Miksi rakensin ”Päivän Tolvasen?” Ajatukseni somesta

Arvontojen ja kilpailujen lisäksi sosiaalisen median toinen "suuri oivallus" on asiakkaiden houkutteleminen alennusten kautta. "Klikkaa tästä 20 % alennus!" Idean ensimmäinen käyttäjä voi onnistuakin lisäämään asiakaskuntaa, mutta kilpailijoilta ei vaadita suurta mielikuvitusta, jotta nekin lähtevät alennusten tielle. Hinnoista tinkiminen ei myöskään edusta mitään uutta eikä innovatiivista liiketoimintatapaa.

Tässä on päästy asian ytimeen. Kun jäjestetään alennuksia ja arpajaisia saadaan paljon tykkääjiä, koska seuraajien kerjäystähän ne ovat. Siinä vaiheessa ollaan unohdettu kysyä miksi me niitä tykkääjiä halutaan, ja mitä muuta me voidaan niille tarjota kun alennusta. Laadukkaan sisällön luonti koetaan vaikeana ja siihen ei käytetä aikaa, vaikka se on juuri se syy, miksi ihmiset seuraavat ja jakavat juttuja. Esim. itse urheilusta kiinnostuneena seuraan Nikea jo siksi että he tarjoavat ilmaiseksi loistava appin juoksuharrastukseeni, ja lisäksi treeniohjelmia toisella appillä.

Mä olen Ville kanssasi eri mieltä. Minä nimenomaan suosittelisin toimimaan kuten Tolvanen. Rakentaa oma kanava (vt.com), jonne luoda säännöllistä sisältöä. Jakaa sitä suuren yleisön tietoisuuteen toreilla ja turuilla ja jatkaa keskustelua siellä, missä siihen tartutaan. Se tapahtuuko dialogi täällä vai twitterissä on toisarvoista; tärkeintä, että olet paikalla vastaamassa ja ottamassa vastaan. Ilman "yliaktiivista" jakamista vt.com olisi kuin hotelli Saharassa. Varmasti ok, mutta tuskin tänne kukaan olisi koskaan löytänyt.

Yksityisyrittäjän, pienyrittäjän ja mainosmiehenkin on kuitenkin paljon helpompi huudella miten pitäisi tehdä, kuin valion, finnairin tai keskon markkina/viestintäihmisen. (Yritykset randomilla, älkää tarttuko niihin). Korporaatioissa kun asia (some) liippaa liian monen ihmisen tonttia (taas heittona vaikkapa 1) tuotekehitys, 2) hr 3) markkinointi 4) sijoittajaviestintä 5) jakelutie), joten ennen kuin voidaan tehdä muuta kuin arpoa jopoja, aika monen ihmisen täytyy olla ajatuksiensa kanssa yksissä. Ei riitä, jos 2/5 ymmärtää aikaa ja kanavaa. Kaikkien pitäisi sitoutua. Ja taas peräänkuulutetaan sitä ylintä johtoa. Niin kuin jo vuosi kymmenen ajan on kuuluteltu.

Kun päättäjiä on vain yksi, ei tarvitse tapella tuulimyllyjen kanssa. Laboratoria on helppo rakentaa.

Silti. Väitän, että päivän tolvanen avaa paljon silmiä ja ovia. Jatka samaa rataa. Haasta, kasvata minunkin maha haavaa, mutta myös kuuntele. Tämä saattaa olla se foorumi joka muuttaa maailman :)

jussi

Ainiin, miksi Facebookiin. Minun mielestä siksi, että se on 2010-luvun Yle ykkönen. 2,2 miljoonaa suomalaista kokoontuu sillä torilla, joten olisi silkkaa hulluttaa olla edes yrittämättä viestiä siellä. Vanhempi mediakonsultti tuumasi aikoinaan, että huutamalla ikkunasta Helsingin keskustassa tavoittaa enemmän ihmisiä kuin Twitterissä. En tiedä onko tilanne vielä se, olen aika noviisi. Linkedin, Pinterest taitaa myös olla vielä aika spesifin porukan leikkikenttä. Instagram? Katsoisin seuraavaksi sinne.

Ja anteeksi jäsentymättömyys, toivottavasti edes jokin virke oli ymmärrettävä.

