Minä minä minä

En aina oikein jaksa ymmärtää, en aina oikein jaksa ymmärtää, kun rakkautta saa ei silti löydy haluavaa, ei meillä riitä aikaa rakastaa.

Kohtaan välillä kummallistakin palautetta.

Ihmetellään sitä mustan laatikon tavoin ääneen. Joskus puhujaksi pyydettäessä järjestäjä saattaa olla kovin huolissaan puhuuko se V pelkästään itsestään? No ei varmasti puhu, ei taida olla koskaan puhunutkaan. Ei minun elämästäni ole puheen arvoiseksi. Asiasta ja sen vierestä tähän asti on yritetty puhua.

Joskus saan vertailuja Sarasvuohon. Toiminnassani on kuulemma jotain samankaltaista. No sehän on todella imartelevaa, mutta aiheetonta. En tähtää yritysvalmentajaksi vaikka sitä teenkin ja minulta sitä paljon pyydetään. En myöskään paini lähellekään samassa sarjassa Jarin kanssa. Jarilla taitaa yhä olla hallussaan Suomen ennätys korkeimmasta asiantuntijayrityksen valuaatiosta yrityskaupassa. Trainers House on tarina, jota on mahdoton tehdä uudelleen. Ainutkertaista.

Joku tietokirjailija (joka ei ilmeisesti seuraa minua missään) kommentoi kerran jotain julkaisuani verkossa jotenkin näin: ”Hei Ville, älä laita omia linkkejäsi, jaa välillä muidenkin.” Menin sanattomaksi. Taidan olla yksi eniten Suomessa muiden sisältöjä jakelevia yksityishenkilöitä. Jaan kaiken kiinnostavan minkä kohtaan twitterissä. Noin 40 000 twiitistä arvaisin 80% olevan muiden viestien jakamista. En näe mitään ongelmaa toimia muiden viestien välittäjänä. Minusta se on palvelua kaikille käyttäjille.

Vuosien 2012-2013 välissä blogissani ”päivän Tolvanen” vieraili kymmeniä kirjoittajia. Lukijani tietävät yhä edelleen suositumpien artikkelien olevan muiden kuin minun kirjoittamia. mm. Mika Aittamäen karua kontaktia –sarjaa on luettu tänäkin vuonna satoja kertoja. Hyvä sisältö elää ja sitä on mukava jakaa verkossa.

Omalla riskillä, omilla rahoillani perustin Digitalist –verkoston, jonka missiona on kertoa ”How to digitalize?” Digitalisoida Suomi pikseli kerrallaan. Kuka tahansa on omalla nimellään ja asialla tervetullut vaikuttamaan! Julkaisemme, jaamme tietoa, järjestämme tapahtumia, konsultoimme ja koulutamme. Minä vaikutan siinä muiden joukossa. Yritän jatkuvasti vähentää rooliani. Aion jakaa ihmisten ja yritysten ajatuksia jatkossakin.

Olin hetken aikaa jäsenenä Facebook –ryhmässä Tavoitteellinen Blogaaminen. Suosittelen sitä kaikille. Olivat laittaneet ovelle kyltin ”Keskustelua, ei mainoksia.” Mietin mistähän neropatit asian, sisällön, keskustelun ja hyvän mainoksen erottavat? Jaoin ryhmään aika ajoin omia ajatuksiani vaikuttamisesta. Olen koko blogaajauran aikana jakanut kiinnostuneille analytiikkaa ja ajatuksiani vaikuttamisesta verkossa. Mielestäni yhdessä oppiminen ja avokeittiössä toimiminen on arvokas asia.

Ryhmässä oli ja on varmaan vieläkin varsin negatiivinen sävy. Tuntemattomat tietokirjailijat Turusta kertovat mitä, kenelle ja miten asioita saa jakaa. Jotkut kollegablogaajat puhuvat termistä ”linkkidumbbaus,” joka on ilmeisesti jotenkin muka epäeettistä tai muuten vain kamalaa. Ainakin saavat kuulostamaan maailmankaikkeuden pahimmalta kiroukselta. Jopa artikkeliini ”Vaikuttava tarina” jossa kuvasin omaa näkemystäni sisällön ja jakelun suhteesta. Sitäkin päästiin kommentoimaan  ”alentavana” ikään kuin pitäisin muita kirjoittajia tai omassa osoitteessaan kyyhöttäviä jotenkin vähempiarvoisina.

Ymmärrän toki saavani paljon huomiota ja kiitosta. Erinomaisen hieno asia. En silti jaksaa aina ymmärtää miten kaiken keskeltä voi toisen tekemisen nähdä kaiken itsekkäänä oman hännän nostamisena. Tottakai markkinoin omaa ajatteluani ja tekemistäni. Sillähän elän ja maksan toivottavasti eläkkeenikin. En ole koskaan väittänyt olevani hyväntekeväisyyden asialla. Mielestäni hyviä asioita voi tehdä hyvänä liiketoimintana.

Mitä jos kaikki voittaisivat?

 

En olisi itselleni rehellinen jos en joskus laittaisi mustaan laatikkooni myös turhia ajatuksia turhautumisesta. Elämä on parasta nousuineen ja laskuineen. Yritetään nauttia molemmista.