Loppuvatko paperiset mediat?

Hyvää pohdintaa, olen miettinyt miten PT-kauppa voisi oikeasti hyödyntää digiä, se kun on perinteisistä perinteisintä kivijalkaa. Pitääkö maito hakea kaupasta, vai voisiko sen hoitaa jotenkin muuten. PT-kaupassa on tehty kokeiluja ja onhan kotiinkuljetusta ollut jo vuosikymmeniä. Tavarantoimittajana nämä pari keskusliikettä on perinteisesti ollut ainoa tapa saada oikeasti tuotteitaan kuluttajien saataville. Tänne Suomeen pitäisi rakentaa vaihtoehto kuluttajille jossa olisi mahdollisuus saada tilattua lähiruokaa ja kaikkea sitä mitä ketjupäällikkö ei ole kelpuuttanut Pirkan viereen ahneuksittaan. Samalla se tarjoaisi kotimaisille pientoimittajille mahdollisuuden saada tuotteitaan valtakunnallisesti kuluttajille. Siinä sitä olisi projektin projekti

Kiitos Ville, tämä oli kivan selventävä kirjoitus ajatuksistasi. Maailma, eikä Suomi, ole vielä 'verkossa', ja voi olla, että jotkut toimialat pysyvät kauankin poissa. Tämä yritysmaailman 'ei me mennä mihinkään someen' ja 'mitä me siellä verkossa tehtäis?' kuulostaa aika samalta, kuin 80-luvun 'mä en ainakaan ikinä osta kotitietokonetta' ja 90-luvun 'mä en mitään kännykkää tarvitse'. Ja pitää varmasti erottaa, mitä se tekeminen kullekin toimialalle pitäisi olla - kaikenmoisten palveluiden rakentaminen verkkoon erilaisten salasanojen taakse ei nyt vaan toimi, kun meidän mieltä muuttavien ihmisten ajatusmalleja ei vaan pysty rakentamaan verkkoon ilman todella merkittävää panostusta (ja sillonkin ehkä epäonnistuu). Suomen mediasta olen kyllä vähän ihmeissäni, se pitää tunnustaa - se ei varmasti olisi isokaan investointi julkaista aikakausilehtiä jossain lukuisista valmiista alustoista noin niinkuin aluksi, tai ehkä niin tapahtuukin, en vaan ole moisesta kuullut (ainakin ulkosuomalaiset kiittäisi!), ja samalla laittaa verkkoon nyt vaikka lehtien sisältöä kuvineen ja avainsanoineen, että olisi helpompi hakea artikkeleita ym. sen jälkeen, kun lehti on jo kierrätetty. Oma yritykseni on niin pieni ja suoraviivainen, että tietty se on helppo täältä ihmetellä. Kuitenkin yritän kokeilla, mitä tiukan budjetin ja omien käsien varassa ehtii ja kykenee, ja kyllä vähän ahdistaa, kun miettii, kuinka paljon pitäisikään ja voisikaan tehdä enemmän ja paremmin :).

Olen täysin samaa mieltä siitä, että asia halutaan nähdä tai nähdään liian mustavalkoisesti. Digitalisoitumista toisaalta käsitellään erillisilmiönä juuri siitä syystä, että se on monelle businesspäättäjälle vielä kokonaisuutena todellisuudessa Iso tuntematon... ja oman liiketoiminnan aito integrointi uuteen aikaan herättää hyvin peiteltyä kauhua. Halutaan pysyä siinä "mikä on aina toiminut" ostetaan tutkimuksia jotka vahvistavat tätä - pidetään pienissä piireissä samanhenkisten kanssa palavereja, joissa voi yhteen ääneen julistaa digitaalit ohimeneväksi ilmiöksi - ja samalla betonoidaan häviäjän strategian perustukset.
Toisaalta tuota bunkkeroitumista vahvistavat monet uuden ajan profeetat jotka julistavat kaiken - ihan kaiken - menevän digiin aikaisemmin kuin kukaa edes huomaa... ei näinkään tule käymään.
Kaikkikanavaisuus ja asiakasvalta ovat todellisia ilmiöitä taustalla. Asiakkaat ovat saaneeet vallan ja haluavat pysyä vallassa. Palvelut, jotka ruokkivat tätä - tulevat menestymään. Digi ketteryydellään toimii mutta, vielä parempi kokonaisuus on hyvin integroitu kaikkikanavaisuus - toki kustannustehokkuus huomioiden.

