Toimitus: Musiikki oli yksi ensimmäisiä digitalisoitumisen uhreista. Muista Meekerin lista. Siksi bändien sopeutumista on erinomaisen kiinnostavaa seurata. Voimme nähdä jo nyt, kuinka Foo Fighters tai Metallica onnistuvat paketoimaan brändinsä myytäviksi tuotteiksi. Elokuvia, dokumentteja, tapahtumia, tuotteita tai mitä tahansa. Hyvällä brändillä. Siitähän kaupallistamisessa on kysymys?! Eri asia toki on, tarviiko kaiken olla kaupallista. Eihän blogaaminenkaan mitään tuota. Paitsi mielihyvää.
Jani Muhonen goes Rock and Roll:
Tunsitpa klassista musiikkia tai et, todennäköisesti tunnistat nimen Beethoven. Melko varmasti tunnistat myös joitain miehen teoksista – Für Eliseä mukaili Acceptkin aikoinaan ja Alex leffassa Clockwork Orange diggaili vanhan kunnon Ludwig vanin yhdeksättä sinfoniaa.
Voimme yksimielisesti todeta Beethovenin jättäneen jälkensä historiaan ja ymmärtääkseni onnistui myös taloudellisestikin menestymään elämässään. Eikä muuten myynyt yhtään äänitettä uransa aikana.
No, ajat olivat toiset, sinä sanot.
Exactly! Ajat olivat toiset tuohon aikaan, ei ollut ääniteteollisuutta, kun ei ollut teknologiaakaan vielä olemassa. Ja kappas vaan, ei ollut Internetiä olemassa vielä kahdeksankymmentäluvulla, mutta silti iso osa musiikintekijöistä tänä päivänä toimii kuten sitä verkkoa ei vieläkään olisi.
Ludwig van Beethoven tienasi pitämällä konsertteja ja myymällä teoksiaan. Olisiko hän kiukutellut jos yleisö olisikin voinut ostaa edulliseen kappalehintaan levyllä hänen sinfonioitaan sen sijaan että joku olisikin maksanut kunnon kertaköntän alkuperäisteoksesta? Tai mitä olisi Ludvig digannut radiosoitosta? Eikö ihmisten tarvitsisikaan tulla paikan päälle kuuntelemaan?
Luulenpa että Beethoven kääntyisi haudassaan jos tietäisi mitkä ovat nykypäivän mahdollisuudet kuunnella Oodia ilolle mistä vain, milloin vain, miten vain.
En minä Beethovenia moiti, en lainkaan. Hän teki juuri niin kuin tuona aikana pitikin. Ja vieläpä hemmetin hyvin.
Ihmettelen kuitenkin monen nykypäivän musiikintekijän haluttomuutta nähdä mitä mahdollisuuksia heillä olisi käytössään ja samaan hengenvetoon ihmettelen miksi nämä mahdollisuudet halutaan mieluummin nähdä uhkina, pelottavina mörköinä? Miksi Pink Floyd ja Led Zeppelin eivät ole Spotifyssa? Miksi Anssi Kela itkee streaming-korvausten pienuutta? Miksi joku toinen säveltäjä ei käsitä sitä, että jos hänen musiikkiaan ei juurikaan kuunnella, ei rojaltekaan tilille tipahda?
Minäkin olen entinen muusikko ja tiedän kyllä että leipä etenkin tässä pienessä Suomenmaassa on taitelijalla tiukassa. Vaan kuka käskee pysymään Pohjolassa, miksi ei tehdä musiikkia Maailmaan? Siksikö että levytys- ja jakelusopimukset ovat helpompia hoitaa kotomaan markkinoille?
Perkele. Ei verkossa ole rajoja. Jos itse nyt olisin aktiivinen muusikko, laittaisin sitä mukaa kun biisit valmistuvat, ne heti verkkoon; mahdollisimman moneen kanavaan, mahdollisimman laajalle jakelulle. Ja koko nauhoitusprosessin (miksi muuten edelleen puhutaan nauhoittamisesta ja/tai kelaamisesta?) tekisin ilman äänitysstudiota ja kelanauhureita niillä keinoin mitä vuoden 2013 teknologia mahdollistaa. Ja se mahdollistaa vaikka mitä. Unohtaisin levymyynnin, keskittyisin sisällöntuotantoon. Jos Ville Tolvanen polkaisee blogikirjoituksen per päivä, kai minäkin voisin julkaista uuden biisin vaikka joka viikko? Joka kuukausi?
