Facebook

Kaikilla tavoilla kallis Helsingin Sanomat julkaisee näyttävästi itse Sanomalehtien Liitossa sponsoroimansa mediatutkimuksen, jota tulkitaan sosiaalisen median uskottavuuden ja suosion romahduksena. Kaupallinen yhtiö käyttää surutta palveluaan omien kaupallisten etujensa ajamiseen.

Samalla tavalla naamakirja etsii kuumeisesti tapoja hyödyntää käyttäjiensä vapaaehtoisesti antamia tietoja oman liiketoimintansa edistämiseen. On tekopyhää ajatella pörssiyhtiön antavan käyttäjilleen ilmaisen julkaisualustan hyödyntämättä sitä kaupallisesti. Taloudellinen hyötyminen on tämänkin toiminnan elinehto.

Missä ihminen, siellä ongelmat, epäselvyydet ja väärinkäyttö. Sosiaalinen media voimaannutti meistä jokaisesta julkaisijoita, jakelijoita ja ennen kaikkea vaikuttajia. Millainen maailma olisi ilman vuorovaikutusta, osallistumista ja yhteistä päätöksentekoa?

Yksisuuntainen mediamaailma on myös harvojen valtaa ja kavennettua tiedonjakoa.

Elämme ”content shock:in” ja mediaväsymyksen pohjan tuntumassa. Kaikkea on liikaa kaikkialla. On helpompaa sammuttaa kanavat, työntää pää pensaaseen ja toivoa paluuta entiseen. En silti jaksa uskoa mediamaailman koskaan palaavan suljettuun niukkuuden aikaan. Itse en aio ainakaan sitä edistää.

”Jonkun se on laitettava sisältö someen joulunakin.”

Ihmisten internet eli sosiaalinen media on parhaimmillaan ketterä ja vuorovaikutteinen oppimisympäristö, mahdollisuus vaikuttaa ja vaikuttua ja viihteellinen ympäristö ihmisten virtuaaliseen kohtaamiseen. Huonoimmillaan siellä tehdään rikoksia ja vaikutetaan ihmisiin yksisuuntaisesti, kuten media on aina tehnyt.

Uhkakuvien tekeminen ja näkeminen on aina helpompaa kuin hyväksyä pysyvä muutos maailmassa. Emme todista näyttäviä irtautumisia kaupallisen radion kuuntelusta, vaikka samaisen tutkimuksen mukaan sen uskottavuus on laskussa, emmekä jaa tietoa somessa joulun Yle-paastoista. Se kertoo vain siitä, kuinka väkevä väline ja vaikea suhde meillä on sosiaaliseen mediaan.

Miksi viestimme suhteestamme yksittäiseen mediaan muiden joukossa?

Elävä mediaympäristö on jokaisen käyttäjän ja hyödyntäjän etu. Avainsanoja kaikessa tulisi olla vuorovaikutus, avoimuus ja monipuolisuus. Digiaika voimaannuttaa käyttäjät määrittelemään sisältöjen arvon. Porttien vartioimisen sijaan median onkin löydettävä itsestään asiakaspalvelija pysyäkseen hengissä.

Ajatus yhden päätoimittajan vallasta ja maailmasta on toivottavasti ja onkin pysyvästi kuopattu.