Kasvun johtaminen

Luovan ajattelun ja sen muuttaminen bisnekseksi-akatemiaa tarvitaan. Aalto-yliopisto tekee vähän sinnepäin. Nämä meidän kasvuyrittäjät on aika vekkulia jengiä. Ne joiden kanssa olen ollut tekemisissä poikkeavat normijengistä, he eivät ole hyväksyneet maailman pelisääntöjä kuten totesitkin, mutta moilla on kuitenkin talenttia onnen lisäksi ja he ovat menestyneet. Mutta järjestelmällisellä ohjaamisella saataisiin myös pellepelottomista oikeita menestystarinoita myös muuten kuin heidän omassa päässään.

Huh, huh. Tässä kysmys mihin en haluaisi vastata, ja kysymys mihin yritän vastata joka päivä! En haluaisi siksi että joskus tuntuu että ihmiset eivät enää kuule tai halua kuunnella. En siksi että itsekin joskus epäilen omaa viestintä osaamistani olenko niin "ulkomaalainen" että kertomukseni tai sanamuotoni ovat niin erilaisia että en vain tavoita paikallisia ihmisiä? Vai onko viestini niin masentavaa tai toisaalta liian monen mahdollisuuden antamista, että sitä vaan ei jakseta käydä läpi? Varmaan liian pitkiä, ja tästä teenkin sitten lyhyen version.

Kun sanotaan että kasva tai kuole, niin se enemmän tai vähemmän myös sitä merkitsee. Mutta kasva tai kuole ei suinkaan merkitse sitä että yrirtyksen pitäisi muuttua McDonalsiksi tms., yritys voi pysyä myös pienessä koossa ja kuitenkin samalla olla kasvuyritys. Se on mahdollista. Mutta kun puhutaan nyt Suomesta, niin täällä on yksi asia mitä ei hallita. Ja se on markkinointi. Ne jotka eivät tiedä mitä markkinointi tarkoittaa, niin selvennys; markkinoinnissa yhdistyy yrityksen viestintä eli mainonta, sekä erittäin tärkeä asia, myynti. Siihen tietysti kuuluu muitakin, vähemmän tärkeitä asioita, mutta tässä siis tärkeimmät. Viestintä puoli on mielestäni hieman kaksijakoinen, Suomesta löytyy paljon hyvinkin edistyksellistä viestintää, hyviä ideoita, ja ne ovat osoittautuneet kilpailukykyisiksi myös kansainvälisesti. Mutta yksi asia tahtoo sielläkin unohtua, yrityksen tarkoitus on yleensä aina myydä enemmän omaa tuotettaan tai ylipäätään saada sille todella kantava voima taakse. Toisin sanoen, jos joku kansainvälinen lautakunta palkitsee suomalaisen viestintä paketin arvokkaaksi, niin hyvä, mutta kuinka paljon se myi? Sillä palkinnolla ei makseta lainoja eikä palkkoja.

Toinen asia mikä on aivan surkuhupaisalla tasolla on myynti. Yes, kyllä kaikki tietää että sitä pitää tehdä. Kun olen nyt saanut testailla ja tavata erilaisia yrityksiä, niin tlanne on karu. Ehkä kaikkein huolestuttavin piirre on tämä omaan napaan tuijottaminen, oman keksinnön ylivoimaisuuteen uskominen, ja "not invented here" syndrooma, joka estää pyytämästä apua kun todella apua tarvitaan. Idea tuntuu oleva se että todetaan heikoksi jos pyytää apua ja tunnustaa että vaikka monet kohdat osaankin, niin tämä on alue missä olen vajaavainen ja päästäkseni haasteen läpi, en pysty sitä tekemään ilman apua. Eikö se mene perille? Se joka uskaltaa pyytää apua ja myöntää että ei ole tarpeeksi vahva jollain tärkeällä osa alueella yrityksen kasvun varmistamiseksi, on juuri se joka on erittäin vahva!!! Sen lisäksi, kun oma heikkous tunnustetaan, se voi, ja yleensä muuttuu vahvuudeksi. Siis opimme jotain uutta. Jollain toisella on siihen valmiit työkalut, meillä ei, hypätään mukaan, kokeillaan itse, tehdään virhe, opitaan, opitaan, ja opitaan. Vain tekemällä se onnistuu. Jos et tee, niin alat pelätä, ja se pelko pitää sinut tämän kehitysmahdollisuuden ulkopuolella. Se on aivan mahdoton pirun kierre. Ensiksi ei myönnetä missä vika on, ja sitten sen lisäksi pelätään ilmituoda koko asiaa! Ja tämä on tilanne monessa yrityksessä.

Siinä se, jos koskettaa niin menkää sinne peilin eteen ja pitäkää pieni puhuttelu henkilölle jonka siellä näette.