Tavallaanhan tämä olisi paluuta Beethovenin aikaan. Ei studioon linnoittautumista, ei vuotuista albumipakkoa, ei julkaisurundia. Vaan sitä itseään, musiikkia. Sillä emme me Ludwigia tuntisi, jos hän olisi julkaissut vuosittain yhden kertakäyttöhitin ja loppualbumillisen täyteshittiä. Me tunnemme hänet, koska hän teki laatua. Ja laatua kuunnellaan, jopa vuosisatoja.
Mikä olisikaan streaming-rojaltikertymä parinsadan vuoden ajalta? Tai edes parinkymmenen vuoden ajalta?
Lopuksi vielä on pakko todeta kun kerran Beethoven on aiheena: hän käänsi vammansa voitoksi. Tuo mainittu yhdeksäs sinfoniakin on sävelletty miehen ollessa jo umpikuuro. Vaan tämä onkin jo toinen tarina, mutta vammojahan meillä kaikilla on, eikö vain?
@janimuhonen
KIRJOITA KOMMENTTI
Mikko Anttila
2013-03-08 06:38:45
Hyviä oivalluksia Jani! Olet totuuden äärellä, pistää miettimään asioiden tärkeysjärjestystä. Hakevatko oman aikansa instituutit uusia lahjakkuuksia aina väärin perustein? Pitäisikö ekonomiksi pyrkivien sisälukutaudon lisäksi mitata myös jotakin muuta, kuten kijoittamista? Pitäisikö teatterikorkeakoulussa olla tuotteistamiseb peruskursseja? Mielenkiintoista.
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-03-08 06:56:24
Mikko, tuossa on hyvä kysymys... aika moni läpimurron tehnyt on rakentanut oman polun. #asenne ratkaisee. #tahto #motivaatio #läpiharmaankiven
Lisää kommentti
piirimyyja
2013-03-08 07:20:52
Ilman steve jobsia olisi biisien nettimyyntikin vielä lapsenkengissä. Tosiaan fantastinen ajatus siitä että miksi kaikki pitää tehdä vaikeasti...leffan voi kuvata ilman 1000 ihmisen kaartia ja netttin vaan. Hyvät biisit ja leffat löytävät aina paikkansa, etenkin kun jakelu ei maksa mitään. Muillakin aloilla pitää ajatella uusiksi, maailma muuttuu joka päivä
Lisää kommentti
Merja Rämö
2013-03-08 08:24:54
Kiitos. Erittäin hyvin kirjoitettu blogi - jälleen kerran! Maailma muuttui jo ja tosiaan: vieläkin artistit ovat niin kuin mitään ei tapahtunutkaan ja kaiken pitäisi mennä kuten ennen. Artistit soittelee ja käyttää esim. iPhonea mutta vieläkään lamppu ei syty mitä se voisi tarkoittaa omassa businessä.
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-03-08 12:54:09
totta. ihmisten on muutenkin vaikea soveltaa uutuksia työelämään. puhelimillkaan ei tehdä "juurikaan" mitään. paitsi puhutaan ja sähköposti. #muutos tulossa!
Lisää kommentti
Jussi
2013-03-08 08:35:44
Hyvä! Vaikka iso paha Internet on lyönytkin perinteisten levy-yhtiöiden sormille ja Kim Dotcom vielä vähän leukaankin, antaa se artisteille ja niitä fanittaville aivan uusia mahdollisuuksia.
Koskaan aikaisemmin tavan tollukka ei ole päässyt yhtä lähelle idoliaan. Nyt FB:ssä ja Twitterissä voi kertoa rakkaudestaan suoraan ja parhaimmillaan saada vielä vastauksen vaikka minuutissa. Valitettavan harva artisti vielä kuitenkaan laskeutuu cribinsä tornista sitouttamaan kuuntelijoitaan. Lienee kuitenkin ihmismielen mielestä mukavampaa lillua poreammeessa, kuin istua koneen ääressä myymässä taidettaan. Tämä tullee muuttumaan vähitellen, kun levy-yhtiöistä ei enää jaella miljoonien förskotteja.