Tämähän on yhtä oppimatkaa kun yrittää löytää ne hyvät ja tuottavat tavat toimia verkossa.
Interaktiivisuus ja verkostoituminen ovat internetissä yhtä kovan työn takana takana kuin yrityksen menestyminen liiketoiminnassa. Mutta ilmoitusten siirtäminen internettiin ei aiheuta kovin paljon työtä ja on helpommin perusteltavissa.

Tästä tulee mieleen kolme juttua.

YKSI

1998 opiskelin käsikirjoittamista Taideteollisen korkeakoulun Elokuvataiteen osastolla. Aleksi Bardy piti meille kurssin ryhmäkäsikirjoittamisesta.

En muista miten aihe ajautui oman tiedon jakamisesta muille, mutta ainoa asia minkä muistan kurssilta on se, kuinka Aleksi kehotti meitä jakamaan omaa tietouttamme käsikirjoittamisesta (eli miten käsikirjoitetaan) vapaasti muille.

Kun ihmettelin että eikö oman kilpailukyvyn takia olisi parempi pitää käsikirjoitusopit omana tietonaan, jolloin voisi menestyä paremmin kuin tietämättömät tyypit, Aleksi vakuutti että ei.

TIETO ei ole se pointti vaan mitä sillä tekee. (Tai yhden valmennusopettajani sanoin: "Information vs. transformation")

Sen koommin en ole pihtaillut tai salaillut omaa käsikirjoitustietouttani, vaan jakanut sitä vapaasti ja jopa tehnyt aiheesta kurssinkin, jossa kerron KAIKEN mitä tiedän käsikirjoittaisesta.

KAKSI

Mieti kiinnostuksen kohdettasi, johon liittyy harrastusvälineiden tai kurssien ostaista. Esim. ratsastusta. Jos saat kyseisen alan yrittäjältä postia, miltä se tuntuu? Esim. kaikki tuntemani ratsastajat rakastavat saada Hööksin kuvaston ja lukevat sen kannesta kanteen.

Tai itse suorastaan suutuin kun en saanut Ikean kuvastoa.

Nämä ovat puhdasta markkinointia ja silti haluan ne ja ilahdun niistä. Samoin tilaan paria pelkkään myymiseen erikoistunutta uutiskirjettä (mm. Fab.com) ja ilahdun nähdessäni ne sähköpostissa.

Entä jos kyse on muustakin kuin puhtaasta markkinoinnista? Aina parempi! Siis olettaen että pidän siitä mitä "mainostetaan".

Minua ei ärsytä että seuraamani twitter-tilit twiittaavat omia blogikirjoituksiaan -- tilaan heitä juuri siksi että he ovat kiinnostavia ja jaan kirjoituksia, jotka kolahtavat. Toisaalta en jaa kenenkään kirjoituksia vain siksi että tykkään ko. tyypistä.

Kärsin aika pahasta äitiysdementiasta enkä esim. muista/jaksa tulla erikseen Tolvasen sivuille lukemaan blogikirjoituksia (mistä tuli mieleen että pitääkin tilata ne sähköpostiin). Monta kertaa hyvä Päivän Tolvanen olisi mennyt ohi ellei joko Ville tai joku muu olisi tweetannut siitä.

KOLME

Kävin pari päivää sitten jonkun kanssa keskustelun tästä sharing is caring -ilmiöstä. Luulin hänen ensin ärsyytyneen siitä, että esim. minä pyydän joskus jakamaan omia kirjoituksiani eteenpäin. Jäin miettimään onko kehoitus ylipäätään tarpeen -- jos itse tykkään jostain, jaan sen eteenpäin.

Hetkellisesti väsyneenä jopa mietin että onko jakamisen pyytäminen sama juttu kuin pyytäisi kumppania sanomaan että hän rakastaa minua. Eihän se tietenkään tunnu samalta. Pirteämpänä muistin että "ai niin, eihän tässä jakamisessa ole kyse MINUSTA" vaan siitä että ihminen, joka etsii tietoa saa sitä.

Eli Steve Chandlerin termein: pleasing vs. caring -- eka on itsekeskeistä "kuka tykkää minusta" -ajattelua, toinen "kuinka voin palvella muita/maailmaa" a-ajattelua.

