Yhtä asiaa en meinaa pystyä ymmärtämään.
Mistä suomalaiseen johtamiseen, kehittämiseen, viestimiseen ja puhumiseen on iskostunut käsittämätön kompromissien, sisäsiisteyden, diplomatian ja keskinkertaisuuden periaate? Anna kun vaahtoan.
Tunnustetaan ensin, että kaikessa elämässä joutuu tekemään kompromissejä. Ymmärretään että ihmisten pyörittämä liiketoiminta ei aina mene kuten Drömsössä ja inhimillisellä tasolla täytyy olla tyytyväinen kun edes ollaan keskivertotilastojen paremmalla puolella.
Sitä en ymmärrä, että ilman keskustelua, asioihin perehtymistä tai syvällistä analyysiä päädytään esittämään kompromissiä. Ei itkeä saa, ei meluta saa, tonttu voi tulla ikkunan taa. Mitä pitäisi tehdä ettei vain voivoteltaisi, mitä pitäisi tehdä että tonttukin olisi tyytyväinen?
Tarvitaan vähän vanhaa ja uutta mediaa. Tarvitaan brändi- ja tuotemainontaa. Tarvitaan vähän näkyvyyttä joka puolella. Täytyy ymmärtää uutta ja vanhaa ja uudistaa pikku hiljaa. Paskanmarjat.
Oletko koskaan kuullut Richard Bransonin, Steve Jobsin, Damien Hirstin tai Dave Grohlin kertovat kohtuullisen riittävän? Mitä tavallista, vanhaa ja turvallista löydät Supercellin menestyksestä? Väitän sen kultaisen keskitien olevan juuri se miksi useampikin asia tahtoo mennä kusemisen puolelle.
Suomalainen haluaa vältellä erimielisyyttä. Suomalainen pelkää esittää mielipiteensä. Suomalainen yrityskulttuuri toivoo, että maailma menee sata vuotta taaksepäin, jotta sellulla, dollarilla ja devalvaatiolla selvitään.
Internet muuten inhoaa keskinkertaisuuksia. Internet suodattaa hakukoneista pihalle kaikki harmaan sävyt. Näkemyksettömät puheenvuorot jäävät ilman kommentteja, jakoja ja jatkoja avaruusromun pimeään. Verkossa keskinkertainen jää verkkokaupan virtuaaliseen varastoon. Siitä minä pidän. Verkko palvelee ja kertoo mikä oikeasti toimii ja on hyvää.
Suosittelen seuraamaan tutkimuksia vaikuttamisesta verkossa, sisällöistä jotka leviävät ja internetin alakulttuureja vaikkapa videoiden muodossa. Menestys polarisoituu, aniharvat pääsevät pinnalle, mutta maailma on silti demokraattisempi kuin koskaan. Jokainen yrittäjä ja yritys voi onnistua jos on valmis laittamaan itsensä täysillä peliin. Valitettavan harvassa on niitä, jotka itsensä asialleen uhraavat. Kultainen keskitie taitaakin olla ainakin tilastojen mukaan kohtuullisen kusinen polku.
Pahoittelen jos teksti tuntuu joistakin liian raflaavalta. Valtamediasta luet jotain hillitympää.
KIRJOITA KOMMENTTI
Ville Tolvanen
2013-12-12 18:57:38
Tämä inspiroi ... http://t.co/zR9XFXALDW
Lisää kommentti
Sari Rauvanto
2013-12-12 19:37:25
Keskinkertaisuuden vaatimuksen takia niin moni tahtoo/joutuu yrittäjäksi, kun nämä korporaatiot eivät kestä erilaisuutta. Nykypäivän jatkuvat yt:eet tekevät ihmisistä tossuja. Kaikki aloitekyky katoaa toisin. Kun ei tee mitään, ei tee virheitäkään. Parempi on vaan näyttää tekevänsä muka.
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-12-14 07:32:17
Totta! Haluaisin nähdä yrittämisen vapaan maailman mainiona mahdollisuutena enkä "joutumisena" Ymmärrän monen joutuvan yrittämään vasten tahtoaa, mutta meidän muiden tehtävä olisi tukea yrittävää niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina.
Lisää kommentti
piirimyyja
2013-12-12 19:15:49
Helvetti, Ville, puit sanoiksi meidän ongelman: keskiluokkaisuuden, keskinkertaisuuden, perseennuolentakulttuurin ja häpeän. Tätä kulttuuria on opetettu satakunta vuotta ja hyvin on mennyt perille; joka onnen saa sen kätkeköön. Meillä ei ole kovinkaan paljon arvostettu menestymisen kulttuuria, vain arvosteltu. Vasemmistolainen ajatusmalli on syvässä, onhan itsenäisyyden saamisesta vasta alle sata vuotta. Me voimme ihan itse päättää että menestymme tulevaisuudessa, tai piehtaroimme itsesäälissä valitellen muiden hyvinvointia ja yrittämällä varastaa tavalla tai toisella siitä osan itsellemme, tai ainakin pitämällä huolen ettei kukaan muukaan saa mitään enempää itselleen kuin meidän mielestä hänelle kuuluu.
