Millainen on tulevaisuuden media?

Ville, siis viittaan edelliseen kommenttiini, ja kun luen tätä artikkelia rivien välistä, niin huomaan että näin se menee. Business is business and Moses is Moses. Siis missään tässä hässäkässä ei mikään ole muuttuunut(sitten Rooman aikojen) mitä tarvitaan liiketoiminnan onnistuneeseen ylläpitoon. Ainoa ero on digitaalisuus/internet. Toisin sanoen tapa millä viestitys toimii. Ja luonnollisesti se on luonut uusia mahdollisuuksia, tietenkin, mutta mun mielestä on tärkeätä ymmärtää että liiketoiminta itsessään ei ole muuttuut, ja jos menetät katseesi kasi-pallosta niin olet hukassa vaikka olisit kuinka mestari digitaalisessa mediassa. Ja on tosi, jos yrityksellä ei ole kunnon sivut+blogi+SoMe joiden sisältöä pidetään yllä säännöllisesti, niin mitä todennäköisemmin annat turhaa etua kilpailijoillesi, olit sitten kuinka kova nimi tahansa siellä analogisella puolella. Ja mitä tulee sisältöön, niin sanon vain yhden asian, ole relevantti! Itse asiassa, kolme tärkeintä asiaa sisällön tuottamisessa on; 1. Relevantti, 2. Relevantti, 3. Relevantti. Ja tähän viitaten, ei nyt tule mieleen mitä relevantti on suomeksi ja siksi sen näin kirjoitin, mutta uskon että asian ydin on tärkeämpää kuin miten sen kirjoitan - luulen siis että kaikki ymmärtää. Tosin luulo ei ole tiedon väärti, :)

Mediayhtiöiden laajasta näkemyksestä kertoo kaiken tarvittavan se, kun verkkoon mennään luomalla näköislehti. Oli puhe sitten uutistoiminnasta tai perinteisten kanavien verkkonäkyvyydestä, oikeasti lisäarvoa tuottavasta konseptista tai palvelumuotoilusta on hyvin vähän merkkejä. Nekin talot jotka ovat investoineet näkyvyyteensä jo miljoonia ovat luoneet palveluja, joissa uutiset jaotellaan kotimaahan ja ulkomaihin ja nostaa niistä 2-3 tuoreinta etusivulle. Voiko tylsempää ja kunnianhimottomampaa konseptia uutismediassa olla?

Kuten Ville kirjoitti, mediapalvelun perustaminen on halvempaa kuin koskaan. Kuka tahansa voi kilauttaa Reutersille (tai STTlle) ja tehdä diilin uutissisällön vastaanottamisesta. Uusi Suomi syntyi suurinpiirtein näin ja lähti luomaan lisäarvoa blogeilla ja muutamilla taustoitetuilla jutuilla. Uusi Suomi on kuitenkin jäänyt junnaamaan kakkosvaihteelle - sielläkään ei ole keksitty muuta tapaa pitää asiakas ajan tasalla maailman menosta kuin listata hänen eteensä ensin kotimaan ja sitten ulkomaiden uutiset yksi kerrallaan.

Visuaalisen sisällön puolella mielenkiintoista on se, ettei isot Netflixin ja Applen tapaiset toimijat ainakaan vielä ole alkaneet ostella isoja katalogeja hallitsevia mediayhtiöitä. Se on ehkä kuitenkin hyvä merkki. Elokuvayhtiöillä ja uutistoimistoilla on siis vieläkin aikaa miettiä sitä, ovatko tv-kanavat ja lehtitalot vieläkin parempia asiakkaita kuin kuluttajat suoraan. Kuluttajan dilemma puolestaan on se, että sillä voi olla Hesarissa yksi tai kaksi toimittajaa joiden taustoittavia juttuja haluaisi lukea, mutta Hesarin uutiskoneisto on hidastunut eikä tartu kyseisen kuluttajan kannalta mielenkiintoisiin teemoihin. Kuluttaja haluaisi tehdä lähdevalintoja agendakohtaisesti kun nyt pitää valita kokonainen mediatalo. Google News tuo eteen ne, jotka ovat nopeimmin saaneet taustoitetun jutun julki. Jos tässä ympäristössä kuvittelee ongelman ratkeavan sillä että tämän päivän uutisen saa lukea huomenna kun mediayhtiö haluaa suojella printtimyyntiä jarruttamalla uutisten julkaisua netissä mediayhtiö maalaa itseään nurkkaan ja sieltä ei pääse pois vaihtamalla broadsheet tabloidiksi. Olisi enemmänkin peiliinkatsomisen ja tosiasioiden hyväksymisen paikka. Kilpailu käydään nyt Google Newsissä, ei lehtikioskilla.

Niinpä! Nostanpa esiin yhden muutosta vaikeuttavan asian: vuosikymmenien ajan media on ollut välttämätön uutisten tarjolle saattamisessa. On syntynyt ajatus, että uutisvälitys on kiveenhakatusti median tehtävä ja yksinoikeus. Siksi niin monet median edustajat katsovat asiaa tottumamme uutisvälityksen silmälasien läpi. Se, että on netti ja muut uudet systeemit koetaan kovin usein häiriötekijäksi, ei rakentavaksi työkaluksi.

Tähän tuli monia ajatuksia mieleen. Päällinnäisenä olisi koittaa analysoida vähän koko/markkina/segmentti-akseleilla erilaisia toimijoita ja niiden approachia.

Yksi hyvä esimerkki on Lego. Heillä oli ainakin jossain vaiheessa sivuilla systeemi, jolla pystyi väsäämän oman himmelin ja tilaamaan sen. Vähän kuten Ikea:n keittiösysteemi. Mieluummin tuollaisia käyttää kuin lukisi sekuntiakaan jotain geneeristä brändituotosta.