Analogistit

Todistamme päivittäin, kuinka tuotantotalouden taitajat töpeksivät verkossa. He näkevät verkon yhtenä kanavana muiden joukossa ja tunkevat sinne surutta häiritsevää mainontaa, muovimaista viestintää ja toimintamalleja, jotka heijastavat fyysisen maailman rakenteita.

Kun vaikkapa kaupasta katsoo ulospäin näkee kassavirtaa, tuotteita, kanavia ja logistiikkaa. Ihmistä katsoessa näkee päätelaitteita, yhteyksiä, yhteisöjä ja vallankäyttöä matkalla ostopäätöksiin. Ei ihme, millä innolla kauppa rakentaa itselleen uusia domaineja, kauppapaikkoja ja kanavia asiakasarvon, uusien palveluiden ja asioinnin sijaan. Jos kaupassa pidettäisiin nollapalaveri, lopputulos olisi hyvinkin erilainen kuin tämänpäiväinen räpellys verkossa.

Mikään ei muutu paremmaksi, mikäli vallitsevia asioita ei muuteta. Jokaisen verkkostrategian tulisi lähteä pohtimaan 1) muutoksia ja mahdollisuuksia koko arvoketjussa, 2) uusia liiketoimintoja ja 3) tärkeimpänä nykyisten toimintojen tehostamista älykkäillä prosesseilla. Silti pääosa suomalaisista lähtee surutta ostamaan alustaa, oppimaan matkan varrella ja lopuksi jossakin matkan päässä ymmärtämään mitä alun perin piti olla tekemässä. Tämän mallin on meille ITC-ala opettanut.

Ostetaan uusia järjestelmiä, opetellaan niiden käyttö ja jätetään lopuksi toimintamallit muuttamatta.

Mielestäni tämä on suurin syy It-investointien ja verkon tuottamattomuuteen. Sitä tuodaan isolla rahalla vanhan rinnalle miettimättä, miten asiat voitaisiin tehdä uudella tehokkaammalla tavalla. Luonnollisesti juna on pitkä ja matkan varrelle mahtuu kaikkea Supercellistä aitoihin analogisteihin.

Vain tietämätön voi tietää, ettei verkko, sosiaalinen media tai verkkokauppa ole häntä varten.

Jokainen verkkoa kunnolla kokeillut joutuu vähintäänkin pohtimaan vaikutusta nyt ja pidemmällä aikavälillä.

Tuotantotalouden piru on saanut meidät myös tuijottamaan tehtyjä tuloksia pidemmän ajan arvonluonnin sijaan. Se mikä onnistuu tänään ei kytkeydy arvon luomiseen huomisessa tai pitkällä aikavälillä. Mittaamme tuloksia tuulilasissa todellisen arvon kasvattamisen sijaan. Pitäisi löytää sekä että ajattelua joko tai kitinän tilalle

Tulevaisuudessa elävillä on edessään kovat ajat. Digijunan pituus tulee pitenemään entisestään ja jokainen joutuu pohtimaan viettääkö aikaa osaavien vai asioita opettelevien kanssa. Tuskallisimpia ovat vietetyt hetket porukoiden kanssa, jotka kokeilematta tietävät tietävänsä kaiken olennaisen uudistuvasta maailmasta ja sen mahdollisuuksista.

Valo tunnelissa kasvaa nuorista, jotka jo ihmettelevät ääneen, mihin internet-seminaareja ja pöhinää aiheesta enää tarvitaan. Heidän ajatteluunsa mahtuu huonosti ajatus verkosta yhtenä kanavana isukin rakentamassa analogisessa maailmassa.

Kaikki mikä voi digitalisoituu ei tarkoita kaiken muun katoamista. Se tarkoittaa vain sitä, että jokaisen vallitsevan prosessin rinnalle kasvaa rinnalle älykäs versio aiheesta, joka on räätälöity, joustava ja kustannustehokas. Juuri sitä mitä me asiakkaat eri yrityksiltä ja palveluilta toivomme.