Hyviä uutisia! Digitalisaatio, eli teknologian integroituminen arkeen ja sen johtamat muutokset vyöryvät kaikkialla siten, ettemme edes jaksa ilmiötä enää ihmetellä. Hienoja ratkaisuja löytyy kaikkialta energian ja rakentamisen kautta kulkemiseen terveyteen ja oppimiseen.

Huono uutinen on, se että analoginen johtaminen, yrityskulttuuri ja prosessit jatkavat voittokulkuaan, vaikka taskuissamme värisee osaamisen ydinvoimala.

Tietoa tulee, mutta sitä ei osata kapitalisoida

Suurin osa tietotekniikan käytöstä on vielä analogisia prosesseja auttavia työkaluja. Juoksemme junan rinnalla, vaikka pitäisi osata hypätä datan, alustojen ja uudenlaisen tekemisen kyytiin. Tieto mahdollistaa reaaliaikaisen tiedon tuottamisen, jalostamisen ja jakamisen. Kuinka monta älykästä prosessia löydät yrityksestäsi?

Huolestuttavinta on johtamisen kulttuuri. Tarkistelemalla hallitusten ja johdon oppeja, huomaat erilaisten leirinuotioiden kohtaavan samalla tavalla tietoa jakamaan kuin savanneilla tuhansia vuosia sitten. Tietoa tuijotetaan ruudulta ja yritetään tuoda osaksi janatodellisuutta. Digiaika ei ole lineaarisen ajattelun, vaan tiedon erilaisten korrelaatioiden maailma.

Digiaikaa ei synny ilman merkittäviä muutoksia johtamisessa ja yrityskulttuurissa.

Fiksuimmat ymmärtävät jo, että ATK tulee ja yrityskulttuuria pitäisi johtaa digiaikaan. Pilvestä ponnistavat alustatalouden yhtiöt ovat pelottava kilpailija mille tahansa toimialalle. Esimerkit, tahto ja rohkeus irtautua vanhasta vain puuttuvat. Kaikkien tutkimusten mukaan suomalaiset ovat erinomaisia hyödyntämään uutta, mutta uupeloita luopumaan vanhasta. Niinpä johdon kellokin tuntuu kulkevan yhdellä viisarilla.

Onhan asiassa haasteitakin. ATK ei ole vieläkään lunastanut tuottavuuslupauksia ja siksi ehkä todistammekin taloushistorian suurinta teknokuplaa ainakin Amerikassa. Applenkin palvelustrategia on hyvä, mutta triljoonan valuaatio silti liikaa. Miten luoda rohkeutta uudistua, ilman pakkoa tai selkeästi parempaa vaihtoehtoa?

Ensimmäinen tehtävä on altistua itse datalle, alustalle, uusille kanaville ja oppimiselle. Seuraavaksi tarvitaan tietoa ja keskustelua muutoksen mahdollisuuksista. Sitten tarvitaan oivalluksia, miten voisimme tehdä enemmän ja parempaa sekä vähemmällä. Se mikä digitalisaatio keskustelusta puuttuu, on ymmärrys alustojen, tiedon, tekemisen ja tuloksien yhteisvaikutuksista. Oivallus siitä, ettei työkaluista ole apua, jos tekeminen ei muutu.

Digitalisaatio tuo paremman hyötysuhteen yrityksen toimintaan, eli asioita voidaan tehdä enemmän, paremmin ja vähemmällä kustannuksilla, vaivalla ja kulutuksella.

Tulokset kuitenkin syntyvät vasta kun vanha tapa tippuu rinnalta, ja tekeminen on aidosti erilaista.

Mitä prossesseja yrityksessäsi on digitalisoitu? Miten tekeminen on muuttunut ja millaisia hyötyjä löydät yksittäisistä projekteista ja arjesta. Jos et osaa heti vastata, et todennäköisesti ole vielä muutosta saanut valmiiksi. Pitkällä digitalisaatiossa etenevät organisaatiot osaavat jo luetella hyödyt heti. Hassua kyllä pelätystä aiheesta on kasvanut yhteinen etu. Avoin, jaettu, läpinäkyvä ja tuottava työ tuo kaikille tyytyväisyyttä. Tärkeintä on jatkaa kehittämistä koko ajan ja pitää muutosta kaikkien kaverina.

Vuonna 2019 katse ei tarvitse olla uusista teknologioissa, vaan olemassa olevan infran todellisessa hyödyntämisessä. Kuluttajien etumatka pilvipalvelujen käyttäjinä ja hyödyntäjinä tulisi ottaa kiinni yrityksissä ja niiden ekosysteemeissä. Vähänkin pintaa raaputtamalla löydämme vielä kaikkialta 1900 –luvun ajattelua. 2030 luku on alkamassa ja ajatukset johtamisesta, kehittämisestä ja yhdessä asiakkaiden kanssa tekemisestä on syytä viedä sille tasolle.

Kirjoittaja on digitalisti ja Helsingissä 20.-21.5. 2019 pidettävien prosessipäivien puhuja, joka syttyy kasvusta, paremmasta omistamisesta, johtamisesta ja yrityksistä.