Radioväki

Olen radion ystävä. Tykkään todella paljon äänestä, musiikista, asiasta ja erityisesti niiden yhdistelmistä. Uskon radion tulevaan, vaikka esimerkiksi Seth Godin on paljon skeptisempi radion mahdollisuuksista digitalisoitumisen murroksessa.

Puhuin viime syksynä useita kertoja digitalisoitumisesta radioväelle. Mielenkiintoisia hetkiä useissa eri yhtiöissä ja tilanteissa. Muutosviestin vastaanotto oli tavanomainen. Muutama hermostui, joku sanoi etten ymmärrä radiota ja osa piti ajatuksia jatkokeskustelujen arvoisena. Näin tapahtuu lähes aina kun arvaillaan tulevaa ja sen mahdollisuuksia.

Radiolla on vankka muistaakseni 4,4% osuus mediamarkkinoinnista. Toisen mielestä merkittävä siivu ja toiselle häviävän pieni pala kakkua. Itse ajattelen, että aina on saavutettavissa enemmän, parempaa ja ehkäpä vielä vähemmällä vaivalla. Tyytymättömyys on kehittämisen ja tulevien ennätyksien ainoa elinehto. Parempaakin on siis varmasti tarjolla.

Olen kirjoittanut omia ajatuksiani median, journalismin ja sosiaalisen median tulevaisuudesta. En ajattele jakelutavan enää tulevaisuudessa määrittelevän sisältöjä ja toimintamalleja. Kaikista medioista voi ja pitää tulla sellaisia että kuluttaja voi niistä nauttia missä, miten ja milloin haluaa. Ohjelmat menevät sinne missä kuluttajat ovat monimuotoisina eivätkä junttaa omaa lähetystään yhdessä kerran lupasodasta voitetulla tuuttausluvalla.

Mietitäänpä muutamia radion kehitysmahdollisuuksia. Ensimmäisenä tulisi henkisesti luopua formaattiradiosta. Maailmassa jossa media palvelee monessa kanavassa valittuja kohderyhmiä ajatus siitä että ainoa tapa tehdä menestystä on musiikkimaisema juontajineen tuntuu auttamattoman vanhanaikaiselta.

Mitä jos radiokanava pitäisi nollapalaverin? Entä jos rakentaisimme keskusradion sijaan ohjelmakarttaa television tavoin alhaalta ylöspäin. Pohdittaisin viikon ympäri ketä, missä, milloin ja miten on tavoitettavissa. Unohdetaan tabut ”ettei siellä maanantai-iltaisin ketään ole” koska ihmiset löytävät hyvä ohjelmat ja brändit sieltä mistä itse haluavat silloin kun se heille itse sopii.

Miksi televisio tuottaa niin paljon enemmän henkilöbrändejä kuin radio? Eikö juuri radio olisi kustannustehokas tapa luoda eri alan osaajista kiinnostavia vaikuttajia? Olen kysellyt ihmisten perään, jotka olisivat A)brändejä B)rakentaneet brändinsä radiossa C) pysyneet radiossa tai luomissaan konsepteissa. Lista tuntuu lyhyeltä.

Formaattiradio tuntuu poistaneen aiheet ja sisällöt radio-ohjelmista. Tiedän toki että vieraat ja ajankohtaiset uutiset, juorut ja asiat käsitellään, mutta miksi ei tehtäisi lisää asiakohtaisia ja uudella tavalla brändättyjä radioformaatteja? Hetkessä keksii tukun aiheita, jotka sopisivat mielessäni hyvin radioon, mutta en ole ainakaan kuullut niitä lähetettävän. Stand-up komiikka? Plastiikkakirurgia? Agility? Purjehdus? Kaupunkiviljely? Ruokaohjelmat? Nykytaide? Talous?

Hassua ettei kaupallinen radio usko tekevänsä rahaa siitä mihin kuluttajat rahansa kuluttavat.

Miksi nuori ja komea plastiikkakirurgi ei voisi pitää ohjelmaansa ”leikattu kauneus” maantai-illassa kello 21-22? Sehän on aivan sama paljonko silloin radiossa on kuulijoita. Keskeistä olisi löytää ajan kanssa aiheelle kuulijat, jotka kertaavat ohjelman heille sopivassa hetkessä. Arvokasta olisi ymmärtää kuinka paljon huomiota asia keräisi keskusteluina verkkopalveluissa, somessa ja kaikkialla yhteensä. Arvokasta olisi oppia arvostamaan katkomainonnan rinnalla ohjelmakokonaisuutta ja sen arvoa kumppaneille. Varmasti löytyisi lääkäriasema omaa lääkäriään ja ohjelman tekemistä tukemaan. Miksi ei sitten panimoa kierrättämään komediaa radiossa, verkossa, yössä ja maakunnissa?

Tunnen nahassani radiojohtajan kihisevän raivon. Miksi tuo tulee tänne arvostelemaan kun tänäkin vuonna tehdään hyvää viimevuotisen tapaan. Ihmettelen vain ääneen lukemattomia tekemättömiä mahdollisuuksia. Ihmettelen miksi media ei voisi yrittää, erehtyä ja oppia uuden maailman mediatekemistä.

En usko radion olevan ”erilainen” kuten muutamat ovat minulle väittäneet.

Maailma on erilainen kuin ennen.

Radionkin on kehityttävä selvitäkseen. On niin paljon tekemätöntä että menestystäkin on varmasti luvassa rohkeille ja innostuneille, jotka osaavat myös kaupallistaa asiansa.

Olen itsekin ajatellut koittaa siipiäni radiossa. Olen tarjonnut muutamalle taholle ajatusta viihdyttävistä keskusteluista musiikin lomassa ajasta ja ilmiöistä. Olen ajatellut asiankin sopivan radioon viihdyttävällä tavalla. Ehkä löydän Radio Tolvaselle kanavan. Tai sitten teen kun näille raapustuksillekin. Luon, jaan, välitän ja julkaisen itse. Aika näyttää radion ja Tolvasen tulevan.

Median tekeminen on kiinnostavampaa kuin koskaan aikaisemmin ja enemmän kuin paljon mahdollisuuksia täynnä.