On saanut taas konsultin aivot kyytiä. Pakko tulostaa muutamia ajatuksia. Saattaa mennä hölinäksi. Kohtasin viime viikon aikana tyrmäävän tosiasian. Kukaan meistä ei ymmärrä kuinka paljon verkko muuttaa maailmaamme.

Olen tavannut parin viime viikon aikana taas kymmeniä vaikuttajia. Kehittynyttä markkinoinnin automaatiojärjestelmää pyörittävän markkinointijohtajan, mediatalon omistajan, konsultteja, mainosmiehiä ja muutoksen pyörteissä kelluvia asiakkaita. Olen nähnyt kuinka digitalisoitumisen markkina kuumenee.

Digitalisoitumisen merkitystä on tähän mennessä ensin yliarvioitu ja sitten aliarvioitu jo vuosia. Ennen kaikkea ei tahdota ymmärtää sen rakenteellisia muutoksia. Viestimisestä ei tarvitse maksaa, mainonnalla ei ehkä ole väliä, yritys voi aidosti muuttua asiakaslähtöiseksi, palvella verkon yli, kehittää ja kasvattaa kilpailuetua. Kysymys on täydellisestä uudelleen ajattelusta ja muutosjohtamisesta.

Muutosten johtaminen lienee sitä ihmistoiminnan haastavinta lajia. Kun kaikki menee uusiksi. Kaltaiselleni se on elämän eliksiiriä. Intohimoni syttyy vasta uusien asioiden edellä. Hymyilen toppuuttelijoille. Kyllä tämä tästä. Mutta jossain varmasti lymyilee vielä omistaja tai johtaja joka aidosti haluaa tehdä menestystarinan eikä vain puhua siitä. Valmiudet asennepuolella digitalisoitumiseen ovat vielä vaatimattomat.

En rehellisesti osaa sanoa mitä tämän digitsunamin kanssa pitäisi tehdä. Aika kyllä hoitaa tehtävänsä uuden sukupolven muodossa. Silti sydämeni sanoo, että historiallisia tuloksia voisi tehdä jo nyt, kun vaan asennepää saataisiin auki. Ihailen yrityksiä kuten Reaktor, Rovio, Supercell, Futurice jne. Erityisesti heidän yrityskulttuurinsa ja kehittyneen omistajastrategiansa ansiosta. Vaikea sanoa mikä on sattumaa ja mikä totta. Tuloksia näyttää syntyvän epäsuomalaisen kovaa tahtia. Samaan aikaan valtaosa yrityksissä tahkoo paikallaan.

Yritetäänpä vähän avata konkretiaa ajatusten Tonavan rinnalle.

Maailmassa on jo useita merkittäviä digitaalisia ekosysteemejä joita suomalaiset tuntevat huonosti. Google, Apple, Nike, Amazon jne.  Me suomalaiset tankkaamme Nokiaa, emmekä vaivaudu perehtymään kansainvälisiin huippuihin.

Verkkokaupassa elämme keskiaikaa. Yrityksillä on erilliset verkkokaupat, sovellukset, organisaatiot, toimintamallit ja rahoitukset asialle, jonka tulisi olla kaiken keskiössä. Typerimmältä näyttää Stockmann, joka ei näytä ymmärtävän oman toimialansa kehittymistä ollenkaan. Olisi palavan lautan viestin aika.

Teollisuusyritykset pohtivat ison kysymyksen edellä. Pitäisikö opetella markkinointia? Suomessa on samaan aikaan hyviä digitaalisia ekosysteemejä ja markkinoinnin automaatiota viljeleviä ja 80-lukua kotisivuineen eläviä omasta mielestään hyviä markkinointia tekeviä hölmöläisiä. Rinta rinnan. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Hyvä kommentti yhdeltä asiakkaalta: ”Tekivät kotisivu-uudistuksessa palvelun jossa ei voi tehdä mitään.” Eräs konsultti kertoi kymmenien työvuosien valuvan sovellusten käytön opettamiseen. Miten yritys voi johtaa digimurrosta, jos aika kuluu atk-tunnilla?

Markkinointiala muuttuu yhtä paljon kuin musiikkiteollisuus. Ihmettelen heidän haluaan roikkua vanhasssa. En tiedä onko arroganssi, ammattitaito vai itseriittoisuus, joka estää silmien avautumisen. Ymmärrän kyllä ahnetta konsulttia, joka ottaa rahat tyhmemmältäkin asiakkaalta. Joku sanoi kusetuksen näkyvän siinä että mainoskilpailut voitetaan printillä ja tv-mainoksilla. Ei siellä mitkään digikonseptit juhli. Toisaalta sehän on vain palvelua. Mutta itse en valheeseen pysty.

Sokerina pohjalla voisin väittää ettei yhdelläkään suomalaisella yrityksellä ole aitoa strategiaa digitaaliseen liiketoimintaan. Ei siten, että se vastaisi murroksen haasteeseen. Aika silmiä avaava kokemus oli Hesarin ”Di­gi­taa­li­nen lii­ke­toi­min­ta on ver­rat­ta­vis­sa jo­pa teol­li­seen val­lan­ku­mouk­seen ja säh­kö­voi­man käy­tön yleis­ty­mi­seen 1900-lu­vun alus­sa, sa­noo Aal­to-yli­opis­ton ta­lous­tie­teen pro­fes­so­rin Matti Pohjola. Hän esit­te­li las­kel­miaan tors­tai­na di­gi­taa­li­sen lii­ke­toi­min­nan Di­ViA-foo­ru­mis­sa.” Koita siinä nyt sitten taputtaa kun joku kertoo sosiaalisen median strategiaksi Facebookin käytön. Hittohemmetti.

Pohdin mitä pitäisi tehdä. Tekisi niin mieli antaa periksi ja palata asiaan vuosikymmenen päästä. Toisaalta aika on ehkä kiinnostavampi kuin koskaan. Mieleni hakeutuu jo aiemmin kertomaani ajatukseen. Jossain on varmasti joku joka ottaa asian vakavasti. Kun kohtaatte niin kertokaa Villestä. Täällä minä piipitän verkossa. Valmiina melkein mihin tahansa. Kunhan tavoitteena on taloushistoria.