Eiku minä itse

Suomessa arvotetaan omavaraisuus ja itse tekeminen mahdottoman korkealle. Siinä on paljon hyvääkin tottakai.

Omavaraisuus ja itse tekeminen viedään välillä niin pitkälle, että yritystoiminnan resilienssi, eli muutoksen vastaanottokyky heikkenee. Tase on niin täynnä kiinteistöjä, toimitiloja, koneita, laitteita ja leasing-sopimuksia, ettei liikkumavaraa hyvässä tai pahassa jää jäljelle. Pienikin kysyntäkapeikko aiheuttaa kassakriisin, eikä varaa kasvuun, kehittämiseen tai kansainvälistymiseen ole. 

Itse tekemisen kulttuuri vakiintui varmasti 90-laman jälkeen. Silloin pettivät yritystoiminnan kaikki peruskivet. Rahoitus, markkinat ja yhteiskunta. Moni yrittäjä kärsi devalvaatiosta, pankkikriisistä ja kulutuslamasta moninkertaisesti. Tämän jälkeen on ollut oma tekeminen, osaaminen ja omistaminen valtti. Vuokraaminen on vähän arveluttavaa, eikä ulkoistaminenkaan oikein maistu. Kumppanin käyttäminen on aina kulu, eikä koskaan investointi, vaikka itse asiaa tarvittaisiin eikä unissakaan osata.

Yksi virtualisoimisen näkökulma on yrityksen likviditeetin, sotakassan ja riippumattomuuden parantaminen muuttamalla kiinteitä rakenteita joustaviksi. Esimerkkiä näyttävät lukuisat alustatalouden yhtiöt ja vaikkapa se omena, jonka päätoimialaa on vaikea hahmottaa. Sen verran vähän tekee yhtiö itse.

Yksi tulevaisuuden näkökulma elämään on myös riippumattomuus ja elämän rahoittaminen säästävyydellä ja sijoitustuloilla (saas nähdä elääkö FIRE ajattelu tämänkin ajan yli…) Kysymys on samasta asiasta. Virtualisoimalla kulutusta ja pistämällä säästöt poikimaan pidetään toiminta joustavana, maksimoidaan sotakassa ja pyritään tekemään vuosittain jatkuvasti parempi tulos. Silti tulos voi perustua kovaan taseseen ja hyvään asemaan. Pelikirja vain päivitetään jatkuvasti mahdollisuuksien, markkinan ja tilanteen mukaan.

Kaikkea ei tarvitse, eikä osata tehdä itse. Myös ostaminen, ulkoistaminen ja virtualisoiminen on vaikeaa. Omistajan on kysyttävä itseltään, mitä haluaa osata ja mestaroida. Eiku minä itse -asenne jääköön osittain historiaan, verkostojen, ekosysteemien ja joustavien rakenteiden syntyessä tähän ja huomiseen päivään. Omaa osaamista ja huomista opiskelemalla tulee myös eriytettyä omistukset, yrittäjyys ja yritykset. Sitä harjoitusta on helppo suositella kaikille. Myös kolmen vuoden virtulisointi -hanke voisi synnyttää entistäkin onnellisempia ja vauraampia omistajia. 

V