Maailmani on sekaisin. Taidan miettiä sitä liikaa. Tai viestiä viiltävästi vaikuttavasta maailmastani. Ajatteluni on järkkynyt viime aikoina. Mietin kovasti mikä on totta, todellista tai tarpeellista. Anna hetki niin selitän.

Pohdin miksi ihmisiä palkataan yrityksiin. Tarvitaanko talenttia, tekijöitä, toimijoita vai asioiden toimittajia. Kaikkea edellä mainittua on liian helppo vastaus. Palkataanko viestintäjohtaja hoitamaan viestintäjohtajan virkaa, johtamaan viestintää vai viestimään johtajuutta? Taaskaan en usko monenkaan täyttävän edellytysten kaikkia ehtoja. Siksi olisi hyvä tietää täytetäänkö organisaatiota, virkaa, tehtävää vai tarvetta.

Viestinnän maailma on murtumassa ehkäpä markkinointiakin suuremmin. Yrityksen on määriteltävä koko suhteensa viestintään uudelleen. Ollaanko avoimia? Mitä avoimuus tarkoittaa? Kenelle olemme avoimia? Kuka yrityksestä viestii? Ovatko ihmiset ennen yritystä vai yritys täynnä hyviä ihmisiä? Kaikille vaihtoehdoille löytyy paljon eri tulemia.

Olen seurannut kohtuullisen läheltä isojen yritysten viestintää. Väittäisin harvan viestintäjohtajan ymmärtävän syvällisesti, miten viestinnän alati digitalisoituva toimintaympäristö on muuttunut. Lähes kaikki maan merkittävät journalistit ja toimittajat viestivät aktiivisesti toisilleen verkossa. Viesintäjohtajista tulee mieleen vain Wärtsilän Atte, joka hänkin enemmän firman bisneksistä kuin aktiivisena keskustelijana ja viestinnän vaikuttajana. Voiko viestintäjohtaja olla sekä viestijä, viestinnän johtaja ja asiantuntija? Ei varmasti kaikkea voi olla, mutta olisi hyvä tietää kuka talossa julkisuuskeppiä heiluttelee?

Jos olisin johtaja, haluaisin viestintä tai viestintä- ja markkinointijohtajan olevan kuin Eli Gold, Good Wife –sarjassa. Kampanjapäällikkö, mainejohtaja, sotilas ja ärsyttävän itseriittoinen asiantuntija. Haluaisin viestintäjohtajani luovan tuloksia. Nyt tulee mieleen erittäinkin hyviä esimerkkejä, mutta en halua heitä julkisesti mainita. Viestinnän kummisedät kyllä tietävät kättensä jäljet.

Viestintäjohtaja murroksen keskiössä on vain heppoinen esimerkki yritysten viestintäympäristöä mullistavaa digitalisoitumista. Yksittäisen lehtijutun aiheuttama keskustelu voi paisua ja jatkua verkossa kuinka kauan tahansa, vaikeneminen ei ole vaihtoehto eikä vanhoilla opeilla tee uudessa maailmassa tuon taivaallista. Ongelmana taitaa olla se, että viestintäihmiset ovat joko niin pihalla tai ulkona kuviosta etteivät he edes haastetta tunnista. Perinteisin tavoin tehden kuvitellaan pärjättävän muuttuvassa maailmassa. Mutta eihän maailma muutu jos ei sitä itse ole missään kokemassa. Kauppalehti tulee kuten ennenkin. En vain keksi kenelle.

Avoin, vuorovaikutteinen ja osallistuttava viestintäympäristö on huikea mahdollisuus kenelle tahansa. On vain ymmärrettävä miten verkosto toimii, luotettava asiantuntijoihin ja uskallettava yrittää. Pää pensaaseen on suomalainen keksintö. Kun me ei nähdä ulkomaailmaan, niin meitäkään ei varmaan nähdä. Ihan sama mitä maailmalla tapahtuu, ”Meillä kyllä osataan.”

Viestiminen osana johtamista on tärkeämpää kuin koskaan ennen. Sanominen ei riitä, elämme tarinoiden ja kokemusten aikaa. Kertominen kuuluu analogisen maailman myytteihin. ”Teille on nyt kerrottu” ei vaikuta mihinkään, muutos tilanteessa yksipuolinen viestintä on lähes sama kuin kertomatta jättäminen. Kerran kerrottu asia elää omaa elämää ihmisten mielissä ja puheissa. Voin vain ihmetellä yritysten kuvitelmaa kerran viestityn asian voimasta, harhakuvaa siitä mikä on ihmisten mielissä totta.

Haaveilen viestintäjohtajien yhteisestä kriisipalaverista. Olisi mahtavaa jos Procom tai joku muu kutsuisi julkisesti eri alojen asiantuntijoita yhdessä puhumaan viestintäkentän muutoksesta. Tuomas Enbuske, Jari Sarasvuo, Eero Hyvönen, Kirsi Piha, Markus Leikola, Susanna Paloheimo ja viestintäjohtajista rohkeimmat. Noilla nimillä voisi aloittaa aamupäivän. Iltapäivällä voisi yrittää ratkoa huutavaa pulaa osaamisesta, koulutuksesta, uskaltamisesta ja ottaa huomioon yritysten omistajien ja johdon näkökulmaa. Ehkäpä iltapäivän voisi pitääkin suoraan yritysjohdolle.

Seuratkaa Nalle Wahlroosia, Jouko Karvista ja erityisesti Matti Alahuhtaa, oppikaa hänen tapansa tehdä strategiasta tarinaa, hissiyhtiöstä kiinnostava teknologiayritys ja suunnittelun, strategian,  johtamisen ja viestinnän pyhää liittoa. Kone taitaa olla strategisesti ja toiminnallisesti yksi Suomen avoimimmista yrityksistä, ehkäpä osaksi myös sen takia myös arvostetuimpia? Eihän viesinnällä hyviä numeroida tehdä, mutta hyvää työtä tekee Alahuhta Koneen strategian, tarinan ja viestinnän kanssa. Sieltä ne lupausten kautta numerotkin syntyvät. Hyvin sanottu on tekemistä vaille valmis.