On hienoa huomata arvostelun matriisiorganisaatioiden ympärillä kasvavan. Näin jälkiviisaana voisi todeta matriisimallin olleen kai aito yritys lisätä osaamisprosesseja tuotantoputkien päälle. Moni työpaikka muuttui hallintohelvetiksi. Matriisin luominen on kai vähän kuin juuston lisääminen uunimakkaraan. Ankeaa tuotetta yritetään virittää paremmaksi, l0pputuloksena ylirasvainen ruokapainajainen.
No mihin sitten ollaan matkalla? Takaisin arvoportfolioon. Voisi ajatella konserniympäristön olevan toimintaympäristö tai ”liiketoiminta-alusta” josta tarjotaan tukipalveluita. Henkilöstö-, It-, Hallinto- jne. osaamista. Näin Liiketoiminta-alueille jää tilaa ja aikaa keskittyä haastavaan liiketoiminnan kehittämiseen. Liiketoimintayksiköt ovat tukipalveluluiden asiakkaita ja jos konsernin sisäiset palvelut eivät riitä, voidaan niitä ostaa ulkopuolelta tai ulkoistaa tukipalvelut. Miksei taloushallintoa voisi johtaa tulosyksikkönä?
Yritysjohdon tehtävänä on kehittää osaamisalustalle erilaisia liiketoimintoja. Jokaista tuote- tai asiakasryhmää voidaan ajatella omina liiketoimintoina ja pohtia niiden paikkaa maailmassa, millainen kilpailukyky niillä on? mitä mahdollisuuksia toimintaympäristö tarjoaa? ja mitkä ovat toimintaympäristön keskeisimmät haasteet?
Arvopohjainen liiketoiminnan tarkastelu paljastaa useita johtamisen kehittämisen helpottavia asioita;
1. Jokainen liiketoiminta-alue vertaa itseään oman alueensa kilpailuun (benchmark, best practises)
2. Yhteisiä prosesseja synnytetään vain sinne missä niistä on aidosti hyötyä. Konserniajattelu ”kaikki samalla tavalla” on vanhanaikaista.
3. Liiketoiminta-alueet kilpailevat keskenään kehitysresursseista, huomiosta & ”sisäisestä mestaruudesta”
4. Liiketoiminta-alueet voidaan jakaa CRM -tyyppisesti A,B,C -kategorioihin. Tärkeä huomio on se että parhaat johtajat pitäisi laittaa tekemään c-liiketoiminnoista A-luokkaa. Yleensä parhaat johtavat suurimpia. Onko silloin tulevaisuuden kannalta oikeat talentit oikeassa paikassa?
5. Omistajaohjaus & ohjattavuus paranevat koska Arvonmuodostuspohjainen ajattelu helpottaa transaktioita. Turhat liiketoiminnat voidaan myydä ja uusia ostaa tilalle, tai kehittää kokonaan uutta liiketoimintaa ”suurennuslasin” alla, osana ydinliiketoimintaa eikä liiketoiminta-alueiden uumenissa.
Olen itsekkin ollut kymmenen vuoden aikana rakentamassa yhtenäisiä konserneja. Näyttäisi kuitenkin siltä että omistaja-arvolähtöinen portfolio tuottaa parempia tuloksia. Liian isot laivat kääntyvät vain liian hitaasti tai eivät sitten ollenkaan.
KIRJOITA KOMMENTTI
Lisää kommentti