600 merkkiä tulevasta

Huomasin kirjoittaneeni ja julkaisseeni yhteensä kuusisataa ajatusta kotiosoitteessani. Onko se paljon? Makuasioista on vaikea kiistellä, mutta pureudutaanpa hetkeksi kirjoitusten tarkoituksiin, matkaan ja polun varrella sattuneisiin asioihin.

Julkaisin kesäkuun 2011 ja tämän päivän aikana ajatuksia työstä, maailmasta, elämästä ja ympärilläni kokemista asioista. Punainen lanka löytynee jostain kasvun, strategian, johtamisen ja markkinoinnin välimaastosta. Ennen kaikkea tarinointi on ollut matka itseeni.

Kuusisataa julkaistua tekstiä noin tuhannen päivän aikana. Eihän se ole kuin teksti joka toinen päivä. Jollekin aivan valtava määrä, aamuradioon tuottavalle tai ammatikseen kirjoittavalle pähkinöitä. Onnistuneita kirjoituksia voisi kuvitella löytyvän yksi kymmenestä eli ehkä kuusikymmentä. Pitäisikö ne painaa paperille ja hukata kirjahyllyn kätköihin? Syntyisikö niitä koostamalla toinen versio Tolvasesta? Ajatuksissa muhii täydellistä yritystä käsittelevä teos.

Täytyy vetää happea ja hakea uutta kulmaa tekemisiin. Pohtia omaa suhdetta kirjoittamiseen, puhumiseen, tekemiseen ja ympäröivään maailmaan. Tavoitteena on syventää oman äänen sanomaa, hakea autenttista esitystapaa ja tutkia voisiko itseään ilmaista vaikkapa äänen avulla kirjoittamisen sijaan.

Palaute on kirjoittajan kerosiiniä. Siksi olen aktiivisesti ja välillä aggressiivisesti jakanut kirjoituksiani. Olen halunnut anarkistisin keinoin ”omassa mediassa” ja ilman rahaa tutkia, käyttää ja näyttää verkon mahdollisuuksia. Kiitos kaikille jotka olette kommentoineet, jakaneet tai kirjoittaneet matkan aikana. Kiitos kaikille jostain aiheesta tai asiasta vaikuttuneille.

Kiitos että olen saanut jakaa ajatuksiani, elämäntuskaani ja hapuilua kanssanne. Kiitos yhteisestä matkasta ja uusista tuttavuuksista. Ajatusten jakamisesta on kasvanut aitoa välittämistä. Lentävästä lauseesta muodostui johtolanka uusiin seikkailuihin.

Mitä minä olen matkastani hyötynyt kysyy ihminen. Uusia tuttavuuksia, huomiota, palautetta, mahdollisuuksia, kutsuja, kiitosta, vihaa ja rahaa. Paljon enemmän kuin olen pyytänyt.

Matka eteenpäin on pelkkiä mahdollisuuksia täynnä. Katsotaan mitä se tuo tullessaan. Olen onnellisempi, kiitollinen ja tyytyväisempi kuin tuhat päivää sitten. Se lienee tärkein palkka arkisesta aherruksestani. En tiedä opinko tätä paremmin ajatusvirtaani kirjoittamaan, ehkä syventymällä ja keskittymällä teksteistäkin saisi parempia. En tunne siihen suurempaa tarvetta. Olenhan vain sitä mitä ajattelen, miksi yrittää esittää siitä enempää.

Tervehdys kaikille matkaan osallistuneille. Näihin kuviin & tunnelmiin. Päivän Tolvanen kiittää jälleen. Nähdään verkossa.