Esim. Marie Forleo, jota pidetään nettiyrittämisen ja markkinoinnin asiantuntijana ja jonka erinomaista RHH B-Schoolia käyn (http://www.rhhb-school.com), on sitä mieltä että ihmisiä pitää aktiivisesti muistuttaa jakamisesta, koska he eivät muuten tule ajatelleeksi sitä.

No, Twitter-keskustelukumppani kertoi ärsyyntyneensä siitä, että "nettikonsultit" kirjoittavat kirjoituksia, jonka tärkein pointti tuntuu olevan "minulla on salaista tietoa, jonka jaan jos kaivat kuvetta".

En tiedä mistä hän sillä puhuu, koska tällaiseen ilmiöön en muista törmäneeni.

Ainoastaan kahteen ilmiöön, joissa suoraan tai rivien välissä sanotaan:

1. "Tässä on tietoni. Jos haluat ihmetellä tarkemmin kanssani miten se soveltuu juuri sinun elämääsi, kaiva kuvettasi". Katson Villen lukeutuvan tähän, vaikkei hän palveluitaan tyrkytä, koska hän kuitenkin puhuu palveluistaan.

tai

2"Tässä on tietoa, jos haluat saada lisää samanlaista tietoa, kaiva kuvetta" (= minun mallini)

Ensimmäinen malli vertautuu mielestäni Ikeaan, joka antaa katsoa ja koeistua huonekalujaan sisustetuissa ympäristöissä. Toinen juustokauppiaaseen, joka tarjoaa maistiaisia juustoista. Kenelläkään ei liene mitään ongelmaa kummankaan kanssa.

NELJÄ

Mm. Seth Godin, Marie Forleo ja monet muut puhuvat sähköpostilistan puolesta SoMea tärkeämpänä markkinointi- ja tiedonjakamisväylänä. Sen jälkeen kun Facebook vaihtoi asetuksiaan niin, että ihmisten pitää erikseen tilata uusimmat päivitykseni, ymmärrän hyvin miksi.

Tämä lähestymistapa vaatii tietenkin vieläkin parempaa antia, että ihmiset ovat valmiita pyytämään dataa sähköpostiisi, mutta on henkilökohtaisempi ja suorempi, eivätkä viestit katoa kuohuvaan SoMe-virtaan.

Mitä mieltä olet itse sähköpostilistoista/uutiskirjeistä, Ville?

Tuossa somen sillisalaatissa suhatessa yksi hyvä peruste joskus hajanaisellekin tekemisille on vanha ehkä jo vähän kliseekin siitä että "myynti on luottamuksen rakentamista". Oman tiedon, tekemisen ja osaamisen esille tuomiseen verkko tarjoaa oivan paikan ja koko ajan sitä kai enemmän ja enemmän kaivataan ja myös ostetaan. Se kuinka tuo luottamus onnistutaan konkretisoimaan tuottavaksi toiminnaksi onkin sitten perinteisempää osaamista, jota voi yhtä hyvin harrastaa "oikeassa" maailmassa ja verkossa ja mielellään näitä sulavasti yhdistellen.

Hei Ville, Tähän ilmeisesti halusit että kommentoisin?

Onnea! Taitosi, intosi ja osaamisesi kautta olet luonut Suomen suurimman talousblogin. Oman käsitykseni mukaan tavoitat päivittäin keskimäärin enemmän lukijoita kuin yksikään toinen bisnes-bloggaaja (tai edes blogi?) Tavoittamiesi ihmisten laatu on upea! Tietenkin. :) Olet luonut median. Tyhjästä. Se on upea saavutus.

Rakensit Suomen suurimman talousblogin ilman pääomia, toimitustiimiä, mahtisukuja tai edes ammattiliittoja. Se tekee saavutuksestasi suuremmoisen. Soisin muidenkin bloggaajien ottavan tästä mallia. Suomalainen bloggauserikoisuus on halu mennä sateenvarjon alle. Kun maailmalla kovat blogit toimivat itsenäisinä wordpressin tai tumblr:n päällä, meillä Suomessa väliin on ängennyt Indiedays, ja perinteisten medioiden "blogi-alustat". Tämä lienee ohimenevä muoti-ilmiö, jonka murskauksessa villetolvanen.com on näyttänyt suuntaa.

Ville, miten aiot nyt mediaasi käyttää?

