Kehittämisen lobotomia

Tunnistan näkyväksi kasvavan esteen, joka hidastaa suomalaisten yritysten elpymistä, uusiutumista ja kilpailukyvyn ylläpitoa elpyvillä markkinoilla. Se on lähes viiden vuoden kehittämisaukko, joka on syntynyt viimeisten vuosien säätämisestä, pelosta, jarruttelusta ja tottumisesta tekemättömyyteen. Yksinkertaisesti sanottuna, yrityksissä tekemättömyyden ja kehittämättömyyden ajasta on tullut uusi normaali. Ei tarvi tehdä, uusiutua eikä ottaa riskejä kun firmalla ja taloudella menee huonosti.

Suomessa on paljon porukkaa, jotka ajattelevat markkinoiden palaavan ennalleen. Harha syntui 1993-2007 satumaisella nousukaudella, jolloin opittiin kuvittelemaan että kaikki onnistuu ja onnistuminen johtuu omasta erinomaisuudesta. Enemmänkin kysymys oli ja on usein kuitenkin markkinan voimakkaasta kasvusta, joka saa luulemaan itsestään liikoja. Edellisen kasvun aikana asioita kehittäneet kuvittelevat uuden kasvun syntyvän vanhoilla eväillä. Toimintaympäristön muutoksia, kuten digitalisoitumista, globalisaatiota, palveluiden merkitystä ja asiakassuhteita ei oteta huomioon myötätuulta odoteltaessa.

Moni odotteluun kyllästynyt on lähtenyt asiakasyrityksestä konsultiksi, palveluyrityksiin tai vaihtanut kokonaan alaa. Voisiko ajattella niiden lähteneen, joilla on varaa siihen? Ehkäpä paketin tai toisen työpaikan ottivat juuri he, jotka halusivat enemmän kuin vuotavilla laivoilla oli tarjottavanaan. Aika monessa talossa on johtoon noussut pitkään talossa palvelleita johtajia. Mitkä ovat muutosjohtamisen taidot oman talon kasvateilla? Välillä tuntuu että tarvittavien muutosten määrä on niin iso, ettei niitä kehtaa edes ääneen mainita. Tulee niin paljon tuskaa ja ahdistusta vastaanottajalle ettei ihmisyyden nimissä kehtaa asiasta puhua.

Ennustan suomalaisen kaupan, teollisuuden ja järjestötoiminnan markkinoille historian suurinta rakennemuutosta. Suhde asiakkaaseen, kilpailuetu, toimintamalli, arvoverkostot ja ansaintamallit on rakennettava kokonaan tai osin uudestaan. Olemme matkalla putkiremonttiin, joka saattaa tehdä kiinteistöissä lymyilystä mahdotonta. Katsotaan missä, miten ja ketkä heräilevät ensimmäisenä. Arvaan todellisen muutosjohtamisen, liiketoimintojen rakennemuutoksen ja osaamisen vallankumouksen olevan vasta aivan alkumetreillä. Melkein tekisi mieli väittää olevani väärässä. Silti mitä enemmän yritysten tekemistä suhteessa toimintaympäristöön mietin, sitä vakuuttuneempi olen usean olevan matkalla aivan eri suuntaan maailman kanssa.

Ps. Hyvää keskustelua aamun Hesarissa pitäisikö diplomatia digitalisoida? Mitäs politiikka olikaan? Yhteisten asioiden hoitoa. Mitäs sitten diplomatia? Olisiko parempi hoitaa asioita alykkäissä tietoverkoissa loputtomien raporttien ja kirjelmien sijaan.

ps2 Hyvää luettavaa yritysjohdolle: http://www.forbes.com/sites/ashoka/2014/01/24/2014s-most-valuable-employee-the-social-intrapreneur/