Suomessa asuu vahva luulojohtamisen kulttuuri. Arvaillaan asioita vaikka ei aidosti niistä tiedetä.
Nytkin moni ajattelee, että no tiedetäänhän me. Onnistuttiin viime vuonnakin. Just saatiin laskettua. Uusia asioita ei vain voi aina ennalta tietääkään. On myös vaikea arvata, mitä kaikkea pitäisi tietää liiketoiminnan johtamiseksi. Suljetussa yrityskulttuurissa luulo korvaa tiedon liian usein.
Suomessa luullaan vaikka mitä. Ei asiakas näitä halua verkosta ostaa. Ei tänne kansainväliset lentoyhtiöt lennä. Ei kesällä voi matkailua lapissa harjoittaa. Ei me voida enempää kasvaa. Ei kannata markkinoida enempää. Kaikki luuloja, jotka ovat saattaneet viime vuonna olla totta, mutta tämän ja huomisen tilanteesta emme tiedä mitään.
Uskomaton määrä johtamista Suomessa perustuu toisen käden tietoon. Luullaan että osataan markkinoida. Luullaan että myynti hoitaa hommansa. Arvataan että markkinointi toimii kun asialla on nimekäs mainostoimisto. Uskotaan, että asiakkaiden antamat tulokset tutkimuksissa ovat totta. Itse ei asiaa kuitenkaan tunneta. Luulolla johtaminen on vähän kuin lennokin lennättämistä.
Luulojohtaminen pesiytyi Suomeen tuotantotalouden juhlissa. Metsä- ja metalliteollisuus toimivat sujuvasti arvailun maailmassa. Tai menestysreseptia ei itse asiassa tarvinnut tunnistaa kun sellun ja dollarin hintojen tieto kertoi syntyvän tuloksen ennakkoon. Tuotettiin hyödykkeitä markkinakysyntään ja oli hyvin vähän asioita joita aidosti tarvitsi tietää.
Globaali verkostotalous on vähän toisenlaista. Melkein mitä tahansa voi tapahtua. Luemme uusista ilmiöistä uupumukseen asti. Paljonko Supercell tekee liikevaihtoa päivässä? Kuinka nopeasti voi kasvaa? Mitkä ovat verkkotoimijan kotimarkkinat? Kaikki asioita, joita viisi vuotta sitten ei ollut olemassa.
Pulskeassa pohjolassa vihataan muutosta. Viimeinen muutos, mikä hotellien liiketoiminnnassa on tehty oli 1983 Marianne –karkin laskeminen siivojan toimesta tyynyliinalle. Paljon muuta ei hotellihuoneessa ja suomalaisessa ”konseptiosaamisessa” ole tapahtunut. On vain Sokos, Cumulus ja Scandic. Vähäistä kilpailua siis sielläkin.
Mistä lääkettä luulotteluun? Johtoryhmät liikkeelle eturintamaan yhdessä ja erikseen. Suomessa on paljon ikäisiäni johtajia, jotka johtavat edellisen sukupolven malleilla. Takana, hallinnossa, kassanpäällä luulojohtamisen menetelmällä. Herätys. Miten helvetissä voi tietää mihin firma on matkalla jos ei ole vahvasti mukana siellä missä aidosti tapahtuu? Asiakkailla. Nuorehko teleala toimii toisella tavalla. Jorma Ollila kulki siellä missä asiakkaat olivat. On hupaisaa ajatella johtamisen olevan nurkkahuoneessa kyyhöttämistä ja pelkkien sisäisten sotkujen siivoamista.
Johtaja luulee, koska kokee riittämättömyyttä tutustua markkinoinnin tilaan, asiakkaiden toiveisiin ja merkittävimpien kumppaneiden todellisiin ajatuksiin. Kuulen arjessa uskomattoman määrän luulottelua. Se tuntuu käsittämättömältä vaikka haastavuuden ymmärränkin.
Kulttuurien ohella vikaa on johtamisjärjestelmässä. Ei saada tietoa. Johtoryhmätyöskentely perustuu vanhan tiedon jakamiseen, raportointiin. Kalleinta aikaa kulutetaan asioihin joiden tulisi olla automaatiota. Raportoinnista pitäisi päästä nopeasti ennustamiseen, arviointiin ja aitoon tiedolla johtamiseen. Luulemalla voi onnistua tai olla onnistumatta. Luulemalla johtaja osallistuu suureen arvontaan. Kysymyksessä on hänen ja kaikkien yrityksen henkilöiden työpaikkojen tulevaisuudesta.
Luulisi asian olevan arpomista arvokkaampaa.
Kirjoita kommentti