Sitten ajatuksiisi somesta:

En voisi olla kanssasi enempää samaa mieltä siitä että verkon murros on valtava, ja koskee koko liiketoimintaa. Olen niin varma asiasta, että rakensin sitä palvelemaan yrityksen, Dinglen. Tämä on se murros, joka nyt on käynnissä: "Siirretään yritysten funktioita verkon varaan, ollaan avoimempia ja tuikitaan isona tähtenä internetin solmukohdissa."

Facebook-kommenttiasi ihmettelen. Tottakai kuluttajabrändin on järkevä maksaa viestistään kuluttajalle relevantissa ympäristössä. Muistaminen tuo ostoja. Tutkittu juttu. Facebook on maksullinen media. (siis oikeasti, unohdetaan se some-hömppä nyt hetkeksi: Facebookin toiminta rahoitetaan kolmansien osapuolien mainostuloilla.) Facebook on myös ainoa kattava digimedia Suomessa. Se on ikävä tosiasia, josta Suomi24 voi olla eri mieltä kanssani. Ehkä syystäkin.

Olemme toteuttaneet Dinglen olemassaoloaikana lähes tuhat arpajaista tai kilpailua Facebookissa, ja voin vakuuttaa että ne eivät kertaakaan ole ollut "kaikki mitä yrityksestä irtoaa", tai itse tarkoitus tekemiselle. Toisin kuin sanot, esim hs.fi pitää käsittääkseni ihan jatkuvaa arpajais-kojua lentokentällä. Syynsä siihenkin on.

Tällaiset nopeat arpajaiset ja kilpailut ovat tehokas tapa saavuttaa muita tavoitteita, joiden avulla taas saavutetaan seuraavia. Kommenteissa puhuttiin seuraajien keräämisestä. Joillekin seuraajamäärä on ihan aito kilpailuetu. Esim. tolvanen.com:lle se olisi. Tämä on simppeliä matematiikkaa täsmälleen samalla logiikalla kuin Villen mainitsema tapa twiittata samasta asiasta yli kerran päivässä.

Se mitä minä näen digitalisaation tilasta Suomalaisissa brändeissä on että haasteet tunnetaan ja tiedostetaan jo ihan hyvin. Ihan kaikkiin mahdollisuuksiin ei vieläkään uskota (riittävästi), ja tahdonkin kiittää Ville työstäsi tämän muuttamiseksi! Ratkaistavia asioita on todella paljon samoin kuin käännytettäviä päitä.

Kaivataan tekijöitä. Otetaan kuvitteellinen esimerkki:
Yritys vie betonia keskiaasiaan. Päätoiminto on neuvotella keski-aasialaisten korkea-arvoisten delegaatioiden kanssa tavaran laadusta ja rekkalastien toimittamisesta ajallaan. Miten tämä toiminta siirretään verkkoon?

Aloitetaan vaikka siitä, että koko Internet tietää tämän tavaran laadun olevan parempaa kuin muilla. Näin jo ennen delegaation varsinaista vierailua, he ovat huomanneet että kehuttu on. Miten tämä saadaan aikaan: Ensiksi katsotaan ketä kiinnostaa, toiseksi analysoidaan mistä heidät tavoittaa, kolmanneksi avaudutaan dialogille heidän kanssan, neljänneksi tuotetaan hyvää sisältöä kuten he haluavat sitä kuluttaa jne.

Vuosi jo mennyt, ja vieläkin päätoiminto on delegaation tapaaminen. Työ ei ole ollut turhaa, mutta muutos on hidasta. Pohjan luominen on välttämätöntä, jotta joskus tavara vaan tilataan klik-klik-verkosta. Tarvitsemme ihmisiä, jotka lapioivat tämän homman kasaan. Ryhtyisitkö sinä Ville hommiin?

Hyvä ja kiinnostava kirjoitus Ville! Kiitos kun jaat.

Sähköt on vihdoin saatu takaisin Turun Länsikeskuksen alueelle. Sain samalla hyvän muistutuksen siitä, että sähköinen (liike)toiminta verkossa jatkuu vain tasan niin pitkään kuin akkua riittää läppärissä ja/tai puhelimessa. Puhelimen kautta työskentely on kuitenkin melko rajoitettua. Harkitsen siis vakavasti hankkivani vara-akun kannettavaani ja pitäväni molemmat akut ladattuina. Eihän sitä koskaan tiedä. Olisi nimittäin ollut töitäkin tehtäväksi. Mutta asioihin, joihin aamulla olisin tarttunut, jos siihen olisi ollut aikaa.

