Taidan olla ahdasmielinen. Ajattelen nimittäin yrityksen mission, strategian ja vision velvoittavan yrityksen toimimaan ja viestimään asetettujen lupausten mukaisesti. Ymmärrän strategian olevan sotasuunnitelma jolla toiminta erottuu kilpailijoista, kasvaa paranevan asiakastyytyväisyyden mukana ja tähtää jatkuvaan toiminnan parantamiseen.

Jos yrityksen missio tai visio puhuu intohimosta, johtajuudesta tai ratkaisemisesta, olettaisin toiminnan heijastuvan myös yrityksen viestintään. Tutkimalla suomalaisten yritysten ideoita, toimintaa ja raportointia hahmottuu kuva ajastaan jäljessä olevista korporaatioita, joita strategisten tavoitteiden tekeminen tai uuden luominen ei tunnu kiinnostavan. Jos olen väärässä, luulisin lukevani asiasta niin yrityksen tarinasta, strategiasta, viestinnästä tai tavoitteista innostuneesta lehdistöstä.

Mikä on suomalaisen johtamisen henkinen tila 2013? Onko keväällä 2008 alkaneet vaikeudet nujertaneet sukupolven johtajia, jotka ovat oppineet säästämään ja varomaan virheitä. Ainakaan rohkeita ajatuksia merkittävästä kasvusta, innovaatioista tai uuden luomisesta saa hakea. Tai sitten ne jäävät jostain syystä kertomatta. Onko yrityksen viestintä vieläkin lapsen kengissä? Eikö tarinan voimaa tajuta lukuisista henkilöityvistä menestystarinoista huolimatta? Eikö suomalainen johtaja ymmärrä että tarina on jopa todentuvia tuloksia tärkeämpää? On yritettävä kaikkensa ja kerrottava se, vaikkei onnistumisesta olekaan varmuutta.

Yritys tarvitsee merkittävän tehtävän tai innostavan vision. Mieluiten molemmat. Visiosta johdettu kasvustrategia konkretisoi tulevia haasteita, antaa tehtävälistan henkilöstölle ja luo puitteet yrityksen toiminnan tavoitteilla. Hyvä missio saa ihmiset panostamaan yritykseen. Kiinnostava kokonaisuus tekee yrityksestä haluttavan niin sijoittajille, kumppaneille kuin asiakkaillekin. Millainen on haluttava yritys vuonna 2013? Vastaan mielelläni.

Aloite. Tehdään ”unohdetuista” alue- ja tehtaanjohtajista henkilöstön valmentajia, . Paikallisia kasvoja, henkilöstömestareita ja yrityksen strategian vauhdittajia. Siirtyminen tuotantotalouden malleista matriiseihin ja portfolioihin on tehnyt kansallisista päällysmiehistä, entisistä mahtimiehisistä paikallisia virkamiehiä joille ei tunnu selkeää paikka yrityksen strategiasta löytyvän. Johtoryhmät vetävät. Miksi jättää nämä arvokkaat kasvot ja osaajat hyödyntämättä? Miksi ei valmennettaisi paikallisista yritystarinan takuumiehiä?

Voisin kirjoittaa tähän mielipiteeseen lukuisia esimerkkejä. Jätän ne kuitenkin mielummin kahdenvälisiin keskusteluihin. Kritiikin rinnalle on tuotava ratkaisuja. Elääkö yrityksesi strategia ja tarina vuotta 2013? Katso mitä Google, lehdistö tai yhteisöt toiminnastasi kertovat.  Pohdi sitten oletko valjastanut yrityksesi tavoitteet ja strategian hyötykäyttöön?