Suomesta kuuluu kummia. Jopa aivan hämmentäviä uutisia. Suomesta pakenevien veroankastakin huolimatta.

Kyllä, olemme edelleen yksi maailman vauraimmista, tasa-arvoisimmista, osaavimmista ja turvallisimmista maista elää, yrittää ja asua. Arjessa ei ole tapahtunut tavallista kummempia.

Sen sijaan asenteissa näkyy ja kuuluu outoja ajatuksia. Aivan liian moni miettii hyvinvoinnin jakamista sen kasvattamisen ja säilyttämisen sijaan. Suomessa on aivan liian helppoa olla tekemättä mitään tai liittyä hyvin toimeentulevan keskiluokan joukkoon narisemaan hintojen kalleudesta ja ostovoiman vähyydestä. Tekisi välillä itsekin yrittää keksiä itselleni turvapaikka keskimääräisesti vaativasta ja maksavasta asiantuntijuuden turvasatamasta.

Suomessa on liian helppoa viihtyä ja olla osallistumatta kuin yrittää, investoida ja saada jotakin uutta aikaiseksi. Hyvä että teemme uuden rakentajista sankareita. Vähyydessään heitä onkin syytä nostaa muiden esimerkiksi. Olemme rakentaneet kultaisen vankilan, josta laatikon ulkopuolelle haluava on kuin yksisilmäinen sokeiden joukossa.

Ällistyin ideaa lähtöverotuksesta. Onneksi se osoittautui veroankaksi. Suomessa taitaa silti olla vallassa ajatus, että mukisematta maksat verosi kaikesta ja kaikissa tilanteissa kun olet kerran rajojen sisäpuolella bileisiin osallistunut. Vallalla on ajatus, että kaikki me yhdessä täällä kulutamme yli varojen. Jonkun idean mukaan juhlien laskun maksajaksi joutuvat muka jaloillaan rajojen ulkopuolellekin liputtavat. Emmekö me ymmärrä ulkomaille liputtavan vaurauden olevan jo rajusti ja useita kertoja eri tilanteissa verotettua?

Mikä helvetin vastuu on asua maassa, joka ei osaa pitää itsestään ja tulevaisuudestaan huolta.

Ymmärsinkö oikein, että eduskunnan viime metreillä kaikki puolueet sabotoivat ristiin toistensa aloitteet aivan kaikesta aiotusta? Onko nyt tarkoitus äänestää nämä samat henkilöt uudestaan eduskuntaan? Minulla on kaksi ehdokasta. Elina Lepomäki Espoosta ja Juhana Vartiainen vissiin Helsingistä. Nämä kaksi siksi, että he ovat alun perin talouden ja rahan käytön ammattilaisia, jotka uhraavat omaa uraansa koko kansan edustamiseen. Molemmat tuoreita ja täynnä substanssia.

Suomi on muuten 59. suosituin maa uusille investoinneille. Tänne eivät halua laittaa rahojaan ”poikimaan” ulkomaalaiset eivätkä muuten suomalaisetkaan. Teollisuuden poistot ovat investointeja suurempia. Se tarkoittaa periaatteessa laitekannan ruostumista käsiin samalla kun säästämällä rahat jaetaan omistajille, jotka löytävät parempia sijoituskohteita kasvavista ja kehittyvistä maista. Paska on jo tuulettimessa. Ei sitä siitä verottamalla puhdisteta.

Olen itsekin yrittänyt vähän investoida ja työllistää rakentamalla. Remontoimisesta tehdään niin byrokraattista, vaikeaa ja kallista ettei siihen meinaa siviilirohkeus enää riittää. Mitä ihmeen järkeä on viedä asioita massamarkkinoiden saavuttamattomiin? Eikö juuri kohtuuhintaiset palvelut ja henkilöstö turvaisi laajemman työllisyyden ja veropohjan laajenemiseen?

Päätän purkaukseni pahoinvointiin. Inhoan lihavaa ja laiskaa Suomea, joka vaatii rahansa tehneitäkin viihtymään itsetuhoisissa tunnelmissa. Inhottaa ajatus menestymisestä maassa, joka ei osaa yhdessä elää vastuullisesti. Toivon todellakin meidän jokaisen uudistuvan ja ajattelevan uudella tavalla. Meidän on löydettävä se henki, jolla haastamme itsemme uudistumaan rajusti ja vaatimaan toisiltamme uusia asioita. Yksi uusi asia päivässä jokaiselle muuttaisi velkamme saataviksi tuossa tuokiossa.