Yhtä asiaa en meinaa pystyä ymmärtämään.

Mistä suomalaiseen johtamiseen, kehittämiseen, viestimiseen ja puhumiseen on iskostunut käsittämätön kompromissien, sisäsiisteyden, diplomatian ja keskinkertaisuuden periaate? Anna kun vaahtoan.

Tunnustetaan ensin, että kaikessa elämässä joutuu tekemään kompromissejä. Ymmärretään että ihmisten pyörittämä liiketoiminta ei aina mene kuten Drömsössä ja inhimillisellä tasolla täytyy olla tyytyväinen kun edes ollaan keskivertotilastojen paremmalla puolella.

Sitä en ymmärrä, että ilman keskustelua, asioihin perehtymistä tai syvällistä analyysiä päädytään esittämään kompromissiä. Ei itkeä saa, ei meluta saa, tonttu voi tulla ikkunan taa. Mitä pitäisi tehdä ettei vain voivoteltaisi, mitä pitäisi tehdä että tonttukin olisi tyytyväinen?

Tarvitaan vähän vanhaa ja uutta mediaa. Tarvitaan brändi- ja tuotemainontaa. Tarvitaan vähän näkyvyyttä joka puolella. Täytyy ymmärtää uutta ja vanhaa ja uudistaa pikku hiljaa. Paskanmarjat.

Oletko koskaan kuullut Richard Bransonin, Steve Jobsin, Damien Hirstin tai Dave Grohlin kertovat kohtuullisen riittävän? Mitä tavallista, vanhaa ja turvallista löydät Supercellin menestyksestä? Väitän sen kultaisen keskitien olevan juuri se miksi useampikin asia tahtoo mennä kusemisen puolelle.

Suomalainen haluaa vältellä erimielisyyttä. Suomalainen pelkää esittää mielipiteensä. Suomalainen yrityskulttuuri toivoo, että maailma menee sata vuotta taaksepäin, jotta sellulla, dollarilla ja devalvaatiolla selvitään.

Internet muuten inhoaa keskinkertaisuuksia. Internet suodattaa hakukoneista pihalle kaikki harmaan sävyt. Näkemyksettömät puheenvuorot jäävät ilman kommentteja, jakoja ja jatkoja avaruusromun pimeään. Verkossa keskinkertainen jää verkkokaupan virtuaaliseen varastoon. Siitä minä pidän. Verkko palvelee ja kertoo mikä oikeasti toimii ja on hyvää.

Suosittelen seuraamaan tutkimuksia vaikuttamisesta verkossa, sisällöistä jotka leviävät ja internetin alakulttuureja vaikkapa videoiden muodossa. Menestys polarisoituu, aniharvat pääsevät pinnalle, mutta maailma on silti demokraattisempi kuin koskaan. Jokainen yrittäjä ja yritys voi onnistua jos on valmis laittamaan itsensä täysillä peliin. Valitettavan harvassa on niitä, jotka itsensä asialleen uhraavat. Kultainen keskitie taitaakin olla ainakin tilastojen mukaan kohtuullisen kusinen polku.

Pahoittelen jos teksti tuntuu joistakin liian raflaavalta. Valtamediasta luet jotain hillitympää.