Tieto

Tieto se on varsinaisen viheliäinen asia. Sitä on aina liikaa ja aivan liian vähän. Se on aina väärässä ajassa ja paikassa. Vaatii ponnisteluja pitää tieto relevanttina, tuoreena ja hyödyllisenä.

Maailma on täynnä eri asioiden tietäjiä. Eniten vituttaa ne, joiden vastaanottokyky on kadonnut matkan varrella oman egon tai menestyksen suodattamina. Ääripäässä ärsyttävät jokaisena päivänä uutta vaativat ja mainostavat tietonarkkarit.

Ja mihin sitä kivikautinen ihminen tietoa elämästään tarvitsee? Satavuotisilla viisauksilla pysyy hengissä hetken ja selviää kyllä ajasta ikuisuuteen ilman turhia ponnisteluja. Toisaalta moni henki ja sielu menetetään turhaan päivittäin, kun tietoa riitä virheiden välttämiseksi. Eikä kohtalossa auta aina paraskaan tieto tai tietäjä asiasta. Aikansa aina kutakin.

Miten ratkaista tiedon jakaminen, törmäyttäminen ja jalostaminen arvoa muodostavaksi paketiksi? Miten tehdä väärällä tavalla, muodolla ja jakelulla tuotettu tieto vastaanottajalle arvokkaaksi? Oppiminen muuttuu, miten opetus ja opettajat reagoivat? Enkä tarkoita pelkästään elämänsä alkutaipaleella olevien valmentajia, vaan meitä kaikkia tietotyöläisiä?

Elämän kello kulkee aina yhdellä viisarilla välillä laskennallisesti eteen tai taaksepäin hetki kerrallaan. Siksi tiedon olemukseen, muotoon, visuaalisuuteen ja jakeluun on syytä paneutua. Ehkä menestyksen salaisuus on Digitalistienkin hyödyntämä tiedon, osaamisen ja osaajien törmäyttäminen. Hetkissä välähtää aina kun riittävät ainekset ovat kasassa.

Tieto vaatii törmäytystä, kiistämistä, jalostamista ja hyödyntämistä.

Tiedon kapitalisointi vaatii prosesseja ja työkaluja, jotka avaavat, jalostavat, testaavat ja haastavat tietoa. Annettu tieto ei auta oppimista ilman oppivalle oikeaa määrää ärsytystä, toistoa ja työkaluja.

Tieto on tärkein pääomamme ja selkeästi tulevaisuuden tärkein valuutta. Siksi sen muodostumiseen, hyödyntämiseen ja jalostamiseen on syytä paneutua tavallista asiaa tarkemmin.