Suosittelen kuitenkin toimintaa hyvinvointimme edistämiseksi, cut the bullshit and act.
Paras kirjoitus tähän asti.
Lisää kommentti
Susanna Paloheimo
2013-12-12 19:33:12
UR back. Welcome.
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-12-14 07:34:41
Kiitos Susanna. Kaksiteräinen miekka. Innostuvat ihmiset tykkäävät, toisen pitävät suunsoittona. Täytyy yrittää pysyä itselleen uskollisena. Silittelemällä ei mitään uutta synny.
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-12-12 19:42:02
Ja heti lähti yksi tilaaja ;)
Lisää kommentti
piirimyyja
2013-12-12 19:50:28
Hyvä!
Lisää kommentti
Janne Gylling
2013-12-12 19:58:59
Täytyy myös muistaa, että aika moni ilman keskustelua, asioihin perehtymistä tai syvällistä analyysiä ajattelee että jonkun tekeminen on keskitiellä kulkemista. Mutta kun sitten katsookin pintaa syvemmälle voi nähdä valon.
On totta että liian monesti valitaan tuttu ja turvallinen. Emme ole lähtökohtaisesti riskinottajakansaa. Ehkä meidän on helpompi ottaa riskejä yksilönä, kuin työssä jossa päätöksiemme vaikutuspiirissä on useampi henkilö.
Vaihdamme margariinin toiseen, mutta pidämme visusti kiinni työtavoistamme. Yrityskulttuurimme ei ruoki kokeilua ja epäonnistumisia. Kun valitsee kultaisen keskitien, tietää ettei ketään satu. Mutta ilman kipua ei saavuteta menestystä. Samaan aikaan Suomessa tammi–heinäkuussa 2013 pantiin vireille 1 856 konkurssia. Oliko tässä joukossa enemmän niitä jotka eivät uskaltaneet ottaa riskiä, vai niitä jotka ottivat sen.
Hyvä kirjoitus ja aihe.
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-12-14 07:36:07
Kiitos Janne! Arvostan sekä kommenttiasi että viimeisen lauseen kehua. Olen kanssasi samaa mieltä, tästä riskinoton ja mielipiteiden esittämisen kulttuurista olisi syytä puhua paljon paljon enemmän. Menestys vaatii riskinottoa missä tahansa asiassa. jatketaan!
Lisää kommentti
Tommi Hermunen
2013-12-12 22:47:20
Höh. Olisit ampunut kovemmilla kun kerran aloitit. Juttu jäi suorastaan kesken. Lukijapalaute: ole ärsyttävämpi.
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-12-14 07:36:38
Ei mulla ole tarvetta ärsyttää, provosoida enemmän. Kts. tämän päivän kirjoitus....
Lisää kommentti
Tommi Hermunen
2013-12-14 22:23:05
Tämän päivän kirjoituskin oli hyvä. Luulen, että tarkoitan ärsyttämisellä samaa kuin sinä provosoimisella. Kummankin liiketoiminnallinen ihanne on kuitenkin kiihdyttää kehitystä.
Lukijapalaute: Tykkään. Ole provosoivampi =)
Lisää kommentti
Timo Ruohomäki (@timo_ruohomaki)
2013-12-12 23:04:38
Täytyy laittaa tähän tämmöinen merkityksetön samaa mieltä -viesti ettei vaan käy niin, että hakukoneet dissaa tätä kommenttien puutteen vuoksi :)
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-12-14 07:37:36
Kiitos Timo! Tosin kaipaan myös superhyviä kommentejasi eri juttuihin... millähän niiitä kalastaisi? mä oon miettinyt pitäiskö mun kirjoittaa musiikkitalon markkinoinnista "rakkautta" hengessä?
Lisää kommentti
Antti Sinervo
2013-12-13 05:55:35
Tärkeä aihe. Erityisen paljon pidin vanhan metaforan uudelleenmuotoilusta. Tai sanotaanko sen päivittämisestä osuvampaan muotoon. Mun puolesta kultainen keskitie saa tästä lähtien olla aina kusenkeltainen. :-D Pakko silti vähän ärsyttääkin, koska aina voi nostaa tasoa. Etkö kuitenkin loppukursiivissasi syyllisty vähän samaan tontuille mielistelyyn, josta leipätekstissäsi "vaahtoat"?;-) Itkeä saa ja melutakin saa, ja kun melutaan; melutaan sitten kunnolla välittämättä niistä tontuista, vai mitä?