Toinen asia, kuuntelin juuri uutisia, asia jota en tee useasti, mutta nyt vain sattui sellainen hetki, ja siellä esiintyi kaksi ns., talouden asiantuntijaa joilta kysyttiin että mitäs nyt pitää tehdä, niin se oli jotain niin äärettömän masentavaa kuultavaa että oikein harmitti että en sitä nauhoittanut, ehkä se löytyykin tuolta vt1:sen areenalta, mutta se koko esitys oli juuri sitä mistä puhun, jos te uskotte tuollaisia puheita tai siirrätte itseenne tuollaisia mielentiloja ja uskomuksia, niin takuuvarmasti olette hukassa, ennen pitkää. Siinä kaksi "eksperttiä" kertoo kansalle periaatteessa näin; - mitään ei ole tehtävissä, pistäkää luukut kiinni, menkää sängyn alle piiloon ja odotellaan että myrsky menisi ohi". Jos olet kasvuyrityksen johdossa, ja tiedät että sinutla odotetaan jotain esimerkillistä, niin toivottavasti nyt ymmärrät sen että jos toiminnassasi on jotain mikä ei mene toivettesi mukaan, niin hyvä mies tai nainen, pyydä, hae, apua. Äläkä missään nimessä usko näitä "eksperttejä"
Cheers!

Kirja tai raakile.. on ihan mainio. Itse voisin allekirjoittaa kaiken siitä. Uuden aloittamisen kuvaus on varsin täsmällinen ja kuvaava. Vanha totuus että paikallaan ei voi pysyä, koska kaikki ympärillä on liikkeessä unohtuu liian usein. Sitäpaitsi kasvaminen on jännittäväää, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää.

Hallitusten rooli on erityisesti Pk-yrityksissä on aihe johon kannattaisi uhrata aikaa paljon enemmän. Itse muistan yhden yrityksen hallituksen tehtävistä määritelmän "tulostilanteen tarkistus" ei sen enempää. Hallituksen muut keskeiset tehtävät liittyivät strategiaan ja tavoitteisiin ja miten ne toteutuvat, sekä siihen että kaikki varmasti ovat kartalla niistä.

Minusta jokaiseen kirjaan pitää saada mietelause. Siispä tässä...

Charles Darwin: “It is not the strongest of the species that survive, nor the most intelligent, but the one most responsive to change.”

Hieno, hieno kirjoitus. Toivon niin että akatemiastasi tulee totta ja siitä jokin osa on suunnattu myös meille ei-(ainakaan vielä)-muiden-kuin-itsemme-johtajille, meille jotka keräilemme rohkeuttamme, opettelemme ja yritämme päättää mitä meistä joskus tulee. Me raakileetkin tarvitsemme Tolvasta :)

Asioita kantapään kautta oppineena (toivottavasti) mulla varmaan ois tähän yhtä sun toista sanottavaa.

Tämä nyt koskee nuoria lukion / amiksen käyneitä enemmän kuin korkeakoulun suorittanutta, jolla saattaa (ja pitäisi) olla jotain liiketoiminnallista teoriaa jonka pohjalta ponnistaa. Eli ohjausta tarvitaan. Päälle parikymppisten perustaessa yritystä ei järki vielä välttämättä päätä pakota ja yksinkertaisetkaan liiketoiminnan säännöt, alkaen oman ajan hinnoittelusta, eivät ole välttämättä itsestäänselviä - Tässä ois hyvä olla joku mentori potkimassa kasvuyrittäjiä oikeaan suuntaan.

Mikä on oikea suunta? Jos multa kysytään, niin kasvuyrittäjän pitäis pyrkiä tekemään itsestään jatkuvasti tarpeeton. Tulisi jatkuvasti kehittää riittävästi tuottavaa tekemistä vähintään 30 tunniks viikossa, rutinoida ja automatisoida siitä prosessit ja palkata sen jälkeen joku muu vääntämään kampea. Siinä vaiheessa varmaan on jo uudet metkut mielessä ja mihin lähteä tointa kehittämään, jotta saa keksittyä seuraavalle jonossa työtä -> tuosta ketjussa uusia työpaikkoja porukalle ja lopulta "koneisto" hyvässä lykyssä hurahtaa käyntiin tai pahimmassa tapauksessa crash & burn.

Tässä pitäis yhteiskunnan tulla kaikin tavoin vastaan, jotta kasvuyrittäjän olisi helppoa ja edullista palkata näitä kammenvääntäjiä. Muuten on riski siitä, että innovaattori(t) jää(vät) itse pyörittämään myllynkiveä, kun palkollisen ottamisessa on iso riski ja toiminnan kasvatukselle ei jää aikaa.

Kasvuyrittäjäkeskusteluita vaivaa lisäks mun mielestä pieni ongelma: Suorittava työ on unohdettu. Kuka haaveilee rakennusfirman perustamisesta? Entä putkiasennusfirmasta tai puusepän verstaasta? Uusin trendi on nyt ilmeisesti peliteollisuus.