Yhtä harvinaista artistien osalta on 'omien medioiden' valjastaminen. Vaikka monilla se on valmiiksi annettuna. Pari miljoonaa ihmistä ilmoittaa diggaavansa Facebookissa ja seinälle jaetaan t-paidan myyntilinkkejä. Palkitsevaa?
Luulen, että perustavanlaatuinen ongelma on edelleen siinä, että artisti on taiteilija ja taide ei ole kaupallista. "Me tehdään vaan musaa". Ja sen kaupallistamisen saa tehdä joku muu. Nyt vielä Warnerit räpiköi, mutta kuka viiden vuoden kuluttua? Kuka biisit myy, jos ei taitelija itse.
Ylhäällä kuvatun esimerkin hidasteena on myös kohtuullisen vanhentunut tekijänoikeuslainsäädäntö ja tekijänoikeuksia valvovien tahojen käytännöt. Teosto alkaa olla suurempi ongelma musiikkia tekevälle kuin sitä varastavalle. Kun muusikonalulle paukutetaan joka tuutista että "tekijänoikeudet ovat muusikon ainoa leipä" (mikä varmasti tällä hetkellä pitää paikkansa), sitä alkaa uskoa vapaan jakamisen pahuuteen. Vaikka sen hetkisiä kolmeatoista euroa tärkeämpää olisi saada se musiikki nimenomaan leviämään. Ja ihmisten korville. Ja silmille. Ja kerätä ne eurot sitten Beethovenin tavoin keikoilta. Mutta ei. Jotta omaa musiikkia saa edes soittaa edes omilla kotisivuilla, siihen täytyy Teostolta anoa lupa. Ladattavaksi? Ei. Siitä joutuu artisti itse maksamaan. Hassuimmassa tilanteessa on artistit, jotka itse tekevät ja julkaisevat musiikin. He joutuvat itse maksamaan Teostolle luvan äänitteen tallentamisesta, joka sitten vuoden päästä tilitetään heille takaisin siinä suhteessa, miten on yksittäisten raitojen tekemiseen osallistunut. Vähennettynä tietysti toimistokuluilla ja millälie. Noh.. tämä on loputon suo. Temosen Tuukka pureutui joskus tähän ongelmaan tiukemmin (https://www.facebook.com/notes/tuukka-temonen/chisu-syd%C3%A4n-len-blavatnik/10151175865123732)
Yhtä kaikki, uskon myös että nopeammin kuin hitaammin Artistit alkavat oivalta tolvasen mallin. Luodaan säännöllistä sisältöä, musiikkia, videoita, dokumentointia, ja pidetään mielenkiinto yllä. Musiikki tulee olemaan se, mitä molemmat, artsti ja fani rakastaa, mutta sen muodot vaihtelee. Ja suhde tiivistyy.
Lisää kommentti
Tiina Vainio
2013-03-08 13:07:26
Hienoa pohdintaa! Uudesta taiteilijan/muusikon ansaintamallista mulle tulee ensimmäisenä mieleen tämä Psy, joka ilmeisen taitavasti onnistui hyödyntämään valtavan YouTube-jättimenestyksensä myös kaupallisesti. Keikkaa pukkaa, firmat haluavat hänet keulakuvaksi jne. Tulevaisuudessa biisi/levy/taideteos itsessään ei ole enää se mistä raha tulee vaan - kuten muillakin asiantuntijoilla: esiintymiset, yhteistyökumppaniyhteistyö jne. Netti mahdollistaa kiinnostuksen kasvattamisen ja brändin rakentamisen, taloudellinen korvaus tulee muuta kautta.
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-03-09 15:38:09
Hyvä esimerkki! lyödään läpi jossain ja sitten päästään esiintymään / tekemään rahaa itse osaamisella. taitaa päteä kaikkeen muuhunkin? V
Lisää kommentti
Nella Samu
2013-03-08 15:03:28
Nyt on hiukan hoppu, mutta tunnetteko te Nomyn? Ellette, niin kannattaa tutustua ajatuksiin.
Olennainen tieto löytyy tuolta: http://www.nomy.nu/bio/
Hällä on vähän samanlainen ote musiikkinsa levittämiseen kuin mitä Jani tässä hakee.
