Millainen on hyvä omistajastrategia?

Tutkin Googlen ja ChatGPT:n avulla erilaisia lähestymistapoja omistajastrategiaan. Kevyellä selailulla löytyy useita erilaisia ajatuksia omistajastrategiasta, sen merkityksestä ja tehtävästä. Millainen on hyvä omistajastrategia?

Omistajia haluavat palvella ainakin tilintarkastajat, pankkiirit, asianajajat, konsultit ja hallitusammattilaiset. Suomessa lienee parikymmentä teollisesti sijoittavaa family officea tai perheomistajien yhteistä sijoitusyhtiötä, joten aiheen voisi kuvata olevan verrattain uusi asia. Muutama gradukin family officen perustamisesta on tehty viime aikoina.

Omistajastrategia painotukset riippuvat aihetta esittelevän ammattista ja palvelukirjosta. Luonnollisesti eri alan ammattilaiset korostavat omaa näkökulmaansa ja saattavat ohittaa toisen näkökulman kokonaan tai jättävät omistajan aiheesta oman onnen nojaan. Löysin ainakin neljä erilaista näkökulmaa hyvään omistajatrategiaan:

Sisältönäkökulma. Tämä ns. Patagonia -malli lähtee omistajuuden merkitysten, arvopohjan, käyttäytymisen, suuntaamisen ja tarinallistamisen näkökulmasta. Sisältönäkökulmassa arvotetaan arvoa ihmiselle ja yksilölle. Omistajastrategia laaditaan filosofiaksi asiakkaille, työntekijöille, kumppaneille ja omistajille. Itse pidän tästä näkökulmasta ehkä taustastani johtuen erittäin paljon. Olen nähnyt ja todistanut kuinka omistajan tahtotilan kuvaaminen tarinaksi ja brändiksi kasvattaa yrityksen arvoa ja kiinnostavuutta.
Sopimusnäkökulma. Tämä erityisesti tilintarkastajien (PWC, Deloitte) suosima ajattelumalli lähtee omaisuuden ja omistajuuden organisoimisesta, hallinnoinnista, sopimuksista ja jatkuvuudesta. Verotus, perintöasiat, seuraajasuunnittelu ja governance ovat merkityksellisiä asioita jokaiselle omistajalle. Silti pelkkä hallinnollinen johtaminen tuntuu tässä ajassa minimitasolta. Omistajuus on pelkkää omaisuutta ja hallinnointia monimuotoisempi ja arvokkaampi asia.
Suuntausnäkökulma. Erityisesti perheomistajuudesta ja omistajapohjan laajentuessa joudutaan etsimään, hakemaan ja tutkimaan yhteistä suuntaa. Tässä näkökulmassa erityisesti Perheyritystenliitto on kunnostautunut ja näkökulma hakee tasapainoa omistajuudesta sopimiseen, sen suuntaamiseen, tulevaisuuteen ja arvottamiseen. Suuntausnäkökulma on hyvä tapa tehdä omistajastrategia, mutta se ei ota kantaa, tuleeko omistajastrategiasta julkinen tarina ja toimintatapa. Osa perheistä tekee omistajastrategian itselleen, vaikka kasvollisesti omistettu ja hyvin johdettu omistajuus on arvokas asia kaikille yritystoiminnan sidosryhmille.
Sijoitusnäkökulma. Tämä näkökulma lähtee omaisuuden hoitamisen ja kartuttamisen näkökulmasta. Sijoitusnäkökulmassa korostetaan vastuuta omaisuudesta, päätöksenteosta ja sijoitusstrategiasta. Sijoitusnäkökulma näkyy pankkiirien ja investointipankkien ajattelussa. Omaisuus on arvoa tuottavia sijoituksia ja omistajuus omaisuuden paimentamista. Sijoitusnäkökulma on tärkeä osa kaikenlaisia omistatajastrategioita mutta pelkkä raha ja sen määrä ei ollenkaan puhuttele kaikkia omistajia. Sijoitusnäkökulma jää usein suppeaksi ja sulkee oven mahdollisuudelle tehdä omistastrategialla aineetonta arvoa, joka sitouttaa eri osapuolia omistajuuden osaamiseen ja jatkuvaan kehittämiseen.

Miten valita itselle sopiva näkökulma omistastrategian laatimiseen? Haluaisin nähdä erilaiset näkökulmat saman prosessin eri vaiheina. Omistajuudesta on ensin sovittava, sitten sitä on suunnattava ja osattava syventää sen sisältöjä ja sijoitusnäkökulmaa. Väärää tapaa laatia omistajastrategiaa ei ole olemassa ja toisaalta kerran tehty dokumentaatio tuntuu ohkaiselta lähestymistavalta verrattuna mahdollisuuden synnyttää omistajuuden johtamisella arvoa aktiivisesti.

Voisiko omistajastrategia olla vuosittain päivitettävä dokumentti?

Pohdin voisiko omistajastrategia olla vuosittain konsernin emoyhtön hallituksen tai family officen agendalla? Voisiko omistastrategiaa tarinallistaa, kasvollistaa ja julkistaa hyvien esimerkkien perässä? Ainakin Paasikivet, Hartwallit, Ahot ja monet muut tarinallistavat, kertovat ja raportoivat omistajuudesta ja sen kehittymisestä avoimesti. Onko meillä nyt käsissämme ensimmäinen sukupolvi, joka uskoo omistajuuden osaamisen arvoon osana liiketoimintaa ja haluaa sillä myös nähdä merkittävän roolin jatkossakin? Näin uskon ja ajattelen tapahtuvan. Aktiivisesti, avoimesti ja yhteisesti ”omistettu” (engl. Dedication) yritystoiminta ja omaisuus on arvokkaampaa kuin sen näkymätön ja passiivinen vertailukohta.