Pohdin elääkseni digitalisoitumisen vaikutuksia yritysten toimintaan. Murroksia toimialoilla, prosesseissa ja liiketoimintamalleissa. Harjoittelemme tuottavuutta digitaalisessa toimintaympäristössä. Käyn usein puhumassa kasvusta, muutoksesta ja digitalisoitumisen luomista mahdollisuuksista yritystoiminnassa. Eräs keskeinen teema on työelämän muutos,  asiantuntijuuden tulevaisuus ja digitalisoituminen. Millainen on asiantuntijoiden maailma vuonna 2020? Raapaistaan pintaa.

Parhaiten muutoksen määrää voi kuvitella pohtimalla mitä tapahtui viime vuosikymmenellä? Millaista oli olla arkkitehti, muusikko, it-osaaja, mainosmies tai muu asiantuntija kymmenen vuotta sitten? Seuraavan vuosikymmenen mutokset ovat suurempia kaikilla toimialoilla. Se pistää miettimään, eikö totta?

Digitalisoituminen mahdollistaa tuotavuuden irroittamisen tuotantolaitoksista. Olen kiteyttänyt digitalisoitumisen ideaksi paikallisten resurssien yhdistämiseen globaaleihin mahdollisuuksiin. Eturintamassa kulkevat Roviot ja Supercellit. Asioita tehdään siellä missä ne koetaan järkeviksi. Toisaalta kun tiedonvälittyminen tulevaisuudessa ei ole este, ja kulttuurit paremmin etätyöhön totuttelevat, on Indonesia, Lappi ja Hollywood samalla viivalla kilpailemassa asiakkuuksista. Ainakin teoriassa. Osaamisen jalostaminen näkemyksiksi ja toimiviksi ratkaisuiksi erottelee jyvät akanoista muskeleiden, rakenteiden ja tuotantotekijöiden sijaan.

Miten työ organisoidaan? Diginatiivit haluavat taatusti tehdä työnsä eri tavoilla. Työpaikoilla lusimisen sijaan työtä tehdään siellä missä tuottavuus koetaan parhaaksi. Pelillistyminen, tiedon visualisointi ja tuotavuuden mittaaminen ottavat jättiaskeleita. Pelien tapaan tulevaisuuden asiantuntija haluaa jatkuvasti palautetta tekemisestään. Tärkeintä eivät ole pelkästään tulokset, vaan tuottamisesta saatava täyttymys. Veikkaan  tuotantotalouden ”pääkonttorien”, organisaatioiden ja jatkuvien yt-neuvottelujen näyttävän hassuilta verkostotaloudessa.

Verkostotalouden etenemistä voi benchmarkata vaikkapa Ruotsin työkulttuuriin. Konsulttien ja ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttö on merkittävästi Suomea yleisempää, tärkeämpää on se mitä tehdään eikä missä organisaatiossa istutaan. Suomalaiset laahaavat sotatalouden opeilla. Yrityksiin perustetaan kiinteitä kustannuksia, eikä asiakkuuksia ja ansaintamalleja. Tiedän teollisuusjohtajan silmien pyörivän päässä Villen jutuille. Aika näyttää kuka hyödyntää verkostot parhaiten.

Muuttuvat mallit vaativat luonnollisesti myös työntekijöiltä muuttumista. Epävarmuus, mitattavuus ja  itseohjautuvuus ovat uuden maailman edustamia asioita työelämässä. Menemme tietityllä tavalla ajassa taaksepäin, pieni talo preerialla maailmaan jossa kaupungin muodostavat ammatinharjoittajat. Lääkäri, sheriffi, kauppias, suutari jne. Yhdessä toimimalla tuotetaan lisäarvoa kaikille. Uskon myös osuuskunta- ja työpajamallien nostavan päätään ”uusina” ratkaisuina.

Teknologia ei muodosta estettä työn uudelleenorganisoinnille. Olemme kovaa vauhtia rakentamassa verkosta lineaarisempaa, kokemuksellisemppaa ja samalla inhimillisempää. Tieto digitalisoituu, visualisoituu ja asioita ohjataan puheella, katseella ja liikkeillä. Dokumentointi ja navigointikin ihmimillistyvät.

Tulevaisuuden teknologian ja toimintamallien virtaviivaistuessa hauskan lisän tuovat analogisen elektroniikan kasvava käyttö. Filmikamerat, lp-levyt, kasetit, vanhat pelikonsolit ja muut historian tallenteet tulevat ajoittain takaisin viihdyttämään nuorisoa. Toimivan digiverkoston keskellä on makeeta testailla Viewmasteria, Polaroid-kameraa tai Faksia. Populaarikulttuuri syntyi analogisella ajalla ja siksi sen tallentamisen muistot elävät niin meidän kun nuorisonkin sydämissä.

Päätän lähetyksen tällä kertaa tähän. Kerrottavaa ja ajatuksia on niin paljon että parempi jatkaa vähän kerrallaan. Villen digituubaa saa niin tunnin, päivän kuin vuodenkin paketeissa. Minuutin videotkin ovat varmaan matkalla.