Viime yönä ylittyi yksi blogiini asettama haamuraja. Blogin tekstejä on luettu satatuhatta kertaa (pageview). En tiedä miten asiaan pitäisi suhtautua. Ehkäpä avaan vähän ajatuksiani tästä ja tulevasta.

Kirjoittamiseni alkoi keväällä 2011 merkittävän turhautumisen häiritessä elämääni. Pohdin miksi toimintaympäristöni ja ajatukseni kulkivat niin eri suuntiin. Halusin myös kokeilla jotain uutta. Kirjoittamista en ollut koskaan kokeillut enkä koe osaavani sitä kovinkaan hyvin vieläkään. Päätin kirjoittaa rehellisesti. Päätin olla myös eri mieltä jos siltä tuntuisi.

Ensimmäinen kirjoitus luettiin ehkä 26 kertaa. Pitkään blogissa ei tapahtunut paljonkaan mitään. Joku viestintäkonsultti ehdotti lopettamista lukuisten virheiden ja ajatusvirran antaessa kirjoittaessa vähä-älyisen vaikutelman. Rakastuin kirjoittamiseen. Ajatusten jakamisesta avaruuteen tuli minulle tapa dokumentoida, jakaa, etsiä huomiota ja kehittää ajatuksiani.

Samalla halusin testata voiko ”kuka tahansa” vaikuttaa verkossa. Miten tieto liikkuu, miten tarinat lähtevät elämään, mihin sisältöjä kannattaa jakaa ja miten verkko toimii. Kiinnostavinta ovat ns. hitaat vaikutukset. Ne joista ei oikein vieläkään tiedä.

Kirjoittaminen on muuttanut ainakin työelämäni. Se on tehnyt siitä huomattavan paljon mukavampaa. Laittamalla osaamiseni ja näkemykseni avoimeen jakoon, tiedän ketkä inhoavat ajatuksiani, tunnistan vihamieheni ja löydän minulle sopivat yhteistyökumppanit.

Blogini on tähän mennessä tuottanut uusia ystävyyksia, kiitos! Merkittävän osaamispohjan sosiaalisesta mediasta, asiakkaita, lehtijuttuja ja pyyntöjä lukuisiin puheenvuoroihin. Eli toimii siis erinomaisen hyvin. Mielestäni kirjoittamisesta ei synny edes vaihtoehtokustannuksia, kun 90% jutuista käsitelee asiakkaideni asioita. Vien heille terveisiä kirjoitusten kautta. Paljon myös kyselen kommentteja ja ajatuksia ajatuksiini. Janoan hyviä kommentteja ja oppimista. Verkko opettaa ja on hyvä opettaja.

Paljonko on 100000? Mielestäni se on todella paljon strategiasta, johtamisesta, yrittämisestä ja kasvamisesta. Brändejä, markkinointia ja sosiaalista mediaa unohtamatta. Kirjoittaminen kirkasti yrityksemme uuden mission ”enemmän, parempaa ja vähemmällä” ja toimii merkittävänä markkinoijana. En koe myyväni, tuputtavani tai promotoivani palveluitani, mutta tottakai haluan tehdä mitä opetan. Mitä enemmän, sitä parempi.

Kirjoittamiseen ja blogin suosioon sopii samat lainalaisuudet kuin muihinkin julkaisuihin. Innostuuko lähipiiri? Lähdetäänkö juttuja jakamaan? Avainasemassa ovat juttuja paljon lukevat henkilöt. Jos he innostuvat tai suostuvat jakamaan juttujasi ne kyllä leviävät. On vaikea arvioida, mitä muut jakavat. Silti parhaana laadun mittarina pidän juuri sitä kuinka usein juttua jaetaan.

Minua on pyydetty kasvattamaan yritystäni, laittamaan maksumuureja kirjoituksiini tai kirjoittamaan kirjan. En ainakaan vielä ole innostunut. En koe edellisten asioiden edistävän sanomaani. Avoimuutta, aktiivisuutta, vastuuta ja uuden maailman rakentamista. Saisin varmasti kirjoista mainetta ja kunniaa, mutta pärjään kyllä ilmankin. Digiaikana kirjat näyttävät vähän elitistisiltä. Paljon riittejä ja porua muutaman tuhannen lukijan takia. Paljon kiinnostavampaa on katsoa mihin verkko vie. Kaukokaipuuni ei ole kadonnut mihinkään eli jos unelmista kysyttäisiin niin olisihan se hienoa aidosti myydä ja markkinoida jotain kaikille maailman ihmisille.