Ajatusten arvoverkostot

Älykkäät tietoverkot rakentavat avoimemman maailman ajatuksille, ideoille, viestinnälle ja vaikuttamiselle huolimatta siitä mitä yritysten johtajat siitä itse ajattelevat.

Altistumme tietoverkkojen kautta niin paremmalle kuin pahemmallekin tiedolle. Viesti kulkee ja ajatukset vaihtuvat vanhan maailman rakenteista huolimatta. Fiksuimmat ottavat käyttöönsä arvoverkostojen tiedot ja hyödyt. Nerokkaimmat muuttavat oma liiketoimintansa hyödyntämään verkostojen voimia. Vanhalle maalle rakentuva valmistus- ja jakeluliiketoiminta näyttää verkostojen rinnalla vaatimattomalta laahustamiselta.

Olen testaillut eri henkilöiden ja organisaatioiden kykyä ottaa vastaan ideoita ja vuoropuhelua. Allekirjoittaneelle on helpompaa jakaa ajatuksia vapaasti, testata niitä verkostoissa ja katsoa mitkä ajatukset herättävät kiinnostusta. Miksi myydä ihmiselle, joka ei halua kuunnella kun verkostoista siivilöityy kyllä niin oikeat asiakkaat kuin toimittajatkin? Muutamia esimerkkejä suomalaisesta keskustelukulttuurista.

Kirjoitin jo pari vuotta sitten kauppiaiden mahdollisuuksista vaikuttaa omiin lähiasiakkaisiinsa ja luoda heimoja yksittäisten kauppojen ympärille. Ikään kuin ryhtyä vuorovaikutukseen suoraan asiakkaiden kanssa. Elettiin vielä aikaa jossa konsernit pyrkivät suitsimaan henkilökuntansa viestintää. Sittemmin kelkka on monessa talossa kääntynyt ja osaavimmat rakentavat henkilöstöstään yrityksensä suurlähettiläitä. Koko porukka toimii yrityksen myynti- ja markkinointivoimana. Keskon silloinen ”Social media director” Anne Laakso tviittasi kirjoitukseni jälkeen ”Mitä tehdä näille toimeksiantoja kalasteleville konsulteille?” Vastasin, että ei mitään muuta kuin kiittää ja yrittää tehdä paremmin.

Vuosi myöhemmin törmäsin sokerikeskusteluun Amerikassa ja erityisesti New York Timesissa. Teinien vanhemmat rakensivat liittoumia juomateollisuutta vastaan, pyrkien vähentämään lastensa sokerinsaantia. Kirjoitin aiheesta blogiini raflaavasti ”Sokeri on seuraava tupakka.” Hetkeen ei tapahtunut mitään, noin viikko myöhemmin Fazerin sivustolle ilmestyi ”vastine” otsikolla Sokeri ei ole salaisuus. Kuukausia myöhemmin Fazerin Kati Sulin kiitti ja palkitsi panostukseni isolla karkkilaatikolla. Kati kiitti herättelystä ja siitä että sain heidätkin havahtumaan tärkeän asian käsittelyyn. Hyvin hoidettu keissi josta kaiken kaikkiaan tuli hyvä mieli.

Viime syksynä sain kunnian puhua paperilehden tulevaisuudesta Procomin –lehtipäivässä. Pohdin mielessäni vaihtoehtoa erikoistua paperiin Monoclen tavoin ja heitin ajatuksen esimerkkinä Talouselämän. Lehden päätoimittaja yltyi haukkumaan mielipiteeni blogissani ja on sen jälkeen usein haukkunut katsomovalmennuksesta. Ihan kuin mielipiteitä ei saisi olla ja jos ne toimituksen ulkopuolelta tulevat, ovat ne lähtökohtaisesti tuomittavia. Vanhaa maailmaa, jonka edustajat vienevät ajatuksensa lähtöpassien mukana. Media on ja tulee olemaan avointa ja vuorovaikutteista. Viimeiset mohikaanit siirrettäköön syrjään ennenkuin on myöhäistä.

Tänä keväänä haastoin Kauppalehteä muuttumaan kepeällä Vappupuheella. Tarjosin medialle samoja lääkkeitä, jotka olen kokenut toimiviksi omassa tekemisessäni ja Digitalistissa. Kirjoituksestani ei yrityksen johdossa selvästikään pidetty. Olin kuulemma väärässä, koska Kauppalehden tulos on liikevaihdon laskusta ja järjestelyistä huolimatta ”kunnossa” eikä ajatteluani pidetty rakentavana. Minulle se oli aivan luonteva tapa käydä keskustelua liiketoiminnan kehittämisestä verkossa. Altistuminen, keskustelu & ajatusten vaihtaminen on luonnollinen osa vaikuttamista verkossa – Sharing is caring.

Olen kirjoittanut ja pohtinut mainos- ja medialiiketoiminnan tulevaisuutta vuosikausia. Kirjoittanutkin aiheesta tasaisin väliajoin ja tarjonnut omia ajatuksiani vapaasti käytettäväksi. Muutama toimisto on tainnut ideoita hyödyntääkin. Silti ”Mainostoimisto keksi internetin” ei kelvannut Alex Niemiselle. Hän ei itse aihetta lähtenyt kommentoimaan, vaan halusi lynkata ajatukseni, persoonani, toimintani ja osaamiseni toimialalla. Se oli eka kerta kun markkinointitoimiston johtaja syytti markkinoinnista. Samaan aikaan jutustani tuli yksi luetuimpia ja jaetuimpia. Osa koki kirjoitukseni hyökkäyksenä jotakin vastaan, vaikka tarkoitukseni oli vain pohtia tulevaa ääneen ja vaihtaa ajatuksia. Itse mainostoimistoja vastaan minulla ei ole mitään. Päinvastoin ostan palveluita asiakkailleni lähes joka päivä.

Yritysjohtajalla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Ymmärtää maailman muuttuneen ja ottaa asiakkaansa, tulevat asiakkaansa, ulkopuoliset ja kaikki asiasta kiinnostuneet mukaan yrityksen kehittämiseen. Tällainen johtaja ymmärtää saamansa huomion markkinointina ja kiittää kaikkia osallistuvia. Toinen vaihtoehto on ”mököttää” ja kuvitella mielipiteiden katoavan johtajan vaietessa asiasta. Kolmas ”vaihtoehto” on näyttää oma turhautumisensa sättimällä ulkopuolisen halua lausua tai osallistua toiminnan kehittämiseen. Vaikeneminen ei ole pitkään aikaan ollut vaihtoehto, mutta suomalaisessa kulttuurissa sitä tunnutaan yhä suosivan. Soisi suomalaisenkin ymmärtävän johtamisen murroksen muuttuneessa maailmassa. Pakottamalla, räyhäämällä, mököttämällä ja sättimällä ei synnytetä mitään hyvää. Johtaminen on viestimistä ja yrityksen kunnon näkee johtajan naamasta, siis viesteistä sosiaalisen median verkostoissakin.

Ps. Erinomaista työtä Pekka Vauramo! Onnittelut.