Hyvinvoinnin kirosanat

Olen Isänmaallinen ihminen. Suomi on loistava paikka syntyä, elää, yrittää ja onnistua. Missään muussa maailman maassa ei pääse yhtä edullisesti samaan elämäntasoon aidosti rikkaiden kanssa. Maailmassa hyvinvointimme jakaantuu poikkeuksellisen tasaisesti. Toivoisin hyvinvoinnin jatkuvan vielä tulevaisuudessakin.

Kirjoitin hyvinvoinnin sopivan meille huonosti. Olemme parempia altavastaajina, haastajina ja uusien ratkaisujen rakentajina. Emme ymmärrä hyvinvoinnin sisältävän vastuuta tulevasta. Hyvinvoinnin tulevaisuus ei tule ilmaiseksi taustapeiliin tuijottaen, vaan lisää työtä, osaamista ja onnistumista jatkuvasti rakentaen.

Opetimme lapsemme ajattelemaan heidän saavan lähes kaiken ilmaiseksi. Ilmaisen terveydenhoidon, koulutuksen, ammattitaidon ja työpaikan. Haastajana kasvanut Suomi oli ahkera, innovatiivinen, luova ja työteliäs. Teollisuuden ja elektroniikan miehet ja naiset matkasivat maailman ääriin myymään ja rakentamaan suomalaisen osaamisen hedelmiä.

Sitten maailmanjärjestys muuttui lopullisesti ja ennennäkemättömällä tavalla. Kiinan avattua taloutensa maailman kasvunpainopiste kääntyi nopeasti Aasiaan, osaaminen ja työpaikat ryhtyivät vaihtamaan maisemaa lopullisesti. Suomalaisille elintärkeän Euroopan kasvu tyrehtyi, Nokia menetti teränsä, eikä vihreän kullankaan kysyntäkään ole entisensä. Tämä kaikki tapahtui meille juuri hyvinvointiin tottuneille aivan liian nopeasti. Lineaarisesti hyvinvointia kasvanut Suomi ei keksinyt itselleen uutta roolia tarvittavassa tahdissa.

Euroopan kontatessa käyttäydyimme koppavasti. Vaadimme pohjimmiltaan vauraalta Kreikalta takuita valtion lainoihin, vaikka hetkeä myöhemmin olemme itse eurooppalisen taloudenhoidon häpeäpilkku. Maa vailla hallitusta, jolla olisi iskukykyä ja näkemystä luovia ulos ongelmista. Puolueväristä riippumatta suomalaisia vaivaa hyvinvoinnin turvotuksen aiheuttama puute tulevaisuuden visiosta. Tarvitsemme lisää ajatuksia, jotka juuri nyt vaikuttavat hulluilta, mutta vievät lopulta kansakuntamme uuteen kukoistukseen. Hyvinvoinnista kasvaa mielessäni melkeinpä kirosana.

Ärsyttävintä suomalaisessa ajattelussa on hyvinvoinnin ilmaisuus.

Emme edes jaksa pohtia vakavasti parhaimman osaamisemme kaupallistamista, koska pidämme sitä osana hyvinvointia, ilmaisena ja jokaiselle kuuluvana asiana.

Kirjoitin oman palveluvisioni tulevaisuuden Suomesta. Ehdotin hyvinvoinnin muuttamista osaamiseksi, rahaksi ja vientituotteeksi menestymiseen uuden maailman järjestyksessä. Pohdin ääneen, mikseivät suomalaiset muuta riihikuivaksi sitä minkä parhaiten osaavat. Lastensa kasvattamisen, opettamisen, tasa-arvon, yhteiskuntarauhan ja rajojensa turvaamisen. Maailma on täynnä tälläisiä arvoja hakevia ja opettelevia yhteiskuntia. Miksi rahan ansaitseminen hyvinvoinniin osaamisesta on meille kirosana?

Miksi hymistelemme hyvivointiyhteiskunnan rakentamisen osaamisesta tehdyille taidoille, joista voisi olla uusi alku seuraavan menestymisemme juuriksi? Eikö juuri jokaisen peilistä pitäisi löytyä tahtotila viedä maailmalle seuraava suomalainen ja suurenmoinen ihme? Saada lapset oppimaan, opettajat oppimaan ja ihmiset turvamaan oman yhteisönsä ja siirtämään osaamisensa ihmiseltä useammalle?