Nykyään on houkuttelevampaa pyöritellä peukaloita palavereissä ja nimenomaan keskustella asioista. Riskiä ei uskalleta ottaa palkkaamalla - Irtisanomissuojaa voisi ehkä höllentää tai työvoiman palkkajoustavuutta lisätä jotenkin myös yrityksiä hyödyttävään suuntaan? Nuoriin ja vanhempiinkin on isketty haaveeksi juuri äkkirikastuminen - realismia kuitenkin on, että suurin osa kasvuyrityksistä potkaisee ämpäriä ennen rikastumista, tai yrittäjät jäävät itse kiristämään mutteria. Onneksi verottaja kuitenkin voittaa aina.

Nyt on ihan pakko mainostaa omaa kouluani. Minusta opetuksessa mennään tällä oikeaan suuntaan, koska siellä opitaan teorian lisäksi käytäntöä. http://www.bisnesakatemia.fi/

"Burtonin arki lienee karu. Valmistusta, varastoja, huonoja lumitalvia ja teollista kauppaa. Silti yritys ei ole tehdas vaan elämäntapa. Moni miettii miten tämä meihin voisi liittyä? Ymmärtämällä, että jokainen ihminen haluaa elää unelmaansa, osallistua johonkin millä on selkeä tarkoitus ja urakoida jonkin merkittävän asian puolesta. Eikä käydä töissä."

Ville taas katselee maailmaa harhakuvia muodostavien lasien läpi. Suurin osa ihmisistä ei halua elää unelmaansa, eikä etenkään urakoida yhtikäs mitään. Suurin osa ihmisistä haluaa perustoimeentulon mahdollisimman vähällä tekemisellä ja rutiinilla. Tähän kun kytketään sitten juuri sellainen huoleton meno ja asenne, missä voidaan jäädä töistä pois kun pikkasen nenää kutittaa, niin olemme realiteettien äärellä. Se mistä suurin osa ihmisistä oikeasti ja korkeintaan haaveilee on ne muutaman viikon lomapätkät vuodessa. Ja eläke tietysti.

www.newcofactory.fi

Huikee paperi, kiitos Ville! Tekisi mieli lähteä heti sorvin ääreen, lepo on kuitenkin todella tärkeää myös.

En oikein tiedä olenko kasvuyrittäjä ja töissä kasvuyrityksessä. Tietääkö meidän ihmiset olevansa töissä kasvuyrityksessä? Vai olemmeko startup? Kasvua on ollut: vuosi sitten minä ja harjoittelija, tänään minä ja 6 muuta, ensi viikolla 7.

Nyt alkaa näkyä kivun oireita ja pitäisi pyytää apua. Pitäisi pysähtyä hetkeksi, levätä, jotta jaksaisi juosta taas hetken aikaa, uudella tarmolla. Pitäisi huoltaa vermeet ja luoda strategia seuraavalle etapille. En ole millään muotoa strategi tai kiinnostunut siitä. Olen tekijä ja kiinnostunut tekemään asioita, yleensä saan aikaan ja aika paljon.

Uskon vahvaan kulttuuriin ja haluan kehittää ja vahvistaa sitä. Kulttuuri meillä on kasvanut ehkä hieman vahingossa sellaiseksi kuin se on nyt, ehkä taustalla vahva intuitio on ohjannut sitä oikeaan suuntaan. Yrityskulttuuri on jotain sellaista minkään eteen tulemme tekemään paljon asioita.

Villen paperi on loistava ja ensi maanantaina meidän yrityksessä sovitaan päivä, jolloin pysähdymme hetkeksi. Pysähdymme ja hoidamme lääkekuurin kasvukipujen oireille. Kiitos tämän aamun sparrauksesta.

Sir Tolvanen. Kiitos. Olen varmaan vähän tyhmä, tai yksinkertainen, mutta minusta tekstin ydin on loistava ja tarkoituksesi myös, mutta itse tarina...no Se vaan on BS:ää. Jälleen isoja sanoja, Ameriikan malliin. Terävöitä. Yksinkertaista. Kiteytä. Kerro niinkuin kertoisit naapurin vaimolle, tai omallesi. Kiitti ja sori.

Jatkanpa tekstiä tuosta "kasvuyrittäjä luottaa niin sokeasti ideoihinsa, että ajattelee ettei reaalitalouden lait koske yritystä ollenkaan. Asiakkaita ja menestystä vain ”tupsahtelee” jostakin". - Niin juuri, on vaarallista olettaa, ettei myös kilpailijoita tupsahtele jostakin. Tupsahtelee myös kilpailevia tuotteita tai jopa parempia tuotteita tai liiketoiminta-, suunnittelu, markkinointiprosesseja. Parempia asiakastytyväisyyksiä ja parempia kannattavuuksia. Tämä on reaalitaloutta ja se koskee kaikkia. Tulevaisuudessa enemmän kuin menneisyydessä.