Lähtökohtaisesti pidän Brian Solisin väittämää, että sosiaalisessa mediassa on enemmän kyse sosiaalisista tieteistä (yhteiskunta ja käyttäytymistieteet) kuin teknologiasta (Brian avaa ajatuksiaan hyvin tässä bloggauksessa http://www.briansolis.com/2012/03/social-media-is-about-social-science-not-technology/). Menestyäksemme sosiaalisen median kautta meille on paljon tärkeämpää ymmärtää ihmisten käyttäytymistä kuin teknologiaa. Eli olen samaa mieltä siitä, että palvelulla/kanavalla ei sinänsä ole merkitystä. Sillä on merkitystä, että tiedämme mistä kohderyhmämme tavoitamme ja kuinka saamme heidän huomionsa. Ei siis mitään, mitä ei olisi tehty aina. Uusi teknologia vaan tuntuu sekoittavan ajatuksiamme.

Tästä päästään siihen, että jos tavoittelemamme ihmiset ovat Facebookissa, niin totta kai yritysten kuuluu olla siellä, missä heidän asiakkaansa nykyiset ja tulevat jo ovat. Kuluttajamarkkinoilla Facebook on siis ehdoton. Ei Facebookiinkaan tarvitse eikä edes pidä suoranaisia mainoksia tunkea, koska sinnekin on mahdollista tuottaa sisältöjä, jotka oikeasti ihmisiä kiinnostavat. Esimerkiksi tämänpäiväisen sähkökatkon ilmaantuessa ensireaktioni oli etsiä Turku Energiaa Facebookista, ja katsoa mistä on kyse. Loistavat poissaolollaan myös Twitterissä. Joka tapauksessa en saanut etsimääni informaatiota sieltä, mistä sitä olen oppinut ensisijaisesti etsimään. Ehkä seuraavaa sähköyhtiötäni valitessa kiinnitän huomiota siihen, kuinka he viestivät häiriötilanteista ja mistä kanavista asiakaspalvelun oikeasti tavoittaa. Sosiaalisessa mediassakin parasta mainosta olisi hyvä palvelu.

Olet muistaakseni maininnut usein siitä, että Facebook ei indeksoidu esimerkiksi Googleen ja on siksi huono. Ei se kuitenkaan niin ole. Uusia asiakkaita sinne ei varmasti Googlen kautta tulvi, mutta itse ainakin seuraan helpolla ystävieni jalanjälkiä, jos he ovat jostakin tykänneet. Ystävien tykkäyksethän ilmaantuvat uutisvirtaani. Tiedäthän sinä, mikä merkitys ystävän suosituksella on Googlen suositukseen verrattuna. Vaikka se olisikin vain nopea hiirenklikkaus jonkin brändin Facebook-sivulla, niin se saa ainakin uteliaisuudesta katsomaan, mistä on kysymys. Itsekin ajattelen, että Facebook on sitä kavereiden kesken omissa ympyröissä pysymistä, mutta se juuri on sen vahvuus, koska - kuten jo sanoin - ystävän suositus olipa se pelkkä klikkaus tai saatesanoin varusteltu linkitys - on luotettavampi kuin mikään mainospuhe.

Nyt lukemaan muiden kommentteja aiheesta. Jätin niiden lukemisen tarkoituksella myöhemmäksi, etten ajaudu tilanteeseen, jossa vaan nyökyttelen, että kaikkihan tuli jo sanottua tai ala itse rönsyilemään sinne tänne.

Ai niin, mitä mieltä olen Tolvasesta. Ihan mieletön media, jonka olet sitkeällä työllä saanut kasattua. Todellakin suosittelisin toimintatapaasi myös muille. Tai no olenhan sen jo kertaalleen tehnytkin asiantuntijan bloggaamisen tiimoilta. :)

Jäin pitkäksi aikaa miettimään yhtä lausetta: "Luopua häpeästä." Minunkin pitäisi ja varmasti monen muunkin suomalaisen.