Thet truth It´s not white, nor black... its more than 50 shades of grey...

Asiakas päättää ja on päättänyt jo pitkään, se joka ei sitä halua myöntää, häviää kartalta.

Entäpä jos suurin virhe on ollut lähteä rakentamaan erikseen digitaalista liiketoimintaa, sähköisiä palvelukanavia, digitaalisia operaatioita? Paino on tullut sanalle digitaalisuus eikä sanalle asiakas / lukija kuten olisi pitänyt.

Entäpä jos olisi alusta lähtien lähdetty jatkuvaan, trendisanalla ketterään, uudistumiseen, jossa ytimenä olisi ollut pyrkimys vastata kysymyksiin: Miksi olemme olemassa 15 vuoden kuluttua? Miten voimme auttaa asiakkaitamme / lukijoitamme menestymään vieläkin paremmin nopeasti muuttuvassa maailmassa?

Olin joku aika sitten puhumassa asiakaslähtöisyydestä digitalisoituvassa maailmassa ja siinä yhteydessä esiin nousi jälleen kysymys: kuolevatko printtisanomalehdet? Läsnä ollut järjestäjän edustaja esitti tähän hyvän vertauksen:

Ennen autojen yleistymistä hevonen oli vähintään yhtä oleellisessa asemassa ihmisten elämää kuin printtilehdet ovat viime vuosiin asti olleet. Ja vanhan totuuden mukaisesti, jos asiakkailta olisi kysytty, ei autoa olisi kukaan halunnutkaan vaan nopeamman hevosen. Mutta katosiko hevonen? Ei. Edelleen niitä näkyy mutta ei samassa laajuudessa ja nykyisin aivan toisessa käyttötarkoituksessa. Tässä lienee myös printtilehtien tulevaisuus: eivät (kaikki) katoa mutta merkitys ja tarve muuttuu.

Itsehän en ole enää vuosiin tilannut mitään lehteä paitsi yhtä: paikallisia Nokian uutisia. Muutaman kerran viikossa ilmestyvä pieni aviisi ei rasita paperinkeräysastiaa ja siinä on luettavissa sellaisia juttuja, joita ei oikeastaan muualta lue. Tiukka segmentoitu paketti. Nykypäivän hevonen.

Toinen hyvä kysymys on, pitääkö kivijalkakonsepti kopioida verkkoon? Ihminen on tapojensa orja. Vaikka kauppakassin tilaaminen verkosta on takuuvarmasti minulle halvempaa ja vähemmän ärsyttävää kuin joka perjantainen "mieltäylentävä" visiitti paikalliseen supermarkettiin, edelleen siellä käyn. Uskollsesti. A joka perjantai se ärsyttää yhtä lailla. Voisiko verkon ottaa loaliteettimelessä käyttöön? Rakentaa suhteita, tuottaa hyviä kokemuksia ja tukea asiakkaan päätymistä juuri sinun kivijalkaasi. Ei naapuriin. Digitalisoituminen on rankkaa. I know. Mutta vielä rankempaa on mennä sinnekin samaa hiekkalaatikkoa lapioimaan, kun tarjolla on mahdollisuus tehdä mitä vain - esimerkiksi kaikkea sellaista, johon se kivijalka ei taivu.

Lukiessani asiantuntevia kommenttejanne digiaikaan siirtymisestä mieleeni nousi kuva asiakkaasta jolla on kaiken maailman katalogit ja kuvastot edessään siinä jossakin laitteessa, mikä se nyt itse kulla onkin. Kun yritykset sitten joskus ovat sivuuttaneet oho-nyt-mennään-digiaikaan -hyminän ja siirtyneet sinne (ne jotka ovat onnistuneet pitämään asiakkaansa), onko jäljellä vain iso logistiikkakysymys?

