En usko kenenkään onnistuvan erinomaisesti tai pitkällä aikavälillä olematta tekemiselleen ja itselleen aito.

En usko, että ihmisestä voi jollain vippaskonsteilla synnyttää henkilöbrändiä. Kaikki tapaamaani ihmisbrändit vaikuttavat selvästi aidoilta itselleen ja tekemiselleen.

Saatamme kuvitella roolimme tai toisten ihmisten odotusten vaativan meiltä jotain itsellemme vierasta. Taisimme kuvitella hetken, että korporaatiot ovat niiden ihmisiä tärkeämpiä. Eivät ole. Kasvottomuus ei ole mitään muuta arvokasta kuin automatiikan tuottama hyöty. Siitä ei tarvitse välittää eikä huolehtia. Robotit hoitavat hommansa puolestamme.

Ihmisen osaamista, tulkintaa, esiintymistä ja asenteita voi valmentaa erilaisissa vaikuttajakouluissa

Motivoitunut ihminen on lähes pysäyttämätön tehtävässään. Innostuminen inspiroi ja tarttuu helposti. Uskon jokaisen ihmisen olevan erottuva ja inspiroiva jos heille annetaan siihen lupa, tuki ja mahdollisuus. Tärkein luvanantaja ihmisyydelleen on tietysti ihminen itse.

Kysyn usein mihin johtajuus perustuu jos siitä ei tarvitse aktiivisesti viestiä.

Antaa tekojen puhua puolestaan ei ole enää tämän päivän johtamista. Ihmiset eivät ole robotteja, jotka suorittavat parastaan automaattisesti osana organisaatiota ilman selvää syytä ja seurausta. Kuvitelmat organisaatioiden, prosessien ja rakenteiden voimasta kuuluvat viime vuosisadalle.

Miksi johtaja viestisi jälkijättöisesti tuloksista kun on mahdollisuus sitouttaa ja motivoida parhaaseen mahdolliseen tekemiseen ennakkoon ja arjessa joka ikinen päivä? Miksi ihmeessä johtaja ei voisi laittaa viestiä päivässä vaikkapa Twitterin kautta aina kun mielessä on jotain aitoa parannettavaa?

En tiedä ajattelevatko ihmiset, että heidän tulee olla työpaikkansa vaatimusten mukainen? Vai oman elämänsä uskon ja intohimojen kaltainen? Itselleni perinteisen amerikkalaisen liikkeenjohtodon konsultin esittäminen tai yritys olla muiden konsulttien kaltainen kävi itselleni ylivoimaiseksi. Turhautumisen kautta syntyi avautuminen, rohkeus olla omaa mieltä ja ymmärrys aitouden erinomaisuudesta.

Suomessa käytetään tänä vuonna miljoonia muutostyöhön, jolla yritykset ja yhteisöt yrittävät tehdä osaamisestaan kasvollista ja vaikuttavaa. Aika moni on jo ymmärtänyt avokeittiökulttuurin ja näyttämisen vakuuttavan pelkillä viesteillä vänkyttämisen sijaan. Itse ajattelen vieväni tekemisen täysin sanomiseni tasolle. Yritän olla myymättä ja puhumatta sellaisesta jota en itse tekisi. Tästä myös esimerkkinä Digitalist Creative, joka tähtää osaamisen, osaajien ja yritysten yhdistämiseen parhaiden digitaalisten ratkaisujen rakentamiseksi.

Oman vaikutusstrategiani keskeisimmät periaatteet ovat (lue linkistä tarkemmin):

1. Luovu häpeästä
2. Avokeittiökulttuuri
3. Älä väitä vaan näytä
4. Jakaminen on asioista ja ihmisistä välittämistä
5. Yhteisöllisyys, nopea ja yhteinen oppiminen

Olen lopettanut täysin viestinnän perinteisen kohderyhmäajattelun. En usko, että eri viestit omistajille, sijoittajille, ystäville ja asiakkaille tulisivat tarpeeseen. Btob taitaa vihdoin olla h2h, ihmiseltä toiselle.

Et pysty valitsemaan yleisön puolesta mikä on juuri heille relevanttia ja kiinnostavaa.

Siksi on parasta jakaa niin paljon kuin mahdollista. Turha valuu kyllä hukkaan kuin vesi hanhen selästä. Kultahiput jalostuvat riittävän yrittämisen ja harjoituksen kautta.

Vähemmän ei ole enemmän. Se on useimmiten vain vähemmän. Enemmänkään ei kuitenkaan taida olla eniten. Onnistuminen vaatii aitoutta, rohkeutta, uskoa ja erottuvuutta. Siihen pystyy vain olemalla itsesi arvoinen.

Ps. Kiitos superhyvälle #MEMÄ -jengille Tahkolla keväällä 2015.