Brändin kasvot

Taisi olla Janne Nyyssönen, joka kiteytti johonkin kirjoitukseeni yllämainitun otsikon, ainakin ideatasolla. Näin se on. Parhaista brändeistä tulee digiaikana inhimillisiä, kasvollisia, läheisiä ja kiinnostavia. Heikoimmat räpiköivät konserniviestinnän, viestinnän, mainonnan & markkinoinnin ristiaallokossa. Googlesta ei näe tuleeko viesti ip, pr, hr, vai wc -kanavasta. Yritysten henkilöstö esiintyy tasavertaisina blogeissa sekä oman että yrityksensä asialla. Tarvitaan paljon pohdintaa ja uusia avauksia kommunikaation kehittämiseksi, nöyryyttä ja halua menestyä myös muuttuvassa maailmassa.

Kun viestejä ja kanavia tulee lisää, jostain vanhasta on myös luovuttava. Vanha ei vain sovi uuteen maailmaan. On hupaista katsoa, kun joku laittaa konserniviestinnän tiedotteita sosiaaliseen mediaan tai printtimainoksia nettiympäristöön. Väärä viesti ja huonosti valittu  kanava tulevat kalliiksi. On turha lähettää tiedotteita sosiaaliseen mediaan, on turha tehdä mainoksia sähköisiin kanaviin. Tarvitaan aidosti suoraviivaisempi ote koko viestintäpalettiin. Olen puhunut paljon avokeittiökulttuurista, kaadetaan väliseinä yleisön ja tekemisen välistä. Viestinnän maneereista luopuminen on varmasti vaikeinta. Samaan aikaan viestinnän onnistuminen on paljon markkinointiviestintää merkityksellisempää. Neste Oilin kaltaiset rykäisyt hävettävät.

Moni viestijä, viestintätoimisto ja yritys ovat ihmeissään. Suomessa johto ei taida olla vielä kanavalla. Menestyvä yritys tarvitsee kasvot. Mainitse menestysyritys joka on kasvoton? Miten kasvot sitten viestivät? Missä kanavissa, milloin, mistä aiheista? Viestijän on myytävä hyvä tarina. Parhaat tarinat leviävät, kohderyhmät levittävät niitä, eikä viestin levittämisestä tarvitse maksaa. Yritys ansaitsee näkyvyyttä. Tai oikeammin sanottuna yrityksen toiminta herättää ansaitsemaansa huomiota. Kysymys ei ole huomiotaloudesta, eikä hypen rakentamisesta, vaan hyvästä yrittämisestä ja kiinnostavasta kommunikaatiosta.

Eräs potentiaalinen asiakas kysyi ajatuksiani elintarvikeyrityksen viestintään. Sanoin että lähtekää valmiista tuotteesta taaksepäin. Yrityksen arvot, kulttuuri, alihankinta, e-koodit, käsittely, kuljetukset, rasvaprosentit ja ravitsevuus ovat paljon ”grillaamoja tai Kokkaamoja” kiinnostavampia asioita. ”Mitä me ja lapsemme oikeasti syövät?” Kaveri totesi ettei kukaan uskalla noista asioista viestiä. Kysyin että miksi ei? No kun ei niistä voi puhua. Sanoin että joku varmaan kohta kertoo… yritys itse tai sitten jokutolvanen. Tai aktivistit. Yritys joka ei voi avoimesti kertoa itsestään on tikittävä aikapommi. Ainakin sijoittajana olisin äärimmäisen varovainen. Digiaikana käyttäjillä on taipumus kaivaa ”totuus” esiin. jos et itse hallitse totuuttasi, joku ottaa vallan viestinnältäsi.

Olen kirjoittanut ja kysynyt monelta: ”Mikä VR;n viestinnässä vaikuttaa mielestäsi eniten? Kivimiehet, Aro, Myöhästelyt vai henkilöstön muilutus?” Vastaus on sama: myöhästelyt. Opetus? Yrityksen on aivan turha mainostaa tai viestiä, jos yrityksen lunastus ei ole kunnossa. Turha puhua jos homma ei toimi. Huonosta palvelusta jää aina kiinni ja digiaikana huono maine leviää nopeasti. Talvivaaran on turha mainostaa itseään. Teot ratkaisevat. Ja niistä kertominen kiinnostavalla tavalla. Yhä edelleen, mainetta ei voi mainostaa, eikä mainoksiakaan juuri tarvita. Tarvitaan entistäkin parempia yrityksiä.