Susanna Paloheimo: Rakas Marimekko, tule keskustelemaan kanssamme!

Olisikohan se niin yksinkertaista, että kun riittävästi hävettää niin suomalalaisella johtajalla menee pupu pöksyyn? Vai eikö tehtaanjohtaja kommentoi "hörhöosaston" mokailuja?! Kirjoitin aikanaan https://villetolvanen.com/2012/10/13/vaikeneminen-ei-ole-vaihtoehto/

Niin. Eikö tämä ole kovn suomalainen tapa hoitaa asia kuntoon. Poliitikot esim näyttävät hyvää esimerkkiä. Ennenhän se varsin hyvin onnistui. Somen aikaan vaan on kiusallista että kaikki tieto leviää salaman nopeasti ja pakoon ei pääse...

Mainoi teksti Susanna, sinulta ei duunit lopu. Ollaan me suomalaiset yritykset sen verran hyviä tässä kriisiviestinnässä. Miksei jo peruskoulussa opeteta epäonnistumaan ja itsensä kokoamiseen sen jälkeen. Olisi sellainen taito että oksat pois. Ei tarvitsi yhden tai kahden mokan takia haudata 50 tai 100 vuotta vanhoja työntuloksia. Jaksamista vaan Marimekolle, tosin ei sääliä tule täältä jos ei kuluttajien mielipiteet kiinnosta. Ugh

En halua uskoa, että nyt olisi kysymys vain suomalaisesta menneen maailman tavasta. Sellainen ei ole minun Marimekolleni ominaista. Hiljaisuuden takana on oltava jotain, minkä saamme kuulla myöhemmin. En usko syyttelyyn, en paheksumiseen. Uskon, että vain keskustelemalla voi syntyä yhteinen todellisuus. Kunpa maailman muuttuminen vain etenisi kulmahuoneisiin asti...

Yksi parhaista teksteistä Susanna, kuten Twitterin puolella jo kehuin!

Mitä olisi tapahtunut, jos Ihamuotila olisi hetkeksi istunut alas, miettinyt mitä sanoo. Ottanut kännykän käteen ja nauhoittanut vlogin, jossa käy tilannetta läpi. Rehellisesti ja avoimesti. Laittanut vlogin tiedotteena medioille ja yhtä aikaa kaikkialta ulos. Front page news anyone? Miksi laittaa tiedote ulos, jota leikkaillaan miten halutaan? Miksi jättää tänä päivänä omaa brändiä pedon käsiin, kun sen voi viedä itse asiakkaiden arvioitavaksi?

Stipluja sattuu kaikille. Se on elämää. Kuten oikeassakin elämässä, parhaiten virheistä pääsee yli kohtaamalla ne rehellisesti ja avoimesti.

Aina kun joku yritys ajautuu viestinnän kriisiin, niin alkaa keskustelu että miten kriisiläisen viestintä olisi PITÄNYT hoitaa. Mulle tulee aina mieleen kysymys, että miksei nämä jälkiviisaat tarjoa kriisiviestintä-palvelujaan yrityksille ETUKÄTEEN.

Samalla tästä havaitsee miten pieni hiekkalaatikko Suomi taas on. Marimekko on kaikkien huulilla, ainakin tuntuu olevan. Tulee pilkkaa, hyvää huumoria (mm. Tampereen Vappulehti Tampilta https://www.facebook.com/WappulehtiTamppi), arvailuja, syytöksiä, pohdintaa vaihtoehdoista (mitä jos Finnair käyttäisi Nanson trikoo -muotia koneissaan (harva kehtaa ja haluaa käyttää niitä edes nukkuessaan), yms.

Suomessa vaietaan kun on vaikeaa, lapsuudessa laskettiin kymmeneen ja perään dyfät ja ei oltu enää leikissä mukana ja muut jatkoivat. Nyt jatkuu leikki esim. täällä Ville Tolvasessa mutta yksi on poissa pelistä.

Anteeksi mutta... Kirjoittaja fanittaa Ratian ja Paakkasen rohkeutta, ei Marimekkoa. Ihamuotila hoiti jo kriisiviestinnän: Marmekkohan ilmoitti ettei ole estettä Isolan jatkaa brandin palveluksessa. Minä ymmärrän että Marimekko ilmoitti, ettei plagioinnista kiinni jäänyt ole esteellinen jatkamaan brandin... Odotammeko siis Picasso-kuosia osaksi brandia?