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-12-14 07:39:15
En osaa omaa kirjoitustani arvoida missä kohtaa mielistellään ja mikä provosoi ketäkin... Lähtökohtaisesti en pyri ärsyttämään, vaan jakamaan tunteitani ja ajatuksia kiinnostuneille. Osaa tuntuu kovasti ärsyttävänkin, en ymmärrä miksi jatkavat seuraamista....
Lisää kommentti
Pasi Viinamäki (@Pasiaulis)
2013-12-13 07:56:57
Mainio herätys aamuun. Turhan usein tulee istuttua palavereissa, joissa visioidaan, suunnitellaan ja maalaillaan villejä kuvia tulevaisuudesta, jotka eivät sitten kuitenkaan päädy toteutukseen. "Saat vapaat kädet", kunhan et pahoita kenenkään mieltä. Ne, jotka tekevät muutosta isoissa taloissa, tietävät, että "aina on tehty näin". Pysytään me kuitenkin lujina eikä taivuta keskinkertaisuuteen! Tärkeintä on herättää tunteita, tämäkin kirjoitus sen osoittaa.
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-12-14 07:41:39
Pasi,
Näin se tahtoo olla. Ei ylitetä hiekkalaatikon rajoja niin ei sotketa mitään. Ihan kuin säilyttämällä synnytettäisiin jotain uutta. Ei se kyllä näin mene! Jatketaan (ajattelun) vallankumousta!
Lisää kommentti
RH
2013-12-13 10:26:08
Jos et ymmärrä, et saa myöskään kritisoida. Muuten sun totuus (mikä ei ole muuten yhtään hassumpi) jää tikulla tökkimiseksi eikä ole keskitien kulkijan aivoituksia parempi. Niin, haluatko olla ärsyttävä, oikeassa - vai ärsyttävästi oikeassa?
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-12-14 07:42:59
En ymmärrä miksi kritisoimiseen tarvittaisiin ymmärrystä? en ala tuomaroimaan omia enkä muidenkaan ajatuksia. En yritä ärsyttää, olla oikeassa enkä ärsyttävän oikeassa. Tarjoan vain omia ajatuksiani julkisesta niistä kiinnotuneille. Muiden ärsyyntymiseen en koe voivani vaikuttaa.
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-12-14 07:33:42
Kiitos Timo, saan paljon vinkkejä pysyä hiljaa, olemaan rauhallisempi ja varomaan mielipiteitäni. Se tuntuu minusta aidosti aika oudolta tilanteessa jossa Suomen on uudistuttava ehkä enemmän kuin koskaan. V
Lisää kommentti
Markus
2013-12-14 10:58:23
Mielestäni kyse keskitiellä pysymisessä on intohimon sekä riskinottokyvyn puutteesta tai halusta- koko organisaatiossa. Se joka varauksetta uskoo asiaansa ja jolla on mahdollisuus sen eteen toimia näkee myös lopputuloksen- glooriaa tai saveen. Usein nämä intohimoiset ja/tai riskinottajat ovat asemassa, jossa voivat toteuttaa itseään, yrittäjiä tai siksi haluavia tai kylähulluja. Isoissa taloissa, kuten joku aiemmin mainitsiskin, ei yhden yksilön intohimo pääse rantautumaan kuin pahimmassa tapauksessa verokortin muodossa ja riskinottajalla on sama kohtalo. Filttereitä on jokaisella organisaatiotasolla riittävästi, jotta tämän henkilön visio saadaan tukehdutettua. Parempi siis tehdä kuten odotetaan niin saa pitää paikkansa ja itse säästyy pahemmilta kolhuilta päähän. Niitä nimittäin oppii välttämään ajan oloon.
Lisää kommentti
Soili Jarvela
2013-12-17 23:08:26
Aika paljon tässä keskustelussa näyttää olevan kritiikin aiheena se, ettei uusia ideoita hyväksytä organisaatioissa ja erityisesti isoissa organisaatioissa. Kummasti kuitenkin monet isotkin yritykset ovat varsin innovatiivisia!
Uusien asioiden esittäminen on aika usein vastavirtaan uimista. Se vaatii voimia ja sitekyttä, mutta myös taitoa navigoida karikkojen ja pahimpien vastavirtapaikkojen ohi. Kannattaisi uuden idean saatuaan pysähtyä hetkeksi analysoimaan sen soveltuvuutta yrityksen toimintaan ja miettimään, miten idea myytäisiin tehokkaasti organisaatiolle vallitsevassa kulttuurissa. Soveltuvuuden arviointi voi auttaa jalostamaan ideaa parempaan myyntiasuun. Myymisen tarkoituksena taas on vastata asiakkaan tarpeisiin. Tässä tapauksessa asiakas on talon sisäinen. Vaatii paljon taitoa ja vaivannäköä, mutta on varmasti tehtävissä!