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-03-09 06:16:39
Kiitos tästäkin! kiinnostava löytä (en tietenkään tiennyt, kuuntelen Mambaa ;)
Lisää kommentti
Nella Samu
2013-03-09 12:45:32
Tätä just pelkäsin, että nyt kaikki luulee mun kuuntelevan Nomya, kun päästän sen eetteriin selittämättä. :D
Spotify aikanaan noin 2-3 vuotta sitten tyrkytti sitä mulle ja osui kait yksi sellainen biisi kohdalle, mikä puhutteli ja laittoi etsimään tietoa, että mikä tää kaveri oikein on. Ilahduin, kun löysin hänen tapansa julkaista silloin uudet biisinsä YouTubessa ja ilmoitti uusista silloin ainakin Facebookissa..
Joskus toimii Nomy, joskus Mamba, joskus jotain muuta. Aika kaikkiruokainen olen. ;)
Lisää kommentti
Tommi
2013-03-08 19:18:33
Eikä Sibelius myynyt yhtään CD:tä..
Lisää kommentti
Janne Nyyssonen
2013-03-08 20:58:52
Pari asiaa mitkä itselle tuli tästä hyvästä kirjoituksesta mieleen ovat se, että Suomessa musan ja yleensäkin taiteen kaupallisuus nähdään pahana. "Mä haluun tehdä taidetta, en bisnestä." Onko tämä iänikuinen taiteilija-apurahaviidakko, joka on muokannut Suomen taideskenen niin...taiteelliseksi? Ulkomailla taiteen tekeminen on ammatti siinä kuin mikä muu ja ammatista pitää tienata elanto. Mitä pahaa siinä on, että joku diggaa niin paljon sun teoksesta, että on valmis maksamaan siitä? Win-win, molemmat voittaa. Toinen saa hienon kokemuksen ja toinen elannon.
Toinen asia, joka mietityttää on se, että muusikot eivät elä siitä musiikista, jota he tekevät vaan siitä yhteisöstä jonka he ympärilleen luovat. Miksi tähän ei panosteta enemmän? Miksi ei anneta enemmä rakkautta niille, jotka sua rakastavat? Panostamalla yhteisöön musiikki kantaa paljon pidemmälle. Esimerkkinä HIM, joka ei ole tehnyt vuosiin oikein mitään ja silti bisnes käy (tosin heikommin kuin ennen).
Lisää kommentti
Kimmo Kuusipalo
2013-03-08 22:56:48
hyvähyvä! biisi on tänä päivänä tiiseri. kuka pyytää tiiseristä rahaa? ei kukaan. raha tehdään sitten ja sillä mitä paremmin jakamisessa onnistutaan. kehtys oli sokeankin nähtävissä viimeistään muutama vuosi sitten, kun maailma teki spotifyt, eikä teropettereiden tarvinnut enää laittomasti warettaa musaa.
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-03-09 15:37:08
Hyvin pistetty! joku rikkuu ja sitten siitä tulee uusi standardi. kehitys tapahtuu vain rikkomisen kautta. tabujen, standardien jne. sellaista on niin evoluutio kuin lihastenkin kasvattaminen.
Lisää kommentti
Jani Muhonen (@janimuhonen)
2013-03-09 11:54:53
Loistavia kommentteja ja kiitos palautteesta! Olen tätä samaa viestiä yrittänyt sanoa musiikintekijöille ajatuksella, että voisiko toimintamallia muuttamalla tienata enemmän. Mutta olenkin lähinnä saanut tilitystä piratisminsuosimisesta. Tästä ei todellakaan ole kyse - kyllä musantekijän pitää työstään ansaita, totta kai. Olisipa vaan niin hienoa että ansaintamallin suhteen oltaisiin hieman avarakatseisempia. Poikkeuksia onneksi löytyy. Ja eihän tämä problematiikka tietystikään vain musiikkialaan jää.
Lisää kommentti
Teemu
2013-03-11 18:06:54
Niin helppoa on huudella taiteilijoille, että "tehkää hyvää musiikkia, niin kyllä kansa maksaa".