Susannan kirjoitus on luovaa, hauskaa ja oikeellista. Marimekko voisi tehdä viisasti ja ottaa Susannan hoitamaan kriisiviestintäänsä, uskon että saisivat rahan edestä. Toisaalta on myönnettävä, että jotenkin tuntuu kuin kärpäsestä on tehty härkänen. Joo, joo, ymmärrän, on se iso juttu, mutta kuitenkin.....onkohan se vähän niin että koko asia on kääntynyt vastaanottajan piikkiin? Nyt me kansalaiset siis häpeämme Marimekon ja oman suomalaisuutemme vuoksi, niin että tulipas tehtyä oikein emämoka! Mitäs nyt kaikki maailmalla sanovat? Varsinkin nuo ruotsalaiset, tästä kyllä saamme varmaan kuulla ikuisesti ja vähän senkin jälkeenkin! Sorry about that folks, nyt vain tilanne on sellainen että niin Marimekko kuin myös muut sijaiskärsijätkin, eihän tuo asia ole niin ihmeellinen, ja jos Marimekko ei tuota kestä, niin ollaanpa heikoissa kantimissa. Yksilönkin kannalta se menee lähinnä niin että uskotko itseesi tai sitten et. Jos todella uskot, ja tiedät oikeasti osaavasi, olet tehnyt tulosta, ja saat aikaan muutosta, ym., niin ei muuta kuin kerrot että tuli töpättyä, mutta so what, se on takanapäin, ja sitten kerrot kuinka aiot tulevaisuudessa toimia niin että tuollainen asia ei tapahtuisi uudelleen. Ja sitten, pää pystyyn ja tuulta vasten. Mielestäni tämä asia on suht pikku juttu ottaen Marimekon taustat huomioon, mutta selvästi asia mikä pitää rekisteröidä, mutta ei sen kummempaa. Ja oli miten oli, jurirdisesti tai muuten, tällaisia asioita ei kannata jäädä märehtimään, se vasta sitä sisäistä tuhoa saakin aikaan. Että sillee.

Hyvä kirjoitus noin yleensä ottaen. Kiitos tästä!

Joskus voi olla vaikea arvioida ulkoapäin mikä on paras toimintatapa.

Joskus selittely johtaa vain pahempiin ongelmiin, varsinkin jos totuus on tarua paljon karumpaa.

Tällöin valittu "väärin tein perkele" -henkinen linja voi olla yksinkertaisin ja elegantein tapa ulos tilanteesta, jossa paskaa tulee niskaan joka tapauksessa.

Niin, vielä se unohtui sanoa, että sääliä ei tule tippaakaan, mutta empatiaa kyllä.

Ehkäpä tämä ei ole ensisijaisesti kriisiviestintäcase vaan taloudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna ensisijaisesti juridinen case? Voisiko olla niin, että asianajaja on ohjeistanut yrityksen johtoa - imagovahingon huomioidenkin - malttamaan ja hyväksymään mahdollisen imagovahingon?

Jotta kantani saisi hiukan perspektiiviä, mainittakoon että kirjoitan tätä kommentia Ukrainasta, jossa olen vetänyt viestintätoimistoamme 4 vuotta (fi.linkedin.com/in/jukkalaikari) ja saan eteeni myös kaiken täällä kirjoitetun aiheesta.

Mutta kaikesta huolimatta - mukava ja lämmin kirjoitus aidolta Marimekko-fanilta. Hyvä Susanna!