Omasta puolestani voin sanoa, että nettikauppa + postitoimitus kilpailee jo nyt ihan tosissaan isojen keskusliikkeiden kanssa joiden tuotteet on siroteltu uuvuttaviin automarketteihin kilometrien päähän asiakkaista. Ruokakauppa on ainut johon on edelleen pakko fyysisesti mennä. Voisiko sieltä jo digitalisoida/erottaa joitakin osastoja? Esimerkiksi nuo surulliset kalatiskit.

Digidigi. Matti oli täysin oikeassa. Ajatus pitäisi olla niin päin, että mitä asiakas haluaa ja minkälainen kokemus saa asiakkaan a) tyytyväiseksi b) ostamaan uudestaan. Tyytyväisissä asiakkaissa on se hieno ominaisuus, että he löytävät aina uudestaan ja uudestaan palveluiden pariin. Suomalaisessa palvelumuotoilussa, ei pelkästään digitaalisessa, lähdetään kehittämään palveluita yrityksen näkökulmasta. Tämä ajatusmalli on täysin nurinkurinen. Asiakkaalla on tänä päivänä valta, joten he ovat kaiken toiminnan keskiössä. Jos ei ole, asiakas etsii semmoisen palvelun, joka oaremmin sopii hänen tarpeisiin.

Kuten tästä keskustelusta käy hyvin ilmi, digistrategia ei ole pelkkä digistrategia, vaan se tulee muokkaamaan koko yrityksen rakenteita. Suuret muutokset pelottaa ja aiheestakin. Suuria muutoksia tehdessä joudutaan ottamaan leka käteen ja raivaamaan vanhoja rakenteita uusien, tuottavampien rakenteiden edestä.

Digitaalisuus ei ole itseisarvo. Asikkaat ja heidän paras mahdollinen palvelu on asian itseisarvo.

Yksi ongelma on siinä, että digitaalisuudella ollaan korvaamassa vain sitä, mitä kirjapainossa tehdään. Digitaalinen lehti on näköislehti jonka lisäarvo tulee jakelun ohittamisesta, mutta syvemmälle bisneslogiikkaan ei ole edes yritetty mennä.
Olen kirjoittanut tästä noin 412 kertaa aiemminkin. Suuri haaste ei ole niinkään tehdä kivaa sivunvaihtoanimaatiota näköislehteen vaan se, miten journalistinen prosessi digitalisoituu. Perinteinen media toimi niin, että uutistoimisto lähetti päivässä vajaat 1000 uutissähkettä ja päivälistan, joista sitten toimituksessa valittiin kiinnostavimmat ja tehtiin niistä lehti tai uutislähetys. Mihin tällaista portinvartijapalvelua tarvitaan digitaalisessa maailmassa? Eikö digitaalinen julkaisu voisi olla palvelu, joka välittää nuo 1000 sähkettä sellaisenaan eteenpäin ja digitaalisuus olisi myös sitä, että käyttäjälle koottaisiin kiinnostavimmat? Tuossa olisi valtava määrä somesta ja Amazonista tuttuja mahdollisuuksia: kun kaverisi tykkää lukea uutista varastetusta suklaalevitelastista, varmaan se sinuakin kiinnostaisi.
Journalistisen prosessin ja uutistoiminnan digitalisoitumisesta on kovin vähän merkkejä. Journalismi on mediataloille välttämätön paha jota täytyy jonkin verran olla ettei lehti mene ihan suoraan kalan kääreeksi. Se että journalistista prosessia alettaisiin oikeasti viemään lähemmäs yleisöä tai jopa - kauhistus sentään - kaksisuuntaistamaan, on mediataloille aivan utopiaa. Viime vuonna Guardian tosin alkoi avaamaan uutisdeskiään yleisölle mutta eihän ne siellä Englannissa mistään mitään ymmärrä. Meillä on näköislehti ja niin on hyvä.