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2014-01-07 10:11:20
Tämä jäi kovasti mieleeni pyörimää, kiitos siitä Soili! En saa mieleeni yhtää suurta suomalaista innovatiivista yritystä. En siis maailmanluokassa menestyvää... Pikemminkin näyttäyvät kaikki enempivähempi rakennemurroksessa kamppailevilta... Riippuu tietysti aina siitä mihin verrataan!
Lisää kommentti
Kalle Niemi
2015-05-08 06:00:39
Tästä palautui mieleen Alexander Reayn puheenvuoro uudistumisesta taannoisilla Prosessipäivillä. Hän viittasi yritysten taipumuksiin nojata pelkästään parhaisiin käytäntöihin ja vertailuun toimialan sisällä. Ei siitä saa kilpailuetua: Niissä ei ole mitään uutta!
Uudistaminen vaatii sisäistä myyntitaitoa ja kykyä väistellä vääriä tuulimyllyjä. Jonkun se on laitettava vireille ja tie on ehkä hieman helpompi, mikäli se innostus/ uudistus lähtee ylhäältä.
Lisää kommentti
Jaana Utti
2015-05-11 20:25:45
Voisiko tämä keskitie, intohimottomuus ja alan parhaisiin käytäntöihin tukeutuminen olla se syy, miksi olemme saaneet aikaan niin pulskan julkisen sektorin ja digisyrjäytyneen kuntatyön? Aloitan huomenna ristiriitaisin mielin LEANin kuntatyössä. Onko koko juttu liian vähän? Entisen parantamista parhaimmillaankin? Tyytymistä olemaan eilistä parempi ja naapuria pikkuisen parempi? Siihen ei tarvitse olla kovin hyvä. Tuntuu, että palaan samaan kuntakehittämisen siistiin ja seesteiseen maailmaan, jossa olin 2000-luvun alussa Imatralla. Liian vähän, liian hitaasti, liian yläviistoisella asiantuntijaotteella.
Pikkuisen tulevaisuuspelkoisin mielin tänään. Olen päättämässä elämäni ekaa työvoimakoulutusta. Siinä on työvoimahallinnolla tiukat kriteerit. Hyviksi todetut kaikkialla Suomessa. Epäonnistuimme surkeasti. Hirmu moni keskeytti opinnot, saimme oikeastaan kaikki etsimään uutta muotoilijan polkua, luomaan uutta työtä ja aloittamaan useammankin uuden yrityksen. Mutta työvoimapoliittisen koulutuksen kriteerejä he eivät täyttäneet. Keskeyttivät mokomat. Minä en tietenkään voi tehdä toista koulutusta, kun keskeytyneistä ei saa rahaa. Enkä tietenkään saisikaan, kun laatukriteereissä olimme niin huonoja. Yritystukia nämä eivät saa, kun starttirahaprosessitkin ovat niin tasapäistäviä, että menestyksen elementit karsiutuvat matkalta.
Mikä tässä menee pieleen? Syydämmekö oikeesti rahaa järjettömästi keskinkertaiseen ja intohimottomaan? Yritystukiin ja työllisyydenhoitoon. Voisiko se hitto olla jopa niin, että teemme näillä keskinkertaisuutta tukevilla toimenpiteillä innovatiivisuudesta ja uudistumisesta salonkikelpoista sipistelyä? Nyt meillä on maassa kohta 100000 hyvin koulutettua, diginatiivia, innovatiivista yksilöä työelämän ulkopuolella. Me näemme heidät ongelmana ja laitamme netticvn tekokurssille ja starttirahalausuntoa jonottamaan.
Pitää rauhoittua huomiseksi. Ei ollut tämä Villen blogi just nyt mieltä rauhoittavaa iltalukemista :)
Lisää kommentti
Jaana Utti
2015-05-11 20:48:38
Oliskohan tässä pulskan julkisen sektorin ja digisyrjäytyneen kuntatyön keskeinen syy? Iltalukemisena Teki rauhattoman mielen, kun kuntakehittämisessä palaan huomenna LEANiin. Ja ihan samaan alan parhaiden käytäntöjen ja jatkuvan parantamisen kunnianhimottomaan maailmaan kuin vuosituhannen alussa. Tehdään mitatusti parempaa kuin eilen ja paljon parempaa kuin naapurikunta. Mutta edes hyvää ei vieläkään.
Ei löydy minusta hirveästi innovatiivisuutta isoista yrityksistä Suomessa. Eikä kunnista sitäkään vähään. Työllisyydenhoidossa, yrityskehittämisessä tai vanhustenhuollossa pikkuisen parannetun eilisen strategiat ja ylhäältä alas suuntautuva innovaatiokulttuuri sitoo massatuotannon ajan laatikkorakenteisiin.
Lisää kommentti
Lisää kommentti