Ummetus

Kuinka monessa suomalaisessa yhteisössä ollaan valtavan sitoutuneita, kiireisiä, osaavia ja tärkeitä, mutta saadaan hetkessä, päivässä viikossa tai vuodessa vähän tai ei juurikaan mitään aikaiseksi? Onko hyvinvointimme pöhöttänyt menestyvän tulevaisuuden kannalta kaikkein olennaisen eli työn tuottavuuden arjessa? Istummeko itsemme tärkeiksi ymmärtämättä mikä pala pelistä meidän tulisi itse suorittaa kokonaisuuden onnistumiseksi?

Tilanne on omistajan tai yhteisöä johtavan kannalta hankala. Maksamalle työntekijälle kiinteää korvausta tekemisestä välität viestin ettei työllä voi rikastua. Työntekijä joutuu siis pohtimaan onko työstä annettu korvaus riittävä vai onko työnantaja maksavinaan ja tekijä tekevinään töitä. Toki motivoitumiseen tarvitaan paljon muutakin kuin rahallinen korvaus. Kiinteää korvausta nauttiva työntekijä ikään kuin luovuttaa vastuun omasta tuottavuudestaan esimiehillään. Työssä käydään sääntöjen ja kulttuurin mukaan. Se saadaanko mitään aikaiseksi jää yrityksen johtamisen harteille.

Suomessa on työkulttuureja, joita vaivaa jopa 5% päivittäiset poissaolot. Sitten on työpaikkoja, jossa valot palavat pitkään, eikä kaikkia lomiakaan tahdota kuluttaa työtä tekemättä. Meillä on yrityksiä, joissa tuottavuutta mitataan päivittäin jokaisella suoritteella. Ja sitten on niitä, joissa ollaan hiton kovia, mutta tuntuu että pienimpienkin asioiden onnistuminen on äärimmäisen vaikeaa. Miten tehdä parempaa arkea ja johtaa muutosta sanoista tekoihin?

Tuloksellinen tekeminen vaatii toiminnan konkreettista suunnittelua. Tarvitaan mitattavat tavoitteet, jaettu näkemys laadusta ja mittareita onnistumiseen ja epäonnistumiseen. Yrityksen omistajan on tiedettävä halutaanko taloudellista tulosta, yritysarvoa vai molempia. On usein eri asia tehdä tulosta kuin rakentaa arvokasta yritystä. Elcoteqistä ei jäänyt mitään arvoa omistajille vaikka läpi virtasi miljardien liikevaihto. On myös vaikeaa siirtää tuotantotekijöitä toisille ilman asiakkuuksia, markkinaosuutta ja toimialan parasta osaamista. Vuosi ja tulos voivat olla hyviä vaikka yrityksen arvo on heikkenemässä.

Työn tuottavuus tuntuu olevan tabu Suomessa. Puhumme työpaikoilla vähän siitä mitä päivässä tai vuodessa on saatava aikaiseksi. Vaikenemme tuottavuuden ongelmista organisaatiorauhan säilyttämiseksi.

Teemme niin paljon kivaa, että vaikeat ja muutoksia vaativat tehtävät jäävät tekemättä.

Kansainvälinen kilpailu tai murrokset yllättävät yritysjohdon talven tavoin kerta toisensa jälkeen. Näin kävi metsäteollisuudelle, medialle, tavarataloille, matkapuhelimille ja vaateteollisuudelle. Vieläkin aiemmin merenkulun- ja logistiikan toimijoille. Oma kilpailukyky syötiin hyvinvoinnissa piehtaroiden.

Hyvinvointi antaa itsellemme luvan olla ylpeä tekemisestä ja lopettaa toiminnan kehittäminen. Kun alat olemaan mielessäsi alan huippuosaaja, alkavat arki ja todellisuus erkanemaan toisistaan. Joku tekee työsi todennäköisesti nälkäisenä sinua paremmin. Joku haluaa haastaa sinut ja hyvinvointisi.

Yritystä on paras muuttaa ja uudistaa silloin kun asiat ovat hyvin. Älä epäröi ajaa organisaatiotasi epämukavuusalueelle juuri silloin kun asiat tuntuvat toimivan. Tilanteen riistäytyessä käsistäsi vaihtoehdot vähenevät olemattomiin. Juuri ylpeytesi käy lankeamuksesi edellä.