Noh, Beethovenista ei kansa maksanut. Beethovenista maksoi hovi, aateliset ja joskus jopa porvaristo. Lisäksi Beethoven oli nero, yksi maailmanhistorian suurista.
Kyllä Suomestakin voi maailmalle ponnistaa ja ansaita hyvän leivän ilman levymyyntiä. Ville Valo saa keikoista ihan mukavasti, samoin Lauri Ylönen. Mikseivät muut tee samaa?
Suomalaisella tankeroenglannilla ja humppaestetiikalla maailmalla menestyminen on aivan posketon ihme. Mikäli muusikoilla olisi todennäköisyyslaskennasta parempi käry kuin harmonioista, moni laittaisi ennemmin vähät rahansa lottoon kuin omakustanteeseen tai taiteilijaelämän rahoittamiseen.
Suomessa on ihan maailman parhaita musiikin varhaiskasvatusinstituutioita. Musiikkiopistotoiminta on mahdollistanut oman, elämän mittaisen musisointini. Monessa maassa ei tällaista mahdollisuutta ole. Lisäksi koulussakin oli ainakin omassa nuoruudessani jopa pakko istua musiikin tunneilla.
Pohjat ovat siis hyvällä mallilla.
Lisäksi lahjakkaimmille on tarjolla tasokasta musiikin ammatti- ja korkea-asteen opetusta. Pisteet himaan!
Vaan yhdessä tuumin innovaatioyhteiskunnan nimissä vedetään matto alta kriittisimmässä vaiheessa. Juuri kun on saatu tutkinto kouraan ja ideoita täynnä pursuavaa päätä tulisi lähteä tyhjentämään levylle ja sitä kautta radiosoittoon ja suurelle yleisölle, niin aletaankin huutamaan, että ei siitä nyt rahaa pidä saada. Ilmaiseksi pitää muusikon tehdä vuosia levyjä ja promota niitä kanaville ja toivoa sitä käsittämätöntä tilaisuutta, että Ameriikan-agentti soittaa tehdäkseen miljoonadiilin ja Japanin-kiertueen. Jos ei kiinnosta, niin mene vaikka opettamaan tai studiomuusikoksi. Valtaosa menee.
Valtavien kaupallisten äänitetuotantojen seurauksena meistä jokainen - kuuntelijana - on tottunut tietynlaisiin soundeihin, tiettyyn laatutasoon, tietyihin konventioihin. Niihin pääsemiseksi vaaditaan edelleen kymmenien tuhansien eurojen laitteet ja ohjelmistot. Paitsi, jos piratisoi softat. 100 euron mikrofonilla ei ole yhtään hittiä tehty viimeiseen 30 vuoteen.
Biisien kirjoittajat - ihmiset, jotka eivät itse levytä yhtään levyä, vaan tekevät kappaleita anssikeloille, robineille ja annaabreuille - joutuvat tekemään jo demonsa niin laadukkaiksi, että maallikko ei heti tajuakaan. Ne ovat äänitteitä, joita tehdään tuhansien eurojen kotilaitteilla, viilataan pitkiä aikoja ja heitetään roskiin, kun levy-yhtiön A&R on sen kuunnellut. Joskus niistä tehdään ehkä versio levyllekin.
Jokainen innovaatioasiantuntija voi lähteä benchmarkkaamaan globaalia pärjäämistä vaikkapa ottamalla tavoitteeksi julkaista englanninkielisen bisneskirjan jollain suurista jenkkikustantamoista. Täällähän meitä piisaa, eikö? Jo pelkästä ajatusleikistä kumpuaa hirvitys siitä massasta, missä joutuisi kilpailemaan ja siitä jäätävästä laadun vaatimuksesta, jotta pääsisi ohi edes ensimmäisestä kerberoksesta.
Mutta: Suomi on pullollaan muusikoita, jotka tekevät, kuten Jani ehdottaa. He julkaisevat lähes päivittäin uutta materiaalia erinäisillä foorumeilla - kuka erikoistuneissa musapalveluissa, kuka YouTubessa, kuka Facebookissa. He tekevät konemusiikkia, jazzia (hyvä tytöt!), iskelmää, deathpunkia, ihan kaikkea. Näistä nauhoitteista ei tule koskaan yhtään mitään, koska ne ovat pääasiassa keskinkertaisia tuotoksia, joissa on jokin yksittäinen hyvä idea. Studioon sulkeutumisella ja pitkällä työstöllä puristetaan hiilikasoista timantteja.
