen suunnittelijaksi voisivat vaikka nimetä Isola/ Primatshenkan jos sikseen tulee. Kymmenen vuoden kuluttua kukaan ei muista miksi Marimekko otti ukrainalaiskuosit valikoimaansa.