Olen huolestunut keskustelusta suomalaisesta hyvinvoinnista. Samaan aikaan kun keskustelu on avoimempaa ja ehkä vilkkaampaa kuin koskaan, keksin useampiakin asioita, joista jostain syystä vaietaan. Yksi niistä on suomalaisen elintarvikkeen alkuperä.

Mistä ruoka tulee? Olen äärimmäisen huolestunut vaikenemisesta, jota ainakin ruokatalot kuten Hk, Atria ja Saarioinen tuntuvat harrastavan. Osa lapsista ei tunnista jauhelihan tulevan eläimestä, tuotantoeläinten käsittelystä ja kuljetuksista vaietaan, eikä annosten virittelystä haluta viestiä. Onko vaikeneminen vaihtoehto digiaikana?

Ymmärrän asioiden hankaluuden. Voi olla, että suomalainen ruokatuotanto on jonkinlaisessa kriisissä. Hinnat nousevat ja arvoketjun osapuolet syyttävät luonnollisesti toisiaan. Keskusliikkeiden luoma hintapaine ja kilpailu ”pakottavat” veden, suolan, makeutusaineiden ja erilaisten temppujen lisäämiseen ruokaamme. Taustalla lienee myös huono ymmärrys kuluttajan tarpeista nyt ja tulevaisuudessa. Kuvitellaan kaikkien haluavan eineksiä paremman tiedon ja näkyvien mielenosoitusten puuttuessa.

Ruoan koostumuksesta tai alkuperästä vaikeneminen on vaarallista. Vaikeneminen antaa vallan ulkopuolisten käsiin. Vaikeneminen jättää tyhjän tilan, jonka kuka tahansa voi täyttää. Ruoka, turvallisuus ja teollisuus ovat vaarallinen yhdistelmä. Pienikin epäilys toiminnan eettisyydestä voi käydä lompakolle kalliiksi. Paljonkohan Findus myy tällä viikolla? Kysymys ei ole faktoista vaan mielikuvista. Oltiinko kuluttajille aivan rehellisiä?

Minulta on joskus kysytty, miten verkkoa voisi hyödyntää osana aktivismia. Olen hypoteettisesti pohtinut asiaa. Jos haluaisin muuttaa jonkin yrityksen käyttäytymistä tai vaikuttaa toimialan käyttäytymiseen, toimisin seuraavalla tavalla. Otetaan esimerkiksi Atria. Jos haluaisin heidän viestivän avoimemmin ruoan alkuperästä, toimisin seuraavalla tavalla. Varaisin peilikuva-domainin yrityksen nimestä. Esimerkiksi www.airta.fi Kuvaisin sivustolle mahdollisimman paljon yrityksen toimintaa ja epäkohdista kertovia lehtikirjoituksia. Kuvaisin itse eläinkuljetuksia, lastauksia jne. sateisena päivänä ABC-asemilla. Epäilyksen verho on aika helppo luoda mille tahansa asialle. Oli faktat sitten aidosti miten tahansa. Painostussivuston rakentaminen olisi helppoa, erityisesti mikäli lehdistö tai muut solmukohdat verkossa asiaa edistäisivät. Terveiset osoitteeseen VRLeaks.

En tietenkään toivo yhdellekään yritykselle pahaa. Totean vain, että oma pääty kannattaa pitää avoimen puhtaana, koska digiaikana epäkohdista jää kiinni. Sana leviää ja tuhot voivat olla mittavat.  Ottakaa mallia Storaensosta. Toimitusjohtajan mukaan kuka tahansa, milloin tahansa ja missä tahansa voi tulla tarkkailemaan heidän toimintaansa. Hyvä lupaus. Harva jaksaa lähteä tarkastusmatkalle, mutta avoimuuden periaate toimii.

Maineenhallinta on haastavampaa kuin koskaan aikaisemmin. Vaikeneminen ei ole mielestäni vaihtoehto. Luotan suomalaisen ruoan olevan hyvää ja terveellistä. Olen silti rekisteröinyt kasvavan vastarinnan manipulointia, e-koodeja ja prosessoitua ruokaa kohtaa. En varmasti ole yksin. Tuottajan olisi hyvä olla yhden askeleen kuluttajaa edellä. Siksi hatunnosto herra Snellmanille, joka on ymmärtänyt olla aito ja perinteinen lihatalo. Puhuu periaatteista ja ruoan alkuperästä. Tulee hyvä mieli kun huolet torpataan hyvissä ajoin ennen kassajonoa.