Jos Suomessa olisi yksikin muusikko, jonka joka ikistä päivittäistä rämpytystä olisi siisti kuunnella, hänestä tulisi viikossa tähti.
Spotify on ryöstänyt vaikeasti toimeentulevalta artistilta loputkin rahat. Musiikin kuuntelijana ja Spotifyn aktiivitilaajana iloitsen musiikista, mutta en siitä, että rahani menevät nettifirmalle eivätkä muusikolle. Spotifyn Suomen-edustaja esitteli palvelua mainospaikkana ja oli oikein ylpeä siitä, että artistille ei tarvitse maksaa musiikista, kun sitä käytetään mainonnan yhteydessä. Teki mieli ryhtyä väkivaltaiseksi.
Joten
Tolvasen lukijoissa on valtavasti fiksuja ihmisiä. Suomessa on valtavasti lahjakkaita muusikoita.
Keksikää te, miten suomalainen musiikki viedään maailmalle netin tarjoamin voimin. Antakaa te bisnesaivonne muusikoiden käyttöön. Heiltä saatte musiikin elämäänne ja teette sitten yhdessä vaikkapa vähän rahaa.
Älkää virnistelkö taiteilijoille, kuinka he eivät osaa tehdä bisnestä muuttuvassa maailmassa. En tunne ketään muusikkoa, joka pilkkaisi bisnesmiehiä huonosta soittotaidosta.
PS. Beethoven teki elämänsä aikana aika läjän myös täyteshittiä. Häneltä vain suuri yleisö tuntee ne kovimmat hitit.
PS2. Beethoveniin vertaaminen on munille lyömistä. Beethoven oli niin saatanan kova jätkä, että kirjoitti sinfonian kuurona. Pastoraalisinfoniaan meni kaksi vuotta. Kuinka monelta syntyisi digibisneskirja tai johdonmukaisia päivittäisiä blogikirjoituksia, jos laitettaisi netti, puhelimet ja tv kiinni? Kokonaan. 9 vuodeksi. Eikä saisi lukea kenenkään muun kirjoituksia, kuin omiaan. Vastaa aika hyvin kuuron säveltäjän työtä.
Lisää kommentti
Jani Muhonen (@janimuhonen)
2013-03-12 09:37:17
Kiitos Teemu ajatteluun aktivoivasta kommentistasi. Mietin alkaisinko väittelemään kanssasi, mutta se ei taitaisi olla rakentavaa. Siispä koitan poimia matkaani mukaan uutta ja monipuolistaa näkökulmaani.
Sen kylläkin heti haluan korjata, että tarkoituksenani ei todellakaan ollut, eikä ole vastedeskään huudella että artisti maksakoot. Päin vastoin, minusta olisi kovin hienoa jos artistit voisivat paremmin pärjätä tässä muuttuvassa maailmassa. Siksi haluan haastaa miettimään minkälainen tilanne tänä päivänä oikeastaan on ja mitä mahdollisuuksia tänään olisi tehdä asiat toisin.
Siteeraan Katleena Kortesuota joka tiivisti asian twitterissä näin: "Nykyään joka ammatin perustaitoihin kuuluvat markkinointi, viestintä, kielitaito ja it-taidot. Ilman niitä ei selviä." Tässä on selkeästi todettu se, mitä minäkin yritin sanoa.
Myös Tiina Vainio tuossa yllä puki ajatuksensa hienosti sanoihin: "Tulevaisuudessa biisi/levy/taideteos itsessään ei ole enää se mistä raha tulee vaan – kuten muillakin asiantuntijoilla: esiintymiset, yhteistyökumppaniyhteistyö jne. Netti mahdollistaa kiinnostuksen kasvattamisen ja brändin rakentamisen, taloudellinen korvaus tulee muuta kautta."
Me musiikinkuluttajat, kuten minä, emme halua että artisteilta vedetään matto alta. Me olemme huolestuneita siitä, onko musiikintekijöillä tulevaisuutta jos ei ole halua/osaamista/keinoja uudistua. Siksi täältä huudellaan ja heitellään näkemyksiä toimintatapojen muuttamisesta.
