Hittohemmetti

Oganisaatioissa kyse on kulttuurin muutoksesta, joka kestää sen 3-5 vuotta. Vanhasta ajattelusta on opittava pois ja osaamiseen on panostettava. Hommien muuttaminen on organisaatioiden sisälläkin vähintään haastavaa. Ulkopuolelta se on vielä vaikeampaa.

Näkeekö yritykset vaikuttamisen samana kuin markkinoinnin/mainonnan? Vaikuttaminen on enemmän kuin kasa markkinointitemppuja. Vaikuttaminen on arvon ja suhteiden luomista.

Onko tämmöisissä puolivillaisissa osakokeiluissa mitään järkeä? Toinen jalka on laivassa ja toinen laiturilla. Mitä siitä seuraa? Ei ainakaan hyvää.
Mun mielestä palveluntarjoajalla on velvollisuus ja oikeus vaatia, että asiakas on mukana toiminnassa täysillä. Muuten tuhlataan vain kaikkien aikaa ja rahaa.

Nyt alkaa olla sellaista juttua, että menee samalla sisällöllä Talsaan ja Parnassoon!

No siperia sitten lopulta opettaa. Nyt syntyy koko ajan yrityksiä, joilla on jo syntyessään jokin tavaroiden myyntiä suurempi tarkoitus, ideologia, eli tehtävä maailmassa. Sen mukana tulee vimmattu halu viestiä ja saada joukot mukaan viemään sanaa eteenpäin. Nämä uudet yritykset ovat myös yrittäjävetoisia ja sisältä henkilöstöään innostavia, jolloin niissä on vähemmän 'mä olen vaan töissä täällä' asennetta, ja sitä surkeaa viestintää. Koko porukka kun on sisäistänyt yrityksen olemassa olon tarkoituksen. Kyllä mainospaikka-viestijät on pian kitketty pois markkinoilta.

"Ehkä täytyy vielä koittaa kerta toisin. Kieltäytyä yhden päivän sparrauksista, välttää isojen kokonaisuuksien myyntiä ilman implementointia, sanoa suorempaan mikä toimii ja mitä tulee tapahtumaan."

Jaan tuskasi. Ja kärsimättömyytesi. Antakoon ylemmät voimat pitkää pinnaa - sitä vaikuttavan muutoksen tekeminen vaatii. Koita vielä toinenkin kerta.

Ville, tuntumani on se, että yrityksillä ei riitä pitkäjänteisyys katsoa sinällään hyvän some-paasauksen tuloksia. Kun ensimmäisen mainoksen tai viiden tilapäivityksen jälkeen ei olekaan 1500 seuraajaa tai x:n verran lisää kauppaa, alkuinnostus lopahtaa.

Uskon kulttuurin tältä osin muuttuvan ajan myötä - onneksi.

Tuukka, tämä on totta! Suomessa perinteisesti yritetään markkinoida kun myynti ei enää toimi. Eli aivan väärään aikaan... V

Tää kirjoitus todella pysähdytti, tai oikeastaan sen ajoitus. Äijä on just vetänyt huikean Digitalist Network Forumin ja sitten tulee tällainen turhautuneisuuden ja kyynisyyden ärähdys. Ehkä syntynyt tapahtuman hybriksen ja oman arkityön ristiriidasta. Kun voisi tehdä niin paljon, mutta vanha maailma ei vaan taivu. Pitkän elinkaaren yritykset ovat historiansa vankeja eivätkä suostu muuttumaan vaikka pitäisi. Sun pitää Ville nyt poimia niistä organisaatioista esiin ne muutosagentit, jotka aktiivisesti sitoutuvat viemään sitä muutosta eteenpäin. Ja muista sen pitkäjänteisyys, ei asiat muutu hetkessä, vaikka niin haluaisi. Ei mulla muuta.

Yritysten kulttuuria on muutettava pala kerrallaan - älä Ville luovuta! Itse näen silloin tällöin positiivista muutosta, kun ihan perinteiseen mainoskampanjaan liittyy yrityksen oma aktiivisuus omissa kanavissa. Puhuimme vastakkainasettelun lopettamisesta. Mä näen mahdollisuuden parempaan, jos yritys onnistuu käyttämään omia mainoskampanjoitaan pysyvän sisäisen kulttuurin muutoksen keppihevosena. Mainonnan ja markkinoinnin tekijöillä, kun on yleensä isompi budjetti, enemmän resursseja ja kohtuullisen usein myös keinot jalkauttaa projekti firman sisällä. Uutta osaamista tarvitaankin piirtämään pidempi kaari kampanjoiden välille ja antamaan ymmärrettävästi tavoitteet usein aika mainostoimistovetoiselle suunnittelulle. Poikkikulttuuriselle ajattelulle on tarvetta enemmän kuin koskaan.

Mä sain yksi päivä törkeen hyvän kiksit, kun kuulin, että ajatukset, jotka jaoin yhdeksän vuotta sitten, tuottivat nyt tulosta. Tämä tapahtuma vahvisti omaa uskomustani, että oma työ kannattaa tehdä aina hyvin. Kulttuurin muuttaminen on hidasta työtä, mutta jokainen siemen voi olla se, mistä kasvaa mieletön omenatarha, siksi kannattaa pysyä itselleen uskollisena. Ville, jos on edes yksi, se on todiste, että voi olla muitakin.

Tämä on totta. On pidettävä mielessä että "matka on määränpää" eikä lopussa taida odottaa yhtään mitään. Myös muistettava että käärinliinoissa ei ole taskuja eikä yhtään päivää kannata jättää elämättä täysillä. Valoa kohti!