Mediasota

Mediaa tehdään ihmisiä varten ja jos ihmiset eivät sitä kuluttaisi, ei olisi mediaa. Siten media ei voi olla (vaikka niin haluttaisiin) olla koskaan muuta kuin se on.

Mielestäni nyt vain kerätään sitä yritysjohdon ja yritysviestinnän satoa, johon ei olla kiinnitetty riittävästi huomiota.

Resepti ja ohjeeni yritysjohdolle on selke: tule ulos kabinetista tai neukkarista kammarin puolelle ja kerro avoimesti aikeistasi.

Esim. Ajatelkaa miten erilaiselta Valio tai sen toimitusjohtaja olisivat näyttäneet mediassa, jos ennen myllytystä TJ olisi kutsunut itse pressin paikalle ja kertonut yrityksen mahdottomasta kilpailutilanteesta, johon hän aikoisi pian tehdä muutoksen: "Suomalaista maitoa pitää puollustaa nyt keinolla millä hyvänsä. Otan tästä vastuun henkilökohtaisesti, tärkeintä on vain Valion ja Suomen etu".

Hei, mieshän olisi jumalauta sankari!

Täyttä asiaa, Ville.

Riittääkö perinteisen lehdistötiedotteen nopeus ja kattavuus nykyisessä maailmassa? Ei todellakaan. Kuka oli oikeassa maitogatessa? Onko totuus tai sen puute suurin ongelma? Ei mielestäni. Suurempi ongelma on imagotappio, joka syntyy tämänlaisesta epätietoisuudesta. Youtube ja vastaavat alustat tarjoavat yrityksille nykyaikaiset työkalut moderniin tiedottamiseen, joka tapahtuu yrityksen omilla ehdoilla. Kuten Mikko sanoi: voidaan kysyä niitä oikeita kysymyksiä.

Kuka uskaltaa olla ensimmäinen?

(Jokainen yritys tarvitsee Good Wife-sarjasta tutun Eli Goldin yrityksen maineenvartijaksi.)

Hyvä purskaus, Ville! Mutta taustalla ei ole pelkästään viestintätoimistojen toiminta tai johtajan halu, vaan yksinkertaisesti, näin uskallan väittää, osaamisen puute ja pelko. Puhun nyt ehkä eniten 40+ tyypeistä, jotka istuvat johtotehtävissä ja käyttävät päätäntävaltaa yrityksissä. Harvalla (opettajalla tai opiskelijalla) on 80- ja 90-luvulla opiskeluaikana ollut luentosalin takarivissä johtajuudesta haaveillessa mielessä, että tämä viestintäosaaminen on niin keskeistä ydinosaamista. Ehkä se jossain sivulauseessa on oppimateriaaleissa vilahtanut.
Ja näiden lisäksi on se tahto - kun joku on vaikeaa tai epämiellyttävää, on paljon kivempi piiloutua neukkariin ja "antaa viestinnän hoitaa homma". Todella harvassa ovat Suomessa vielä ne karismaattiset johtajat, jotka omalla esimerkillään antavat yritykselle (mielellään ilman mediakoulutuksen synnyttämää pakkoa!) kasvot ja johtavat näkyvästi etupenkiltä. Stubb kävisi tässä mielessä aika hyvästä roolimallista myös yritysjohtajille: oma persoona on pelissä ja hän antaa myös suomalaiselle poliitikolle aika hyvännäköiset kasvot tuolla maailmalla vilistäessään.

Mahtavaa! Päivän Tolvanen kärjistää jälleen!
Kalankääreeksi joutuneet uutiset ovat mennyttä aikaa. Sinne ne verkkoon jäävät, haluaa tai ei. Tätä ei vieläkään oikein ymmärretä.
Ulkopuolelta on helppoa sanoa, miten asia pitäisi hoitaa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä minäkin kannatan etukäteen infoamista ja avoimuutta. Olen jotkut asiakkaat saanut tähän uskomaankin, ja silloin palaute yleensä on riemastuttavan innostunutta: "ne toimittajat olivat todella iloisia siitä, että valotimme asiaa heille niin avoimesti".
Muttamutta. Ymmärrän myös todella hyvin niitä, jotka valitsevat hiljaisuuden. Mediaa ja verkkoa ei voi voittaa. Pelimerkit jaetaan, ja pelin kulku on aika ennustettava. Villen ehdotus vastataistelusta on mahtava, ja olen lämpimästi sen kannalla. Etenkin videot ja oman median aktiivinen käyttäminen olisivat hirmuisen suotavia asioita. Ehkä niiden avulla päästäisiin ainakin tasapeliin, jollei voittoon.
Muutos tulee, mutta ah, taas sitä kärsivällisyyttä!
Osaamista ja pelin pelaamisen taitoa täältä viestintätoimistosta saa rahalla, ei siitä ole kysymys. Monen johtajan aiemmat kokemukset mediamyrskyistä kuitenkin ihan ymmärrettävästi estävät avoimeksi heittäytymistä.
Ja ehkä rippunen on mukana asenneongelmaakin: miten muuten oltaisiin sitä mieltä, että kun vaan noudattaa lakia, vaikka etiikka olisi päätöksestä kaukana, se on ihan ok juttu?