Otan esimerkiksi (taas) Angry Birdsin, joka 79 sentin myyntihinnalla laittoi pelikentän uusiksi. Tai tuon jo mainitun Psyn, joka käänsi ilmaiseksi jaetun YouTube-hittinsä tulovirraksi. Nämä ovat globaaleja menestystarinoita, joita katsomalla ja joista oppimalla voin minäkin kenties löytää jotakin itseäni auttavaa. Sillä eikö vain kannatakin katsoa niitä, jotka ovat onnistuneet? Niin kuin Beethovenkin.
Pahoittelut siis jos tämä koetaan virnistelynä. Pois se minusta. Joskus on silti tarvetta sanoa asiat suoraan tai jopa ylisuoraan.
Mutta hyvä pointti tuo Beethovenin täyteshitti, varmasti näin tapahtui. Ja tuntisimmeko edes koko miestä jos ei olisi tapahtunut, sillä vaaditaanhaan epäonnistumisia jotta tulisi onnistumisia. Tim Burtonilla taitaa olla satoja aloitettuja projekteja joista suurin osa on flopannut tai jäänyt vaiheeseen, mutta näiden ansiosta miehellä on myös jo aika mainio setti täysosumia.
Meniköhän tämä nyt sittenkin väittelyksi? Jotta ei menisi, totean vielä että nuo kommenttisi Teemu ovat arvokkaita, sillä sinä selvästikin elät siinä maailmassa mistä puhun ja arvostan sitä että avasit suusi.
Lisää kommentti
Teemu
2013-03-12 10:01:10
Miellyttävää saada kärkkääseen kommenttiin sivistynyt vastaus :)
Tämä on keskustelu, joka on vellonut pitkään ja osa huudostani kohdistuu yleiseen keskusteluun, johon kirjoituksesi liittyy.
Angry Birds on hyvä esimerkki, se toimikoon monelle inspiraationa.
Elän itse molemmissa maailmoissa - jätin ammattimuusikon urahaaveet nimenomaan toimeentulon takia ja päädyin digibisneksen sydämeen. Monet ystävät rämpivät taiteen suossa ja vaikka viisastelen yrityksille suurista strategioista, en silti osaa auttaa ystäviäni maailmanmaineeseen.
Psy ei ollut makuuhuoneharrastelija, josta YouTube teki hitin. Hän oli Korealainen räppäri, josta YouTube teki globaalin pellen. Hyvää viihdettä.
Pidän kiinni kannastani, että Beethoveniin (ja Angry Birdsiin) vertaaminen on munille potkimista. Se on sitä, että kysyy muusikolta: "Mikset tee hittejä niinkuin Bruce tai Michael Jackson?" Halua kyllä löytyy ja yritystä ja visioita. Vaan ei taitoa, myyntikykyä eikä rahoitusta.
Me suomalaiset otamme mielellämme markkinointivammaiset koodaajat siipiemme alle ja teemme heidän luomuksistaan hittejä.
Miksemme tekisi samaa muusikoille?
Lisää kommentti
Jani Muhonen (@janimuhonen)
2013-03-12 15:57:03
Voisiko tuota Beethoven-AB-Bruce-Jackson-vertausta ajatella siten, että hyödynnä samoja malleja kuin he? Ei siis ole tarkoitus huutaa keihäänheittäjälle että heitä pidemmälle vaan esittää vaihtoehtoisia keinoja millä tavoin keppi kauemmas yltäisi.
Anyway, tuota viimeistä pointtiasi jään miettimään: "Me suomalaiset otamme mielellämme markkinointivammaiset koodaajat siipiemme alle ja teemme heidän luomuksistaan hittejä. Miksemme tekisi samaa muusikoille?"
Niin, miksemme. Eli siis: miksi en? En nyt osaa vastata. Mutta aion sen vielä tehdä, joko täällä blogissa tai sitten tekemällä niin. Joten siirryn skannaamaan sopivaa muusikkoa ja pohtimaan miten häntä voisin auttaa. Auttamisen lähtökohta ei kuitenkaan voi olla suomalaisen musiikin tukeminen vaan hyvän musiikin levittäminen ja siitä ansainta.
Lisää kommentti
Lisää kommentti