Lähestymme digiaikaa. Olen määritellyt käsitteen tarkoittamaan aikaa, jolloin sähköiset kanavat dominoivat lähes kaikkien asioiden kehittämistä. Viestinvälitystä, mediaa, kauppaa ja yritysten toiminnan kehittämistä. Kohta olemme kaikki ainakin periaatteessa yhteydessä toisiimme, ”connected.”

Hieman yllättäin Yleisradio on ajankohtaisempi kuin koskaan. Ylestä on tullut digitalisoituvan median vahvin veturi Suomessa. Yle Areena, ajankohtaistoimitukset ja ennen kaikkea yksittäiset asiantuntijat ovat erittäin hyvin kartalla sosiaalisesta mediasta, yhteisöllisyydestä, asiakaspalvelusta ja verkon trendeistä. Samaa ei kyllä voi sanoa ainakaan suurimmista yksityisistä mediataloista. Sirpalemaista kehittämistä ilman vahvaa liiketoiminta-analyysiä.

Säästävätkö kaupalliset mediat itsensä hengiltä? Mihin talousteoriaan maksumuurit verkossa perustuvat? Tilaukset ja mediamyynti laskevat, uuden kehittäminen kallistuu ja käyttäjät siirtyvät joukoin uusiin palveluihin. Mihin perustuu ajatus palveluiden käytön vaikeuttamisesta asiakassuhteen vahvistamisen sijaan? Eikä laskevalla markkinalla tulisi antaa enemmän sisältöjä, laatua ja arvoa samaan hintaan? En ymmärrä logiikkaa ollenkaan. Onhan omistajien ja toimivan johdon nähtävä, että hyppy digitalisoitumiseen maksaa miljardeja ja siitä osa on kannettava pienemmänkin omistajan pussista. Moni media joutuu taistelemaan tilasta samalla tavalla kuin sanomalehdet sata vuotta sitten. Monen on aloitettava aivan alusta verkossa. Jos uudelleen aloittaminen ei kiinnosta, on aina hyvä vaihtoehto poistua lehtihyllystä. Harva jää entisiä lehtiä kaipaamaan.

Maksumuurit saattavat olla mediahistorian suurin munaus. Moni ainakin pettyy. Asiakassuhde ei kanna yli maksuhalukkuuden. Mitkä mediat aidosti ovat siinä kunnossa, että maksua voi pyytää? Talouselämä on kaukana Seppäsen ajoista, Suomen kuvalehti keskitysleiriläinen itsestään ja Kauppalehti ilmestynee Kekkosen kavereille? Kuka näistä kehtaa vielä rokottaa? Minä en tajua, varmaan joku fiksumpi minulle selittää.

Käynnissä on taloushistorian suurin kädenojennus Yleisradiolle, Amerikkalaisille ja kenelle tahansa joka haluaa ryhtyä mediaksi. S-ryhmällä olisi hieno hetki iskeä. Yle on hyvässä vireessä, kansalaiset maksavat joka tapauksessa ja pienellä virittämiselle saataisiin Hesarin kaltaista pääkaupunkiseudun paikallistoimitusta syvennettyä.

Yleisradio voisi siirtää meidät digiaikaan. Millaista media on digiaikana? Sisältö on vapaa ja se elää. Käytät sitä missä haluat, milloin haluat ja miten haluat. Spotify, Itunes, Apstore, Blogit jne. Esimerkkejä. Jokaisella suomalaisella on jo ranneke jokaiseen Yleisradion laitteeseen. Areena on hyvä alku. Muutetaan vielä julkaisulogiikka. Julkaistaan siellä blogien ja muiden diginatiivien medioiden tavoin kaikki mikä valmistuu. Laitetaan sinne viikon Nyberg heti kun se on saatavilla eikä venata sunnuntaita. Sunnuntai on huono ilta minulle. Tarjoilkaa se milloin minä haluan. On-demand. Kanavat voitte säilyttää hetken vaikka sisäiseen organisoitumiseen. Opettakaa minut käyttämään sisältöjä suomalaisessa horisontissa yhden ahdistavan kanavan sijaan.

Digiajan oivaltaminen tarkoittaa kanavista luopumista. On sisältöjä suomen-, ruotsin-, saamen- ja venäjänkielellä ääninä, tekstinä, kuvana ja kiinnostavina yhdistelminä. Sisällön vapauttaminen siirtää vallan kuluttamisesta lopullisesti käyttäjälle, mutta avaa samalla aivan uudenlaisia mahdollisuuksia.Vapaa sisältö voi levitä, kasvaa ja synnyttää parempia sisältöjä. Vain vapaa sisältö elää. Sen rahoittamiseksi on tehtävä jotain muuta. Tai keksiä logiikka uudella tavalla. Terveiset @Spotify

Vapaa sisältö kutsuu käyttäjät mukaan. Pienimuotoisesti näemme jo kuinka sosiaalinen media kasvaa osaksi #Putous-ohjelmaa, #TvoFia tai @Sarasvuojari blogi Yle puheessa. Kuluttajat käyttävät ja osallistuvat mediaan miten parhaaksi katsovat. Se muuttaa mediaa. Se vaikuttaa siihen tapaan miten jo viiden vuoden kuluttua suunnittelemme sisältöjä. Niitä tehdään käytettäväksi, levitettäväksi ja keskusteltavaksi. Yksisuuntainen on kohta erikoista. Heikkoja ovat mediat, jotka mätkivat yhteen suuntaa, eivätkä osallistu.

Rukoilen Ylen vievän suomalaisen sisällön digiaikaan. Se on paras tapa suojella kulttuuriamme, varmistaa nuorison kiinnostusta myös kotimaan tapahtumiin ja taistella globaaleja verkkopalveluita vastaan. Toivon Ylen oivaltavan minkä mahdollisuuden kynnyksellä se lepää. Yleisradio voisi olla maailman edistyksellisin mediatalo. Siinäpä visiota hallitukselle pohdittavaksi.

Olen kirjoittanut viime aikoina kirjoittanut enemmänkin ajatuksia median murroksesta. Yllätykseksi haukkuja on tullut pelkästään toimittajilta. Ensimmäisenä, ja pelkästään on kyseenalaistettu kirjoittajan auktoriteetti. Suomen Kuvalehdessä oleva toimittaja kysyy, että oletko kuin ”Internetin omasta mielestään keksinyt Al Gore?.” En välitä moisesta, suren asioihin tuolla tavoin suhtautuvien kohtaloa. Yritän elää kuten opetan, osallistua ja jakaa näkemyksiäni. Näyttää miten verkko toimii ja miten siellä tulisi toimia. Mielenvikast läpändeerost. Saa, mut ei oo pakko käyttää.