Onko syytä somettaa?

Etenemme mukavasti digitalisoitumisen polulla eli teknologian integroitumisessa arkeemme. Taas on pukki kantanut ison kasan uusia päätelaitteita ja palvelujen käyttöennätykset paukkuvat kilpaa pakkasen kanssa. Viikottain luemme uutisia uusista ajatuksista, ideoista, onnistumisesta ja uusista tavoista hyödyntää verkkoa.

Elämme silti tietoverkkojen esihistoriaa. Vasta nyt opettelemme uusia laitteita, verkkoja ja mahdollisuuksia niiden hyödyntämiseen. MITEN kulkee aina tekemisen perässä. Löydämme arvoa ja uusia mahdollisuuksia vasta kun saamme riittävästi, kattavaa kokemusta palveluiden käytöstä ja tuloksista.

Luen huvittuneena linjauksia sosiaalisen median puolesta ja vastaan. Harmittaa kun joku elämäänsä kyllästynyt mainosmies huutaa että nää häshtägit on aivan turhia. Niillä ei tee mitään. Mistä nämä ihmiset totuutensa kaivavat? Vaikka häsä on tuore ja alkutaipaleella kulkeva keksintö, miten kukaan voi sanoa että se on täysin merkityksetön? Itse päinvastoin yritän viljellä ja kokeilla lähes kaikkea uutta sopivassa suhteessa. Nyt esimerkiksi Pinterestissä on käynnissä valtava sisältö ja käyttäjärynnäkkö, mutta Suomessa siitä tuskin supistaan. Oman testitauluni sisällön on tilannut jo 2.500 ihmistä. Se taitaa olla enemmän kuin levikkiä monella paikallislehdellä tai kuulijoita pienellä paikallisradiolla. Tämä kaikki käden käänteessä.

Vuoroviikoin huudamme kotisivujen kuolleen tai naamakirjan kuolevan. Miksi emme toteaisi aina kokonaisuuden ratkaisevan? Molemmat ja kaikki muutkin ovat olennaisia, jos ne saa toimimaan ja tuottamaan riittävän vähäisillä ponnisteluilla. Itse olen kytkenyt linkedinin-twitterin ja naamakirjaan siten, että jaot tapahtuvat yhdellä napin painalluksella. Tolvasen blogille ylivoimaisesti tärkein lähde liikenteelle on google. Hakujen kautta tulee jopa kolmannes kävijöistä. Googlen kautta vanhatkin jutut jatkavat leviämistään. Miten tämä onnistuisi jos olisin siirtänyt sisältöni herruuden pelkästään naamakirjan hoideltavaksi?

Käytän sosiaalista mediaa viihtymisen lisäksi pääosin ammatillisiin tarkoituksiin. Viehkeällä tavalla saa yhdistettyä omaa elämää, päiväkirjaa, ajatuksia, työtä ja ystävyyksiä. Ylivoimaisesti parasta on monenkirjava ihmisverkosto ja uudet tuttavuudet. Silti käytän ja aion jatkossakin käyttää ja hyödyntää sometusta eniten liiketoimissani. Kaverit on kivoja, mutta niitä löytää muutenkin. Businekselle sometus on ylivoimainen tapa viestiä, vaikuttaa, etsiä ja löytää ratkaisuja eri tilanteisiin.

No kannattaako somettaa? Kysyisin mitä järkeä on jättää somettamatta? Eiliseen Digitalistin kohtaamiseen osallistui lähes 500 ihmistä. Salista lähti +2500 viestiä talon ulkopuolelle. Kohta kuulemme miten tilaisuus näkyi ja kuului verkostossa. Kenelle olisi ollut fiksumpaa jättää jakamatta ja välittämättä viestejä? Seuraaminen on yhä vapaaehtoista.  Monikanavainen viestintä ja vaikuttaminen tätä päivää.

Ihanalla tavalla verkosta on kasvamassa persoonallisten ihmisten viestintä, vaikutus- ja kauppakanava, joka toimii ajasta ja paikasta riippumatta. En usko kaupallisten tavoitteiden ja toimijoiden tuhoavan verkon mahdollisuuksia. Kannustan kokeilemaan ja toimimaan avokeittiökulttuurissa. Älä mieti mitä kannatta jakaa vaan pohdi mitä kannattaa jättää jakamatta. Koskaan et tiedä missä unelmiesi prinssi, prinsessa tai uusi asiakas, tehtävä tai työpaikka lymyilee. Osallistumatta on turha kitistä. Lotossakin kupongin palauttaminen kummasti parantaa mahdollisuuksia onnistua.

ps. inspiraatio syntyi kun huomasin 4990 ihmisen seuraavan visertämistäni #twitterissä. Mielessäni se on tosi paljon. Juttujani on nähty nyt noin 423 743 kertaa, joka on mielestäni mieletön määrä. Ja teille,  jotka sanovat sen olevan pois jostain muusta. En keksi mitään parempaa kuin terapoida, ajatella, idoeita ja vaihtaa hyviä ja huonoja ajatuksia ihmisten kanssa. #sharingiscaring!