Minne työmarkkinat matkustavat?

Viimeisten vuosien ajalta on helppo tunnistaa työn arvon kehittymisen trendi työmarkkinoilta. Työnantajien ja –tekijöiden intressit matkustavat eri suuntiin.

Yritykset tuntuvat aina kun mahdollista välttelevän palkkaamista ja siihen liittyvää henkilöstöriskiä. Siivoukset, turvallisuus, toimitilat, infrastruktuuri, it-palvelut, taloushallinto ja osittain henkilöstö, kehitys ja markkinointi ulkoistetaan niihin erikoistuneille yrityksille. Maksetaan mielellään toiselle työn ja tekijän johtamisesta, kehittämisestä ja asioiden ostamisesta ja syntymisestä palveluna.

Johtajille maksetaan jatkuvasti enemmän työelämän ristipaineesta selviämisestä. Tavoitteena on pitää kulut ja henkilöstö kurissa, kasvaa ja tuottaa enemmän tuloksia. Tämä tarkoittaa siis johtajien jatkuvaa rimpuilua ristipaineiden ahdingossa. Työtä on enemmän kuin tekijöitä, yrityksen tulisi kehittyä kilpailun mukana ja omistajat painostavat hallituksen kautta sekä tuloksia että kasvua. On helpompaa hakea joustavuutta ja kehitystä verkostomaisen toiminnan kautta kuin kehittää ja hallita kiinteää henkilöstö- ja kulumassaa.

Työntekijälle tämä tarkoittaa kolmea vaihtoehtoa. 1) Voit yrittää selviytyä korporaatiossa, joka ei korota palkkoja ja yrittää jatkuvasti tehostaa työntekoa eli vaatia sinulta enemmän samaan hintaan. 2) Voit löytää itsellesi hyvän työpaikan palveluita yrityksille tarjovista yrityksistä. Näin tapahtuu mm. terveydenhuollossa, it-palveluissa ja pian varmasti kaikissa muissakin toiminnoissa. 3) Voit sinnitellä järjestelmän ulkopuolella yrittäjänä, alihankkijana tai freelancerina itse ajastasi, tuloksista ja tuloistasi päättäen.

Turvallisin tulevaisuus lienee palveluita tarjoavissa toimialoihin tai osaamiseen erikoistuneissa palveluyrityksissä. Niiden perustaminen ja kasvattaminen on ollut erittäin hyvä idea Suomessa ja kehitys jatkuu niin päiväkodeissa kun markkinointipalveluissakin. Kaikki eivät tietenkään muutoksesta pidä, mutta suuntaus tuntuu pysäyttämättömältä. Spesialistit pyrkivät kehittämään palveluitaan paremmaksi ja ansaita sitä kautta parempaa tuottoa yritysten omistajille.

Kilpailu ja osaamisen kehittämisen pitäisi tuottaa lopulta parempia tuloksia myös palveluita käyttävien arkeen.

Aika moni keski-ikäinen asiantuntija ihmettelee ääneen mitä hänen arvostukselleen ja markkina-arvolleen tapahtui. Työtä löytyy palveluyrityksen kasvottomista riveistä puoleen hintaan huippuvuosien ennätyspalkkoihin verrattuna. Firmoissa liputetaan firman verkkareilla ja virkistyspäivien nimiin enemmän kuin yksittäisen artistin arvoon ja taitoihin. Toisaalta jokainen teollinen yritys ajattelee kolmen tonnin myyjän, konsultin tai markkinoijan tuottavan vähintään 80% niistä tuloksista, joita motivaatio-ongelmista ja kesämökin sisustushaasteista syttyvä keski-ikäinen saisi lopulta itsestään aikaiseksi.

Kiukuttelun ja jossittelun sijaan on ehkä parempi suunnitella omaa elämäänsä, työympäristöä ja markkina-arvoa. Työ ei tästä maailmasta taatusti lopu. Kysymys on ainoastaan sen sijainnista, ehdoista ja arvosta.

Jokaisen oravanpyörässä juoksevan on itse tunnistettava onko paikka ja tulevaisuus oikea oman elämän seikkailuja varten.