Suurkiitos kaikille hyvästä keskustelusta! Hyvää kriitiikkiä mukana. Kannustuksesta kumarran syvään! Loimme eilen mini-ilmiön somessa ja teimme Marimekolle yhdessä ihan ilmaista markkinointia. Twitterissä ihmiset jakoivat kuvia Marimekoistaan, kannustivat toisiaan käymään ostoksilla, jonka johdosta "täytyykin mennä lounastunnilla Sellon Marimekkoon" ja kertoivat ostaneensa uusia tuotteita.
Kutsuuni vastattiin. Facebookissa alkoi klo 15 livechat, jossa kysyttiin paljon muustakin kuin tästä aiheesta. Vastaukset tulivat hieman kömpelösti ja hitaasti, mikä harmitti ainakin minua. Ehdin lukea koko kommenttiketjun vasta myöhään illalla, ja nyt olen hetken haudutellut lukemaani.
Ajatuksia on paljon. Päällimäiseksi nousee pönötyksen tuhoaminen yritysviestinnästä. Olen koko urani kutsunut asiakkaitani pois näiden pönöttävistä yritysjohtajien rooleista lähemmäs toimittajia ja muita sidosryhnmien edustajia. Joskus olen onnistunut paremmin, joskus huonommin. Olen kuullut usein perusteluksi sen, että ei ison yrityksen johtaja, etenkään pörssiyhtiön - luoja paratkoon - voi relata. Olen kuitenkin saanut olla mukana seuraamassa riemastuttavaa tulosjulkistusta, jossa tuore toimari selasi edellisen vuoden katsauksen powerista siihen vauhtiin, että yleisö ei tahtonut pysyä mukana. Hänen viestinsä oli, että maailma muuttuu. Vanhoja ei tässä vaiheessa enää kannata tonkia. Hän oli tullut taloon muuttamaan asiat, ja oli syystäkin kiinnostuneempi tulevaisuudesta kuin menneisyydestä. Istuin takarivissä aistimassa salin tunnelmaa. Nauratti ja riemastutti. Yleisö oli ensin hämillään, mutta relasi sitten itsekin. Lopputuloksena salista lähti ulos rentoa ja hyväntuulista porukkaa, joka oli kuin valokuva yhtiön sen hetkisestä brändistä. Toivoa täynnä.
Markkinat ovat pelottava taho monelle pörssiyhtiön johtajalle. IR-viestintään kuuluu paljon sellaisia sääntöjä, joita en tunnusta ulkoa osaavani, eli en voi sanoa olevani sen puolen ammattilainen. Väitän silti, että maailma muuttuu tälläkin sektorilla. Miksi markkinat palkitsisivat vaitiolon, vetäytymisen ja pään puskaan panemisen? Miksi markkinat luottaisivat johtajaan, joka ei tule puolustamaan yhtiötään, kun tilanne on päällä?
Maineriski on nykyisin yksi yrityksen suurimmista riskeistä, mutta silti sitä ei mainita edes vakuutusyhtiön tekemässä riskikartoituksessa. Ei kriisin tarvitse olla valtava muuttuakseen suureksi. Pienestä kohusta vain syntyy nykyisin - verkon ansiosta - paljon helpommin aaltoja, jotka myös tyyntyvät nopeammin kuin ennen. Niistä jää silti jälki verkkoon. Ja sen jäljen hakukone löytää. Enää negatiiviset asiat eivät päädy kalan kääreeksi.
Menneen maailman opit eivät enää päde. Tunnen lievää turhautumista toistaessani päivittäin useaan kertaan, että maailma muuttuu. Yritän käyttää vertauskuvana teknologista kehitystä: emmehän me enää kuuntele c-kasettejakaan. Paasaamalla ja saarnaamalla ja sivusta tökkimällä muutos ei etene. Se ajaa vastaanottajat tilaan, jossa korvat sulkeutuvat ja puolustuspiikit nousevat esiin. Uskon yhdessä keskustelemiseen, hyviin ja kannustaviin esimerkkeihin ja yrittämisen rohkeuteen. Niistä syntyy oivallus, joka on välttämätön muutoksen etenemiseksi.
Avoin ja rento keskusteleminen, vuorovaikutus, dialogi. Ei megafoniin huutaminen. Sitä some on. Silti some on monelle yritykselle ainakin tähän asti ollut vain uusi kanava mainoksille, arvonnoille ja kilpailuille. Viestini somea arasteleville yritysjohtajille on, että olkaa ihmisiä, älkääkä pönöttäkö.
Kurkatkaa vaikka miten Sauli Niinistö viestii kansalaisten kanssa Facebookissa. Tänä kesänä hänellä on meneillään kasvien tunnistusprojekti. Sympaattista, inhimillistä ja presidentin perinteisen roolin murtavaa viestintää.
Ehkä seuraavaksi on jonkun pörssiyhtiön toimitusjohtajan vuoro astua alas tornistaan?

Perheyrittäjänä uskon että kasvollinen omistajuus erottuu edukseen tällaisissa kriiseissä. Ei vaan ole yksinkertaisesti mahdollisuutta olla hiljaa, vastaat omalla persoonallasi kaikesta. Ihamuotila kyllä edustaa tietynlaista "kasvollista omistajuutta", siksi vaikeneminen tuntuu erittäin kummalliselta.

"Vittu. Mä en usko markkinointiin,prään, sponsorointiin tai viestintään... myynti se on, joka tekee bisneksen."

Tarinan mukaan näin sanoi pörssiyhtiön toimistusjohtaja, joka heräsi aamulla sveitsiläisen herätykellon ääneen ruotsalaisessa laatusängyssään, joka oli pedattu suomalaisin untuvapeitoin ja tyynyin, joita päällysti unikkokuosi.

Sängystä noustessaan toimitusjohtaja laittoi jalkaansa suomalaiset raidalliset aamutossut ja raidallisen kylpytakin ja käveli arvokorttelissa olevansa asuntonsa eteiseen poimien valta- sanomalehden ja kaupallisen btob julkaisun. "Nykyään hän avaa Tolvasen blogin ja surffaa omenatabletillaan ..."

Päästyään keittiöön hän poimi hyllystä suomalaisen kahvinvalnistajan tummapaahtoisen ranskalaistyyppisen kahvin ja latasi siitä ja maidosta huippudesignillä varustettuun saksalaista automerkkiä muistuttavaan kahvinkeittimeensä aamulatten.

Laten valmistuttua mies meni parvekkeelle kotimaisen designkupin, kahvin ja sanomalehden kanssa. "Nykyään omenatuotteen tabletin"

Kotimainen merkkipatonki ja tuoremehu sekä jugurtti täydensivät aamuhetkeä.

Aamiaisen jälkeen mies meni suihkuun, suomalainen designhana hieronnalla, suihkusaippuana saksalainen luxusbrändi. Lopuksi kotimainen raitapyyhe.... Merkkihammasharja ja tahna, deodorantti ja partavesi, brändejä tietty.

Pukeutuminen arkisesti: italialaiset alusvatteet, saksalaiset merkkikengät, italialainen kauluspaita, solmio ja puku. Sveitsiläinen arvokello ja lopuksi ranskalainen lompakko shakkiruudulla sekä tähtikeulaisen avoauton avaimet...

Matka töihin taittui ruuhkassa madellen.... Mitä matkalla tapahtui.... Nyt palaverissa hän väittää-vittu, en usko markkinointiin, prään,sponsorointiin, viestintään...